Arkisto


Valoimuritestissä uusin 24 mm objektiivi

3.10.2016 klo 23.01, kirjoittaja
Kategoriat: Havaintovälineet , Tähtivalokuvaus , Taivas takapihalla

Mikä on valokuvausharrastajan lempiruoka? No linssikeitto tietysti! Olin aloitellut sopankeittoa jo viime keväänä etsiessäni täydellistä revontuliobjektiivia täyskennon kameraan. Nyt päädyin taas yksin metsään naureskelemaan omille vitseilleni: tällä kertaa seurana matkassa oli uusi objektiivikokelas.

Olin ulkoiluttanut aiemmin jo kolmea f/1,4 -objektiivia. Kenttätestissä ovat käyneet niin Canon 24 mm f/1,4 L II, Samyang 24 mm f/1,4 kuin Sigma 20 mm f/1,4. Palasin tuolloin yöjuoksusta suhteellisen ristiriitaisin tunnelmin: Sigman 20 mm -lasi olisi paras Canonin rungolle, mutta Sony-käyttäjä joutuisi valitsemaan jotain muuta.

Nyt lähdin metsälle peräti kolmen 24 mm -objektiivin kanssa. Pitäähän sitä olla valinnan varaa, jos jotain yllättävää reissulla tapahtuu? Uusin tulokas setissä oli Sigman suhteellisen tuore lasi EOS-versiona.

Sigma 24 mm f/1,4 Art

Ensikosketuksella Sigma tuntui kädessä tukevarakenteiselle ja laadukkaalle objektiiville. Se ei poikennut painonsa ja tuntumansa perustella merkittävästi kilpailijoistaan. Saamassani testiobjektiivissa ei ollut vastavalosuojaa mukana, joten en pystynyt sanomaan olisiko rinkula yhtä heppoinen rakenteeltaan kuin Samyangin lievästi heiveröisen oloinen vastine. Rakenteeltaan Sigma 24 mm tuntui kädessä yhtä järeälle kuin pitkään matkassani kulkenut Canonin versio.

Pakkasin kaksi runkoa ja kolme objektiivia reppuun ja suuntasin kohti pimeyttä. Olin aiemmin päivällä kokeillut, että Sigman EOS-version automaattitarkennus toimi moitteetta myös Sonyn A7 RII -kameralla ja sovittimella. Pimeässä tarkennus oli vaihteeksi käsipeliä, mutta onnistui manuaalitarkennuksella kameran ruudun läpi ongelmitta.

Jo kuvauspaikalla oli selvää, että Sigma 24 mm:n piirto oli hyvällä mallilla. Kuvan keskustan tähdet erottuivat selkeinä ja terävästi, eikä reunoillakaan esiintynyt Sigman 20 mm –mallin viiruuntumista.

Aloitin perinteisen f1,4 – f2 – f2,8 testiotossetin tallennuksen hiljaisessa maaseudun rauhassa. Operaation keskeytti kirkas välähdys vasemmassa silmänurkassa: yli taivaankannen lensi upea tulipallo. Valitettavasti paras lento ei tallentunut kameraan, mutta onneksi ehdin nähdä tapauksen omin silmin. Spektaakkelin vuoksi jäin maistelemaan kylmää yöilmaa hetkeksi. Toinnuttuani järkytyksestä pääsin taas jatkamaan testisarjan parissa.

Otin varmuuden vuoksi testikuvasetin sekä vanhalla Canon EOS 5D II -kehäraakillani että Sonyllä. Ainoa ero mikä kuvista jälkikäteen paljastui, oli tuoreen Sonyn kennon huippulaatu verrattuna Canoniin. Vertailu eri aikakauden kameroiden välillä oli tietysti täysin epäreilu, mutta ainakaan reunatähtien vääristymissä ei tällä kertaa esiintynyt kummallakaan rungolla mitään odotetusta poikkeavaa.

Kotona näyttöruudulta katsoen oli vaikea nähdä selvää eroa Canonin ja Sigman 24 mm objektiivien välillä. Kuvat vaikuttivat lähes samalla objektiivilla otetuille vääristymiä myöten. Käsissäni oli yllättäen identtiset kaksoset.

