Arkisto
- kesäkuu 2023
- huhtikuu 2023
- helmikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- elokuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- tammikuu 2020
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- kesäkuu 2019
- huhtikuu 2019
- tammikuu 2019
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- elokuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- lokakuu 2016
- elokuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
ESA palkitsee ensimmäiset Galileo-paikantajat
Uuden eurooppalaisen Galileo-paikannussysteemin neljä ensimmäistä satelliittia laukaistiin avaruuteen vuosina 2001 ja 2012. Tämä oli minimimäärä satelliitteja, mikä vaaditaan paikantamiseen, mutta silti tuolloin Galileo oli vielä pienen askeleen päässä käyttöön ottamisesta.
Noin vuoden kestäneen työn jälkeen Galileon maalaitteistotkin olivat viimein käyttökunnossa, joten maaliskuun 12. päivänä 2013 tehtiin Galileo-systeemin ensimmäinen kunnollinen paikannus. Tämä tapahtui ESAn navigaatiolaboratoriossa ESTECissä, Alankomaissa, ESAn tekniikkakeskuksessa. Siitä tuli siis historian ensimmäinen paikka, joka tarkka sijainti tiedettiin myös Galileon määrittämänä.
Sen jälkeen systeemiä on testattu intensiivisesti. Nyt mukana työssä oli ESAn paikannusväen lisäksi myös navigoinnista kiinnostuneet tutkimuslaitokset ja teolliset yritykset, jotka ovat tuomassa markkinoille Galileo-paikannuslaitteita.
Niinpä ensimmäiset Galileo-paikantimet ovat nyt saatavilla ja ESA juhlistaa tätä antamalla kunniakirjat ensimmäisille, jotka onnistuvat nappaamaan taivaalta samanaikaisesti signaalin neljästä Galileo-satelliitista ja määrittämään niiden avulla sijaintinsa.
Tarkemmat tiedot vaadittavasta sijainninmäärityksestä ja kunniakirjakampanjasta on ESAn nettisivuilla.
Parempaan käyttöön Galileo tulee myöhemmin tänä vuonna, kun uusia satelliittia laukaistaan avaruuteen. Suunnitelmissa on kaksi Galileo-satelliitteja kuljettavien Soyuz ST-B -kantoraketien laukaisua vuoden toisella puoliskolla Kouroun avaruuskeskuksesta, ja kumpikin laukaisu veisi mukanaan kaksi satelliittia. Näin avaruudessa olisi vuoden lopussa jo kahdeksan satelliittia – näistä kaksi on ensimmäisiä testisatelliitteja ja kuusi jo lopullisia satelliitteja. Kahdeksalla satelliitilla sijainnin määrittäminen käy helpommin, koska silloin todennäköisemmin paikannukseen vaadittavat neljä satelliittia ovat näkyvissä.
Lopulta Galileo-konstellaatioon kuuluu 30 satelliittia, joiden avulla järjestelmä toimii kaikkialla maapallolla. Jos kaikki sujuu hyvin, on Galileo täysin valmis vuonna 2020; se on kuitenkin käytettävissä jo tästä vuodesta alkaen.
Testilaitteiden lisäksi kaupan hyllyille normaaliin myyntiin tarkoitettuja Galileo-paikannuslaitteita tulee myös markkinoille tästä vuodesta alkaen. Monet eri laitteisiin asennetut satelliittipaikannuspiirit ovat jo teknisesti valmiita ottamaan vastaan Galileo-signaalia, mutta ne vaativat vielä ohjelmistopäivitykset toimiakseen.
Jos haluat tietää lisää Galileosta, ESAn sivuilla on hyvä tietopaketti siitä!
Tämä teksti on julkaistu myös Tiedetuubissa osana ESAn kanssa tehtävää blogia.
Vastaa
Keksi nimi Andreasin lennolle!
ESAn tanskalainen avaruuslentäjä Andreas Mogensen nousee kansainväliselle avaruusasemalle ensi vuonna, mutta hänellä on jo nyt lentoonsa liittyvä ongelma: lennolla ei ole nimeä.
Eurooppalaisilla avaruuslennoilla on aina ollut virallisen koodin lisäksi jokin erityinen, lennon henkeä kuvaava nimi. Esimerkiksi Luca Parmitanon puolivuotinen lento avaruusasemalle viime vuonna kantoi nimeä Volare, koska Luca on lentäjä ja hänelle lento avaruuteen oli äärimmäisin lentämisen muoto. Samantha Christoferettin tuleva lento on Futura ja Alexander Gerstin lento on Blue Dot, eli ”sininen piste”.
Lista edellisistä ESAn lentojen nimistä on ESAn miehitettyjen avaruuslentojen sivulla.
Jotta pohjoismaalaiselle astronautille saataisiin hyvä lennon nimi, pyytää ESA myös suomalaisilta ehdotuksia. Andreasin lento tulee kestämään kymmenen vuorokautta – eli kyseessä ei ole tällä kertaa pitkäkestoinen lento – mutta senkin aikana tehdään runsaasti tutkimusta. Lennon pääpaino on teknologian testaamisesssa. Lennosta kerrotaan suomeksi mm. tässä Tiedetuubin artikkelissa.
Andreas on koulutukseltaan insinööri ja hän on ollut mukana myös esimerkiksi ESAn kuulaskautujaa tutkineessa hankkeessa sekä Swarm-lennon suunnittelussa. Hänet valittiin astronautiksi vuonna 2009. Rugbyä, koripalloa, vuorikiipeilyä sekä laskuvarjohyppyjä harrastava tanskalainen on ollut aina kiinnostunut tieteistä, etenkin astrofysiikasta ja eksobiologiasta.
Millainen nimi lennolle?
Nimelle ei aseteta moniakaan ennakkovaatimuksia. Sen tulisi olla lyhyt ja iskevä, ja mikä tärkeintä, nimi ei saa olla tai siinä ei saa olla osana mikään tekijänoikeussuojattu nimi tai merkki. Siinä ei saa siten olla henkilöiden tai asioiden nimiä, elleivät ne ole esimerkiksi mytologisia tai yleisesti tunnettuja symboleja. Se voi koostua myös useammasta sanasta. Nimen lisäksi ehdotuksessa tulisi olla lyhyt selitys siitä, miksi nimi on hyvä.
Kilpailu on avoin vain ESAn jäsenmaiden asukkaille.
Ehdotukset tulee lähettää viimeistään 24. maaliskuuta 2014 klo 13 Suomen aikaa (12:00 Keski-Euroopan aikaa).
Tarkat tiedot kilpailusta ja osallistumislomake ovat ESAn nettisivuilla (englanniksi).
Vaivaa aivojasi ja keksi Andreasin lennolle hyvä nimi!
(Teksti on julkaistu myös Tiedetuubin puolella)
3 kommenttia “Keksi nimi Andreasin lennolle!”
Vastaa
Ukrainan tilanne säteilee avaruuteen
Samaan aikaan kun Ukrainan tapahtumat ovat kiristäneet Venäjän ja länsimaiden välejä ennätykselliselle tasolle, valmistellaan Euroopan avaruuslaukaisukeskuksessa Kouroussa ensimmäisen ESAn ja EU:n yhteisen tiedustelusatelliitin lähettämistä. Kiinnostavasti tämä Sentinel-1A tullaan laukaisemaan venäläisellä Sojuz -kantoraketilla.
Sojuz-rakettien tuominen Etelä-Amerikassa sijaitsevaan Ranskan merentakaiseen maakuntaan oli pitkällisen poliittisen väännön tulos ja ensimmäinen Sojuz laukaistiin Kourousta lokakuussa 2011. Kyydissä sillä oli silloin eurooppalaisen Galileo -satelliittipaikannusjärjestelmän kaksi satelliittia. Sen jälkeen Sojuzeilla on laukaistu Kourousta muiden muassa myös kaksi muuta puolustusmielessä kiinnostavaa satellititia, kaksi ranskalaista Pleiades 1 -vakoilusatelliittia.
Ja nyt vuorossa on siis Sentinel-1, uuden sukupolven tutkasatelliitti, jota hienotunteisesti kutsutaan kaukokartoitussatelliitiksi. Sitä se toki onkin: kyseessä on ensimmäinen Euroopan avaruusjärjestön ja Euroopan unionin yhteisen Copernicus -ohjelman satelliitti, jonka tehtävänä on tarkkailla avaruudesta hyvin tarkasti merijäätä ja jäätiköitä, merien pinnalla olevia saasteita, maansiirtymiä, metsätuhoja, maankäyttöä ja avustaa yksityiskohtaisilla maanpinnasta ottamilla tutkakuvillaan esimerkiksi pelastustöitä luonnononnettomuuksien jälkeen.
Tarkalleen ottaen kyseessä on satelliittikaksikko, sillä nyt laukaistavan Sentinel 1A:n seuraksi avaruuteen laukaistaan ensi vuonna toinen samanlainen satelliitti, Sentinel 1B.
Mutta samaan tapaan sotilaat ja puolustusviranomaiset voivat käyttää kuvia omiin tarkoituksiinsa. Copernicus -ohjelma tunnettiinkin aluksi nimellä GMES, Global Monitoring for Environment and Security, eli aikomus on tarkkailla Maan pintaa ja sen tapahtumia sekä ilmiöitä maailmanlaajuisesti paitsi tutkijoiden tarpeiksi, niin myös turvallisuusmielessä. Kun aikaisemmin ESA piti tiukasti näppinsä irti militaarishenkisistä hankkeista, on Copernicus ensimmäinen tapaus, missä myös sotilaiden intressit on otettu huomioon. EU:lle kyse on myös askeleesta kohti yhteistä avaruustiedustelua, ja siinä se käyttää apunaan ESAa – mistä EU haluaisi kehittää oman avaruusjärjestönsä (mutta ESA ei ole halukas niin suoraan yhteyteen).
Virallisesti Sentinel-1:n tarkoitus on tarkkailla ennen kaikkea Eurooppaa ja Kanadaa sekä tärkeimpiä laivareittejä. Se pystyy kartoittamaan kuitenkin koko maapallon pinnan kolmessa vuorokaudessa ja sen kuvat ovat käytössä noin tunnin kuluttua sen jälkeen kun satelliitti on kulkenut tietyn maapallon pinnan paikan päältä. Kahden satelliitin voimin mistä tahansa maapalloa saadaan tarkkoja kuvia noin vuorokauden kuluessa siitä kun tarve ilmenee.
Juuri tällaisilla satelliiteilla esimerkiksi Ukrainaa havaitaan näinä päivinä erittäin tarkasti. Niin Yhdysvalloilla, Venäjällä, Kiinalla kuin Euroopan mailla on satelliitteja, jotka pystyvät kuvaamaan joukkojen liikkeitä ja käytämiä varusteita senttimetrien tarkkuudella öin ja päivin. Sentinelin kaltaisille tutkasatelliiteille eivät pilvetkään ole esteenä. Verrattuna nyt jo avaruudessa oleviin parhaimpiin satelliitteihin on eurooppalaiset Sentinelit todennäköisesti pikkutekijöitä.
Yhdysvalloilla on käytössään myös huippusalainen koekone X-37, minisukkula, joka pystyy muuttamaan helposti rataansa avaruudessa. Se on virallisesti nyt kolmannella koelennollaan ja on viettänyt avaruudessa jo yli 400 vuorokautta. Huhujen mukaan sen rahtiruumassa on kokeiluluontoisia vaikoiluvälineitä, joilla se pystyy kuvaamaan tarkasti paitsi kohteita kiertoradalla, niin myös alhaalla Maan pinnalla.
Tuorein netistä nyt löytyvä ratatieto on helmikuun puolivälistä, mutta omituisesti silminnäkijähavaintoja ei ole enää saatavilla samaan tapaan kuin aiemmin: kenties tämän sotilassatelliittikoodilla USA-240 olevan minisukkulan liikkeistä ei haluta juuri nyt kertoa tämän enempää ja ainakin hakukoneista uudet tiedot on pystytty häivyttämään.
