Arkisto


Myrskyn silmässä

6.8.2014 klo 23.06, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Taivas takapihalla

Pienenä tyttönä minulle opetettiin, että ukkosella kannattaa laittaa kumisaappaat jalkaan. Tämä on epäilemättä totta, sillä yleensä siinä rytäkässä sataa vettä. Myös lämpimän loppukesän reissuihin kannattaa edelleen pakata kumisaappaat mukaan, sillä ukkoskausi jatkuu vielä.

Keskustelin harrastajatoverin kanssa ukkosista. Hänkin oli saanut lapsena tiukan opastuksen siitä, mitä myrskyn aikana kannatti tehdä ja mitä ei. ”Mene ukonilmalla sisään autoon tai asuntoon ja pysy kaukana metallista, ikkunoista ja sähkölaitteista. Jos et ehdi sisätiloihin niin hyppää ojaan tai ympäristöä matalampaan paikkaan puista kaukana. ”

Nämä ovat kaikki hyviä suojautumisohjeita. Mutta kun kyse on myrskybongauksesta, sisätiloissa pysyminen ei ole optio. Myrskybongari haluaa olla siellä missä tapahtuu, mieluiten kameran kanssa!

Myrskybongareita on monenlaisia, on kauas kaasuttavia chasereita ja paikallisia ilmiöitä tarkkailevia spottereita. Olen varmaan myrskybongari-tyypiltäni lähi-chaser: en ajele pitkiä matkoja, mutta olen aina valmis pieneen retkeen. Erityisesti, jos samalla suunnalla asuu hyviä ystäviä.

Kaikille havaitsijatyypeille tärkeää on suunnitelmallisuus sääilmiöiden tarkkailussa. Jo edellisenä päivänä kannattaa selvittää alueet, joilla ukkostaa todennäköisimmin. Tuurilla parhaat rytinät osuvat juuri omaan sijaintiin, eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Ideaalisen myrskyhavaintopaikan edellytykset ovat:

  • Pääsee autolla lähelle
  • Tarjoaa suojaa, mielellään vaikka katoksen josta voi kuvata
  • Edessä on hyvä näkymä saapuvan myrskyn suuntaan. Mielellään jotain muuta kuin hervantalaisen kerrostalon seinä.

Yleisesti toimivia paikkoja ovat olleet uimarannat, julkisten leirikeskusten pihat, näköalakahvilat ja joskus myös näkötornit. Myös Google Maps-palvelusta voi olla apua havaintopaikan valinnassa, sillä katunäkymä paljastaa usein lisätietoja mielenkiintoisesta alueesta.

Vaikka paikalliset myrskymme ovat Yhdysvaltain mörköihin verrattuna kesyjä kotikissoja, kannattaa bongarilegenda Tim Samarasin tiimin kohtalo pitää mielessä. Rytinään ei kannata lähteä ilman tietoa turvapaikasta.

Ratkaisin osan ongelmaa ostamalla auton. Autolla ja kumisaappaillahan pääsee jo aika pitkälle! Ostopäätökseen vaikutti oleellisesti se, että kotteron perätila oli niin iso että sinne mahtuisi tarvittaessa yksi kuvaaja kameroineen. Avonaisen takaluukun alta voi myräkkää tallentaa suhteellisen turvallisin mielin. Auton metalliosia ei tietenkään kannata ukkosella nuoleskella (eikä pakkasella).

Parhaissa havainto-olosuhteissa ukkospilvi menee korkeasta havaintopaikasta ohi ja sitä saa rauhassa kuvata ilman että kamera kostuu. Monen kokeneen bongarin mielestä myrskyn sisään ei kannata pyrkiä. Ihan muutamastakin syystä: suihkussa ei saa hyviä kuvia, näkyvyys on huono, yleensä kastuu ja puita voi rysähdellä tielle. Lisäksi rankassa sateessa on suurempi kolareiden ja vesiliirron vaara. Tunnen harrastajatovereita, jotka ovat tavalla tai toisella rutanneet autojaan chasella.

Muutama ajatus kannattaa uhrata turvallisuusnäkökohdille. Tiukan paikan tullen bongarin pitää pystyä myös perääntymään. Jos siis puuskat ovat kovia, pilvi pyörii vinhaa pään päällä tai salamoi lähellä, niin alta pois!

Viime viikolla tiedettiin etukäteen, että rintamaukkosia olisi luvassa. Ennusteista oli selvää, että rytinä tulisi lännestä. Soitin tuttavalle, jonka kesämökiltä avautui kaunis järvinäkymä juuri parhaaseen suuntaan. Sain luvan pystyttää bongausaseman aitiopaikalle.

Seuraavana päivänä tutkakuvat paljastivat rintaman etenemisreitin. Kameroiden akut oli tietysti ladattu jo edellisenä iltana. Pilvihuippujen noustessa horisontista lähdin liikkeelle kohti rantaa. Mennessäni tein suunnitelmaa todella rajun sään varalle: ensin voisi perääntyä grillikatokseen, sitten autoon ja lopulta läheiseen mökkiin. Mikäli rantatiellä kaatuisi puita, olisin täysin turvassa hirsiseinien suojassa.

Katsoin yli Saimaan lähestyvää settiä seuranani paikallinen rantakuikka. Tuuli oli niin kova, ettei jyrinää kuullut, kameran jalusta meinasi lähteä lentoon ja sain uuden kampauksen joka sekunti. Kalaverkon merkki edessäni taipui vaakaan vaahtopäiden yllä. Muutaman ensimmäisen salaman jälkeen pilvi kuitenkin mössähti täysin. Tästä ei irronnut Taivaanvahtiin myrskyhavaintoa, mutta parempi onni ensi kerralla.

Myrskybongarin slangisanasto


Chaselle kannattaa ottaa kaveri mukaan.Sää suosi vuonna 2012 Ursan Cygnus-tapahtumaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *