Arkisto
- kesäkuu 2023
- huhtikuu 2023
- helmikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- elokuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- kesäkuu 2019
- huhtikuu 2019
- tammikuu 2019
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- elokuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- lokakuu 2016
- elokuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
Samaan aikaan Aasiassa – Kiina ja Intia kehittävät uusia avaruusaluksia
Ihan äskettäin Yhdysvalloissa on tehty kaksi näyttävää ja tärkeää koelentoa uusilla, pian käyttöön tulevilla ihmisten kuljettamiseen tarkoitetuilla avaruusaluksilla.
Juuri ennen joulua Boeingin CST-100 Starliner teki ensimmäisen koelentonsa avaruuteen. Se ei sujunut ihan suunnitelman mukaan, koska alus ei onnistunut käynnistämään heti laukaisun jälkeen rakettimoottoreitaan päästäkseen kohti avaruusasemaa vievälle radalle, mutta lennonjohto onnistui pitämään uuden avaruusaluksensa hallinnassa ja tuomaan sen turvallisesti alas. Alus laukaistiin matkaan Atlas V -kantoraketilla perjantaina 20. joulukuuta ja se laskeutui New Mexicon osavaltiossa olevalle White Sandsin laajalle sotilaskoealueelle kahta päivää myöhemmin.
Ellei avaruusasemakäynnin peruuntumista oteta huomioon, lento näyttää sujuneen hyvin. Nasa ja Boeing pohtivat parhaillaan pitäisikö aluksen tehdä vielä yksi täysin onnistunut koelento ilman matkustajia ennen kuin astronautit päästetään kyytiin.
SpaceX näyttää kuitenkin olevan nyt lähempänä hetkeä, jolloin ihmiset pääsevät nousemaan avaruuteen ensimmäistä kertaa Yhdysvalloista avaruussukkulan eläkkeelle jäämisen jälkeen. Crew Dragon -aluksen näyttävä pelastusrakettien koe tammikuun 20. päivänä sujui täsmälleen suunnitellusti, ja astronautit Doug Hurley ja Robert ”Bob” Behnken saattavat päästä aluksella matkaan jo huhtikuussa.
Alun perin lennon oli tarkoitus olla vain lyhyt käynti avaruusasemalla, mutta koska uudet avaruusalukset ovat kovasti myöhässä ja Kansainvälisen avaruusaseman lento-ohjelma on siksi sekaisin, Nasassa mietitään parhaillaan mahdollisuuksia venyttää lentoa muutaman kuukauden mittaiseksi. Crew Dragon pääsisi siis saman tien tositoimiin, ei vain koelennolle.
Boeing saattaa seurata Starlinerillään vielä kevään kuluessa, mikäli uutta testilentoa ei tarvita. Kyse on lähinnä siitä, että katsotaanko aluksen toimineen muuten suunnitellusti ja ymmärretäänkö tapahtunut virhe tarpeeksi hyvin: nyt näyttää siltä, että kyse oli yksinkertaisesta töppäyksestä, missä aluksen toimia ohjaava kello oli asetettu ennen laukaisua väärin.
Starlinerin ensimmäisessä miehistössä ovat Mike Fincke, Nicole Mann ja Chris Ferguson, joiden tekemän lyhyen koelennon jälkeen Sunita Williams ja Josh Cassada tekisivät ensimmäisen ”normaalin” lennon avaruusasemalle. Tosin näitäkin lentoja ja miehistöjä saatetaan nyt tässä uudessa tilanteessa vaihtaa.
Yhdysvalloissa on tulossa pian käyttöön myös kaksi avaruusturistialusta: Blue Originin kapseli ja Virgin galacticin SpaceShip2 tekevät kumpikin todennäköisesti vielä muutaman koelennon, ja sitten mukaan otetaan jo matkustajia.
Loppuvuodesta myös Orion, kuulentoihinkin sopiva uusi alus, päässee lopulta matkaan. Ensilento tapahtuu automaattisesti ilman kyytiläisiä, mutta jo seuraavalla on mukana astronautteja. Heistä tulee ensimmäiset ihmiset sitten Apollp-lentojen, jotka käyvät katselemassa maapalloa Kuun kiertoradalta.
Kiinan uusi alus
Vaikka Amerikassa tapahtuukin lähiaikoina paljon ihmiskelpoisten avaruusalusten saralla, on Aasiassa kehitteillä kaksi uutta avaruusalusta. Näistä jännittävin on kiinalaisten uusi alus, jonka kerrotaan myös kykenevän myös lentoihin Maan lähiavaruutta kauemmaksi. Sen avulla taikonautit voisivat siis myös lentää Kuuhun.
Tähän saakka Kiina on käyttänyt avaruuslentäjiensä lennättämiseen venäläisestä Sojuz-aluksesta muokattua Shenzou -alusta. Nyt niillä ei enää tehdä lentoja, vaan työtä jatkaa uusi, toistaiseksi nimeämätön avaruusalus. Se tehnee ensilentonsa vielä tänä vuonna.
Uusi alus on selvästi erilainen kuin Sojuz tai Shenzou. Se on kartiomainen kapseli, hyvin paljon amerikkalaisalusten kaltainen, ja sen alapuolella on sylinterimäinen huoltomoduuli. Kokonaisuuden pituus on yhdeksän metriä ja sen. massa on noin 20 tonnia. Mukaan mahtuu neljästä kuuteen avaruuslentäjää.
Kiinalaisten julkaisemien tietojen mukaan aluksella on tarkoitus tehdä ensilento ihan koska tahansa nyt vuoden 2020 alkupuolella. Kyseessä on automaattinen koelento ilman matkustajia. Kiina aikoo laukaista tänä vuonna myös uuden avaruusasemansa, ja todennäköisesti ensimmäinen lento taikonauttien kanssa tehdään asemalle.
Aluksen laukaisuun käytetään Pitkä marssi 5B -rakettia, mutta tulevaisuudessa lentoja esimerkiksi Kuun luokse voidaan tehdä kehitteillä olevalla Pitkä marssi 9 -raketilla. Kyseessä on suuri, amerikkalaisen SLS-kuuraketin kaltainen kantoraketti, joka pystyy lähettämään 50 tonnia massaltaan olevan kuorman kohti Kuuta – tai 44 tonnia kohti Marsia.
Vyomamitra valmistautuu lentoon Intiassa
Intia on kehittänyt jo jonkin aikaa omaa ihmisten kuljettamiseen sopivaa avaruusalusta. Se on nimeltään Gaganyaan, eli ”Taivasalus”, ja sen avulla kolme avaruuslentäjää voi saada taivaallista kyytiä vuoden 2021 lopusta alkaen – jos kaikki sujuu suunnitellusti.
Aluksen pienkokoinen koeversio teki lennon joulukuussa 2014, ja aluksen lopulliset suunnitelmat lyötiin lukkoon viime keväänä. Piirros aluksesta on tämän kirjoituksen otsikkokuvana.
Gaganyaan on kehitteillä oleviin aluksiin verrattuna hieman pienempi, sillä massa on ”vain” 3,7 tonnia ja siihen liitetty huoltomoduli on massaltaan kolmetonninen. Alus on suunniteltu ainoastaan Maan kiertoradalle tehtäviä, noin viikon kestäviä lentoja varten. Se laukaistaan matkaan intialaisten omalla GSLV-III -kantoraketilla.
Paitsi että Intiassa rakennetaan tätä avaruusalusta, tehdään siellä sille myös ensimmäistä matkustajaa: nyt tammikuussa Intian avaruustutkimusorganisaatio ISRO julkaisi kuvia robotista nimeltä Vyommitra. Sanskriittiä oleva nimi tarkoittaa ”avaruusystävää”, ja on versio vyomanautista, miksi intialaisia avaruuslentäjiä yleensä kutsutaan.
Tarkoituksena on lähettää tämä naisen näköiseksi tehty robotti Gaganyaanin ensilennolle. Robotti rekisteröi lennon aikana olevia kiihtyvyyksiä, ympäristötekijöitä, ilman laatua ja sen avulla voidaan myös harjoitella jo avaruuslentäjien pukeutumista ennen lentoa sekä irrotusta aluksen sisältä laskeutumisen jälkeen.
Ensimmäiset intialaiset avaruuslentäjät lähetettäisiin aluksella kiertoradalle vuonna 2022.
Intialla on kunnianhimoinen avaruusohjelma meneillään, sillä maa aikoo palata Kuuhun viime keväänä olleen epäonnisen Chandrayaan-2 -laskeutujan jälkeen. Lisäksi tekeillä on esimerkiksi Aurinkoa tutkiva luotain Aditya L-1, ja ainakin juhlapuheissa pidetään esillä omaa avaruusasemaa sekä lentoja Marsiin ja Venukseen.
Joka tapauksessa jo nyt intialaiset raketit vievät hyvin usein intialaisia ja muista maista tulevia satelliitteja avaruuteen. Myös ensimmäinen suomalainen satelliitti Aalto-1 laukaistiin avaruuteen Intiasta juhannuksena 2017.
Milloin uusi venäläisalus?
Venäläinen Sojuz on erinomainen, mutta jo auttamattoman vanhanaikainen alus, vaikka sitä on päivitetty moneen kertaan sitten vuoden 1966, jolloin se teki ensilentonsa. Yksinkertaisuus ja konservatiivisuus ovat tosin sen vahvuuksia, sillä kun muut keinot päästä esimerkiksi Kansainväliselle avaruusasemalle ovat pettäneet, on Sojuz ollut tukena.
Niitä on laukaistu matkaan kesähelteillä ja lumimyrskyssä Baikonurista, Kazakstanista samalta laukaisualustalta, mistä Gagarin nousi myös aikanaan lentoon Vostok-aluksellaan. Sojuz perustuu pitkälti siihen alukseen.
Itänaapurissa on tosin suunniteltu Sojuzille seuraajaa jo pitkään. Pisimmälle näistä suunnitelmista pääsi PPTS, eli Перспективная Пилотируемая Транспортная Система, ja sittemmin PTK NP, Пилотируемый Транспортный Корабль Нового Поколения, eli ”uuden sukupolven avaruuslentäjien kuljetusavaruusalus”.
Se oli hyvin samankaltainen nyt kaikkialla muuallakin suunniteltavien alusten kanssa. Siinäkin oli kartiomainen maahanpaluuosa avaruuslentäjille ja sen alla sylinterimäinen, ennen Maahan paluuta pois pudotettava huolto-osa. Sen kehittäminen kuitenkin lopetettiin vuonna 2016, kun Venäjällä ei ollut rahaa sen tekemiseen, eikä esimerkiksi Euroopan avaruusjärjestö halunnut tulla mukaan hankkeeseen.
Nyt kehitteillä oleva, aikaisempien suunnitelmiin perustuva alus on nimeltään Orel, eli Орел, eli Kotka. Neljän avaruuslentäjän kuljettamiseen sopivan aluksen on tarkoitus olla osittain uudelleenkäytettävä, ja se voisi olla avaruudessa 30 vuorokautta omillaan niin Maata kiertämässä kuin esimerkiksi lennolla Kuuhun. Avaruusasemaan kiinnitettynä sen toiminta-aika olisi vuoden, mikä on tuplasti verrattuna nykyiseen Sojuziin.
Huoltomodulin ja aluksen yhteismassa voisi olla jopa 17 tonnia Kuuhun suuntaavilla lennoilla.
Aluksesta on olemassa mallikappaleita, mutta varsinaisen avaruuteen lentävän aluksen rakentamisesta ei ole tietoa. Venäjän avaruushallinto Roskosmos hahmottelee kuitenkin ensilennon tapahtuvan vuonna 2023 (ilman matkustajia). Kiertoradalle kosmonautit voisivat lentää aluksella vuonna 2025 ja Kuuta kiertämään 2026. Näihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksin, sillä aikaisemminkin venäläiset ovat heitelleet lukuja varsin vapaasti näistä uusista alushahmotelmista puhuessaan.
*
Vaikka julkisuudessa kerrotaankin kovasti uusista amerikkalaisaluksista, kannattaakin muistaa, että myös muualla on tulossa uusia avaruusaluksia. Ihmisen lennättäminen avaruuteen tulee siis helpommaksi lähivuosina, ja siksi avaruuslennoista tulee paljon nykyistä arkisempia.
Ja asia erikseen on sitten jälleen SpaceX ja sen suuret suunnitelmat. Jos kehitteillä oleva Super Heavy -raketti ja sen päällä avaruuteen nouseva Starship ovat vähänkin niin mullistavia kuin nyt uskotellaan, niin lähitulevaisuuskin on ihan toisenlainen. Näiden tässä esiteltyjen alusten tekeminen menee kuitenkin eteenpäin, koska kyseessä ovat tärkeät kansalliset hankkeet, joissa kyse on myös maineesta, itsetunnosta ja avaruusteknisen tietotaidon keräämisestä.
2020-luku on avaruuden uudisraivaajien vuosikymmen
Näin vuodenvaihteessa katsellaan taakse ja pohditaan tulevaa. Tällä kerralla näkökulma on usein ollut yhden vuoden sijaan vuosikymmen, koska vuosiluku kirjoitetaan nyt futuristisesti 2020.
Monissa lehtijutuissa ja nettikirjoituksissa on siksi ollut paljon ennusteita siitä, mitä kaikkea seuraavat kymmenen vuotta tuovat tullessaan. Yksi asia on kuitenkin jäänyt lähes kaikilta huomaamatta: avaruus. Vaikka seuraavaa saatetaan irvailla vuonna 2030, uskallan silti väittää, että edessä on suuri muutos, jonka saa aikaan lisääntyvä ja laajentuva avaruustoiminta.
Pohja tälle suurelle muutokselle on jo luotu. Suurin yksittäinen tekijä on SpaceX, jonka Falcon 9 -raketti on tuonut uudelleenkäytettävyyden satelliittien laukaisuun.
Nyt kyseessä on vain raketin ensimmäinen vaihe, joka palaa alas, huolletaan ja käytetään uudelleen useampaankin kertaan. Tekeillä on kuitenkin uusi, suuri raketti, joka on täysin uudelleenkäytettävä. Sillä voidaan laukaista suuriakin kuormia edullisesti ja kätevästi avaruuteen, niin Maata kiertävälle radalle kuin myös Kuuhun ja Marsiin.
Tämä Super Heavy -niminen raketti ja sen toisena vaiheena toimiva Starship -alus eivät ole vielä lentäneet, mutta SpaceX:n mukaan ensimmäiset kunnolliset koelennot tehdään tänä vuonna. Rutiinikäyttöön raketti tulisi parin vuoden päästä.
SpaceX:n puheet ovat olleet aina tähän mennessä suuria ja suunnitelmien aikataulut ovat venyneet, mutta yhtiö on tehnyt kaiken lupaamansa vastoinkäymisistä oppia ottaen. Vaikka uuden raketin käyttöönotto viivästyisikin, niin silti se tulee käyttöön siten, että se ennättää myllertää tulevaa vuosikymmentä.
Eikä SpaceX ole yksin. Blue Origin on tekemässä New Glenn -rakettia, joka on lähes samaa kokoluokkaa ja uudelleenkäytettävä. Yhtiöllä on kokemusta on pienemmän New Shepard -raketin lennättämisestä. Sen avulla yhtiö aikoo aloittaa avaruusturistilennot tämän vuoden aikana.
Myös perinteiset rakettiyhtiöt ovat heränneet: niin Euroopassa kuin Kiinassakin kehitellään uudelleenkäytettäviä raketteja. Kiinassa niitä jo testataan, ranskalaiset tähtäävät koelentoon vuonna 2022.
Avaruusturismi alkaneekin tänä vuonna oikeasti, sillä viime vuoden aikana niin Blue Origin kuin Virgin Galactic tekivät koelentoja aluksillaan siten, että edessä ovat nyt viimeiset testit ennen maksavien matkustajien päästämistä mukaan.
Näitä ensimmäisiä avaruusturistien lentoja voi arvostella niiden ympäristövaikutusten vuoksi, sillä niin SpaceShip2:n kuin Blue Originin kapselinkin sinkoaminen hieman yli sadan kilometrin korkeuteen tuottaa varsin paljon päästöjä matkustajaa kohden. Lisäksi suuri osa matkustajista lentää yksityiskoneillaan paikkoihin, mistä avaruushyppäyslennot tehdään.
Vaikka nämä lennot ovat hyvin lyhyitä, eivätkä alukset muuta kuin piipahda nopeasti avaruuden puolella, voivat matkustajat nähdä kauniin maapallon korkealta ja kokea painottomuuden. Toivottavasti edes osa heistä saa niin sanotun Overview-efektin, eli etäisyysvaikutuksen – oudon tunteen, joka muuttaa käsityksen maapallosta.
Monet astronautit kertovat tästä lähes uskonnollisesta hetkestä, jolloin Maa näyttää tyhjän avaruuden keskellä olevalta planeetalta, jonka ympärillä on vain ohuen ohut, herkkä ilmakehä. Kartoista tuttuja rajoja ei näe maiden ympärillä, ja maanpäällisten konfliktien syyt tuntuvat mitättömiltä.
Jos edes osa avaruusturisteista kokee tämän, niin hyvä. Ja mitä enemmän on avaruusturisteja, niin sitä suurempi osa ihmisistä tajuaa planeettamme ainutlaatuisuuden sekä sen, että sitä kannattaa suojella kaikin mahdollisin keinoin.
Avaruusturismi saattaa siis olla uuden ajan ympäristöliikkeen alku.
Toinen tulevana vuosikymmenenä varmasti elämänmenoa muuttava asia ovat megakonstellaatiot, eli avaruudessa olevat valtavat satelliittilaumat. Monet yhtiöt suunnittelevat tuhansien satelliittien parvia, joiden avulla esimerkiksi nopea nettiyhteys voitaisiin luoda joka puolelle maapalloa. Tämä olisi upeaa: netti olisi kaikkialla kuin ilma ympärillä, ja lisäksi se olisi nopea ja edullinen. Tämän vaikutukset elämänmenoon olisivat yhtä suuret kuin matkapuhelimien tulo aikanaan.
Moni tosin ei taida huomata eroa nykyiseen, koska useat olettavat kännyköiden toimivan jo nyt satelliittien avulla. Satelliittipaikannuslaitteetkin ovat tulleet jo niin arkisiksi, ettei monikaan tule ajatelleeksi raketteja ja avaruusajan alun kömmähdyksiä pizzeriaan Google Mapsin avulla suunnistaessaan.
Avaruus on jo yhtä olennainen osa arkeamme kuin on toimiva viemäriverkosto. Ja tämä trendi tulee vain jatkumaan.
Megakonstellaatiot tosin ovat myös huolestuttavia. Ensinnäkin avaruudessa olevien satelliittien määrä tulee lisääntymään hurjasti. Nyt toimivia satelliitteja on maapallon ympärillä noin 2200, mutta pelkästään SpaceX:n suunnitelmissa on laukaista Starlink-systeemiinsä noin 12 000 satelliittia 2020-luvun puoliväliin mennessä ja kaikkiaan 42 000 myöhemmin. Kilpailevan OneWebin suunnitelmissa on ensin 650 satelliittia ja myöhemmin parituhatta lisää.
Paitsi että taivaalle tulee ruuhkaa, niin tähtitieteen kannalta tilanne on hyvin ikävä. Satelliitteja vilisisi taivaalla kaukoputkien näkökentissä koko ajan, ja mikä ei olisi mukavaa, vaikka satelliitit onnistuttaisiin tekemään sellaisiksi, että ne eivät heijasta juurikaan Auringon valoa. Radiotähtitieteilijät eivät tietenkään ole iloisia siitä, että taivaalta tulevan radiosaasteen määrä lisääntyy.
Toisaalta tulevat jättiraketit ja avaruuteen menemisen hinnan romahtaminen tekee avaruusteleskooppien tekemisen edullisemmaksi. Kenties nyt rakenteilla olevan ELT-jättiteleskoopin seuraaja tehdään Kuun takapuolelle, missä maapallo satelliitteineen ei haittaa. Silti olisi mukavaa, että Maan päältäkin voisi ihailla tähtitaivasta samaan tapaan kuin järvimaisemaa on mukava katsella ilman horisontissa olevia moottoritiesiltoja.
Megakonstellaatioiden hyödyt ovat kuitenkin suuria, ja niillä on osaltaan maapalloa edelleen supistava vaikutus: mitä enemmän koemme olevamme vain yksi ihmiskunta, sitä parempi. Myös maista, joissa nettiä sensuroidaan, voitaisiin päästä yhteyteen ulkomaailman kanssa.
Voi olla, että tämä on toiveajattelua, mutta historia on vienyt meitä koko ajan kohti vapaampaa, globaalimpaa maailmaa. Avaruus ja avaruustekniikka on ollut mukana tässä kehityksessä, ja tulevan vuosikymmenen aikana tulee olemaan vielä enemmän.
Jos haaveiluvaihteen laittaa kunnolla päälle, niin avaruus voisi olla osaltaan auttamassa olennaisesti myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja torjunnassakin. Ensin osa saastuttavaa teollisuutta voidaan siirtää avaruuteen, missä raaka-aineita on yllin kyllin ja energiaa saa enemmän kuin on tarpeen. Sitten osa koko ajan paisuvasta ihmiskunnasta lähtee asumaan avaruuteen, joko Maan kiertoradalle tehtäviin siirtokuntiin tai kauemmaksi Kuuhun ja Marsiin.
Vaikka Mars on varsin ankea paikka asua, ei äärimmäisen ilmastonmuutoksen kourissa oleva maapallokaan olisi nykyisenkaltaisen ihana. Voi olla, että osan ihmisistä on pakko siirtyä avaruuteen asumaan.
Optimisti voi ajatella asiaa myös niin, että kun suuri osa ihmiskunnan saastuttavista toimista siirretään avaruuteen, niin maapallosta voitaisiin tehdä kuin suuri luonnonpuisto.
Vuosikymmenessä ei ihmiskuntaa kuitenkaan siirretä avaruuteen, mutta avaruus on varmasti seuraava suuri ihmiskunnan askel eteenpäin. Historiassa tällaisia hyppäyksiä ovat olleet maatalouden synty, kaupungit, teollinen vallankumous, elektroniikan tulo ja tuoreimpana tietotekniikka. Geenitekniikan lisäksi ihmisen siirtyminen elämään, asumaan ja toimimaan avaruuteen on varmasti seuraava samankaltainen hyppäys.
Se on jopa loogista: kun planeettamme on jäämässä pieneksi, pitää siirtyä sen ulkopuolelle. Avaruudessa tilaa ja raaka-aineita riittää.
Olen usein verrannut avaruutta Kaliforniaan. Kuivaa, autiomaata Tyynen valtameren rannalla pidettiin asumiseen kelvottomana, mitättömänä alueena, mutta kun sinne rakennettiin rautatie, sieltä löytyi kultaa ja siellä alettiin viljellä appelsiineja, tilanne muuttui täysin. Sinne muutti enemmän ihmisiä, se muuttui omavaraiseksi ja siitä tuli pian monessa mielessä maapallon edelläkävijä. Kaliforniassa synnytettiin Hollywood ja Piilaakso. Siitä tuli rikkain Yhdysvaltain osavaltio ja eräs maapallon vauraimmista paikoista.
Avaruuden kanssa tulee käymään samoin. Olemme tähän saakka menneet sinne vankkureilla, mutta 2020-luvulla kiertoradalle vedetään rautatie. Uudisraivaajien aika tulee taas!