On todennäköistä, että kiertoradalla on parhaillaan käymässä ennen näkemätön kuhina, koska milloinkaan sitten kylmän sodan päättymisen jälkeen avaruuden suurvallat eivät ole olleet näin tiukasti toisiaan vastaan, eikä koskaan aikaisemmin ole ollut avaruudessa yhtä tehokasta tiedusteluarsenaalia. Varsinaisia aseita siellä ei kuitenkaan liene.
Yhteistyö Venäjän kanssa
Paitsi että tilanne on saanut aikaan paljon inhimillistä hätää ja kärsimystä, voi tällä suurvaltapoliittisella tilanteella olla suuriakin vaikutuksia avaruustoiminnalle.
Tämän yhteistyön suurin ja merkittävin hedelmä on Kansainvälinen avaruusasema, missä tällä hetkellä on kuusi avaruuslentäjää: venäläiset Mihail Tjurin, Sergei Riazanski ja nyt komentajana toimiva Oleg Kotov; amerikkalaiset Rick Mastracchio ja Mike Hopkins; sekä lisäksi japanilainen Koichi Wakata.
Kotov, Riazanski ja Hopkins palaavat Maahan 10. maaliskuuta, siis ensi viikolla, ja seuraava asemalle nouseva kolmikko nousee asemalle tämänhetkisen suunnitelman mukaan 25. maaliskuuta. Ainakaan toistaiseksi tilanne ei ole vaikuttanut Aleksander Skvortsovin, Oleg Artemievin ja Steve Swansonin lähtövalmisteluihin.
Vaikka kyseessä on yhteistyö, on perinteisesti aseman venäläisosasta ja läntisestä puolesta ollut myös suoria yhteyksiä omiin maihinsa, ja toisinaan kansainväliset jännitteet ovat heijastuneet myös toimintaan asemalla. Tämäkin kriisi näkyy varmasti miehistön toiminnassa, vaikka henkilökohtaisesti siellä tuskin vihollisuuksia ilmeneekään – pitkä yhteinen koulutus on tehnyt avaruuslentäjistä tuttavia. Mutta toisaalta monilla heistä on sotilastausta, mikä taas voi vaikuttaa toiseen suuntaan.
Kynnys sille, että konflikti saisi aikaan avaruusaseman yhteistyön loppumisen, on hyvin suuri. Silti ei ole mitenkään mahdotonta kuvitella, että Venäjä päättäisi keskeyttää ulkomaalaisten kuljettamisen aluksillaan asemalle. Ja samaan tapaan on valitettavasti mahdollista, että läntiset maat eivät myöskään halua lähettää astronauttejaan Sojuzilla avaruuteen, kun suhteiden jatkokehityksestä ei ole varmuutta.
Olisi todella sääli, jos yhteistyö hiipuisi poliittisen riitelyn ja uhoamisen vuoksi. Sen saaminen takaisin nykytasolle kestäisi hyvin kauan.
Toisaalta se, että amerikkalaiset eivät pääsisi lentämään avaruuteen lainkaan, saisi varmasti vauhtia sikäläisiin avaruusalussuunnitelmiin.
Erityisen hankala on eurooppalaisten osa tässä välissä. Tällä haavaa viisi ESAn astronauttia on koulutuksessa Venäjällä ja neljä valmistautumassa matkalleen avaruusasemalle.
ESAn ja venäläisten välinen yhteistyö menee paljon astronauttien lennättämistä syvemmälle, mistä Sojuzien laukaiseminen Kourousta on vain yksi esimerkki. Myös ESAn tuleva Mars-luotain ExoMars riippuu pitkälti venäläisten osallistumisesta siihen; ilman tätä yhteistyötä se todennäköisesti peruuntuu.
Eurooppalaisten runsas Sojuz-raketin käyttö voisi muodostua myös ongelmalliseksi, sillä useat tulossa olevat ESAn satelliitit on suunniteltu nousemaan Sojuzin kyydillä avaruuteen. Jo pelkästään uhka siitä, että Sojuz ei olisi käytössä, on hyvä osoitus siitä, että Euroopan kannalta on erittäin tärkeää kehittää omia kantorakettejaan, joilla voidaan laukaista satelliitteja myös silloin, kun kansainvälinen politiikka saa mutkia matkaan. Tämä heijastuu varmasti siihen, kun Ariane 5:n seuraajan, Ariane 6:n tekemisestä tehdään päätös tämän vuoden lopussa.
No, on liian aikaista maalata vielä piruja seinälle, mutta paitsi Maan päällä, niin myös avaruudessa on pelissä nyt isot panokset.
Toivottavasti järki voittaa.
Tämä teksti on julkaistu myös Tiedetuubin puolella.
”Blue Dot (Sininen piste)” seurailee Suomi-avaruusteleskoopin nimettyä kuvaa Maasta; ”Blue Marble (Sininen marmorikuula), joista ensimmäinen ajatukseni uudelle ISS-matkan nimelle oli; Blue Ten (Sininen kymppi), joka matkapäivien ennakkomäärästä. Päivien määrät eivät kuitenkaan aina täsmälleen toteudu, joten mietin nimeä edelleen…
En linkistäsi löytänyt kerrottua listaa. Päädyin tunnetun tanskalaisen tähtitieteilijä Tyko (Tycho, Tyge) Brahen (1546-1601) noin 26-vuotiaana havaitsemaan uuteen tähteen (supernova 1572), josta havainnot julkaisi seuraavana vuonna 1573; ”De nova stella (Uusi tähti)”.
Tyko Brahen ajatusta seuraamalla muodostin ehdotuksekseni; New Sky (Uusi taivas), jollaisena merensininen Maa pilvineen näyttäytyy avaruudesta nähtynä – käänteisenä tuntemaamme taivasnäkymään Maasta katsoessamme.
En osaa virheettömästi englanniksi perusteluani kertomaan, joten Jari Mäkinen saa ehdotustani perusteluineen lainata edelleen mikäli itse ei ole jo muuta ehdottanut ja siitä ei tiedossaan ollut aiempaa matkakäyttöä.
Kiitos kommentista! Kyllä huonommallakin englanninna lähetetty ehdotus otetaan huomioon – aika harva osaa kirjoittaa sitä virheettömästi!
Lista on tuolla sivulla itse asiassa vasemmalla ”Past missions” -linkin alla.
Kiitos rohkaisustasi.
Lähetin sitten sen ehdotukseni; New Sky (Mission name / tehtävämatkan nimeksi), jossa pyydettiin myös; Explanation / selittävä teksti, joksi kirjoitin tiivistetysti; You see and understand (näette ja ymmärrätte), joka mukaelma englannin yleissanonnasta; You know (tiedätte). Lisäksi kirjoitin Full name / nimeni, age /ikäni, home address / katu- ja kaupunkiosoitteen ja Country / maan; Finland – joita myös tiedusteltiin (phone number / puhelintiedoksi annoin —– merkinnän) – sähköpostiosoite oli myös pakollinen kuten näytön kirjaintunnisteen anto ja lukurastitus ennen send / lähetystä.
Palauttena tekstin loppun tuli; ”Thank you from has been successfully submitted”, jolla nimikilpailuun onnistuneesti esittämälläni hyväksyttiin.
Ilta-Sanomat 19.02.2014 / Arja Paananen kertoi brittisopraano Sarah Brighman (Säteilevä/ihminen), 53 konserttikiertueesta; Dreamchaser (Unelma/kierteissuu), jonka shown kuvaili; ”Sarah Avaruudessa” sanoilla… Sarah Brightman esiintynyt myös Suomessa ja on haaveillut lähtevänsä myös Kansainväliselle ISS-avaruusasemalle syksyllä 2015, josta käynyt jo alustavissa testeissä sekä saanut alustavasti lentoluvat Venäjän ja Yhdysvaltain avaruusviranomaisilta. ”Dream Chaser” — ”nimeltään myös yksi Yhdysvaltain parhaillaan testaamista uusista avaruussukkuloista”, joten ei soveltune ISS-lennon nimeksi…