Revontulet Rautalammilla 26.9.2016. Alla Sonyn A7 RII ja Sigman 24mm f/1.4

Revontulet Rautalammilla 26.9.2016. Alla Sonyn A7 RII ja Sigman 24mm f/1,4

Yhdennäköisyys kuvanlaadussa oli niin hämmentävä, että päätin viettää vielä toisen yön ulkona objektiiviveljesten kanssa. Ilmatieteen laitoksen magnetometrikäyrät olivat hohtaneet yötolkulla punaisina, mutta vasta kolmantena yönä taivas viimein avautui pilviverhostaan.  Päädyin tutun järven rantaan ja edessäni oli tanssiva revontulivyö. Tilanne oli sikäli kiusallinen, että mukana oli kolme objektiivia mutta vain yksi kamera. Lisäkameroita teki totisesti mieli.

Napsin revontulista kuvasarjoja sekä Canon että Sigma nokalla. Syynäilin kotona tuotoksia uudelleen todeten, että myös Sigman nurkat kärsivät komasta, mutta ehkä aavistuksen Canonia vähemmän. Lintumaisia komatähtiä riitti kiistämättä molemmissa. Reunojen kuvanlaadultaan Samyang oli testisetin paras, mutta hävisi keskustan piirrossa selvästi kilpakumppaneilleen.

Testikuvat

Klikkaamalla kuvaa pääset näkemään kameraorginaalin. Ääriaukolla f/1.4 reunoissa on havaittavissa komaa.

Klikkaamalla kuvaa pääset näkemään kameraorginaalin. Ääriaukolla f/1,4 reunoissa on havaittavissa komaa.

Lopputulos

Canonin ja Sigman versioiden erottaminen toisistaan oli vaikeaa kaikkien paitsi yhden tekijän suhteen: Canonin hinnalla saisi kaksi Sigmaa. Jos nyt lähtisin valitsemaan objektiivia, ei olisi epäilystäkään kumpaan valinta päätyisi. Arvostan objektiiveissa myös automaattitarkennusta, mikä rajaa Samyangin pois johtavista vaihtoehdoista. Vaikka reunat ovat Sampalla hyvin hallinnassa, ei piirto kuvan keskellä vieläkään vakuuttanut. Jonkinlaisten komailmiöiden kanssa lienee paras tulla toimeen.

Nelikosta voittoon kiri mielestäni hinnan ja laadun puolesta Sigman 24 mm f/1,4. Revontulikuvaajat Lapissa voivat kaivata jotain laajempaa, mutta etelässä pärjää loistavasti tälläkin.

Plussat ja miinukset

Samyang 24 mm f/1,4 ED AS UMC

+ Reunoilla niukasti komaa ja hyvä kuvanlaatu

+ Budjettivoittaja, hinta n. 630 €

– Piirto kuvan keskellä

– Testisetin pimein f/1,4

– Testijoukon ’rimpuloin’ rakenteeltaan

– Ei automaattitarkennusta

Sigma 24 mm f/1,4 Art DG HSM

+ Tukeva rakenne

+ Hinta n. 700 €

+ Piirto kuvan keskellä

+ Automaattitarkennus toimii sovittimella myös Sonyn täyskennokamerassa

– Komaa kuvan reunoilla

Sigma 20 mm f/1,4 Art DG HSM 

+ Tukeva rakenne

+ Piirto kuvan keskellä

+ Automaattitarkennus toimii sovittimella myös Sonyn täyskennokamerassa

+ Hinta n. 830 €

+ / – Ok piirto kuvan reunoilla käytettäessä Canonin runkoa. Kammottava piirto kuvan reunoilla käytettäessä Sonyn runkoa.

– Suodinten käyttö ei onnistu etulinssin muodon takia

– Painavin

Canon EF 24 mm L f/1,4  II

+ Tukeva rakenne

+ Piirto kuvan keskellä

+ Automaattitarkennus toimii sovittimella myös Sonyn täyskennokamerassa

– Selvästi komaa kuva reunoilla

– Hinta n. 1 850 €

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *