Arkisto


”Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja”

29.11.2013 klo 11.07, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Taivaanilmiöt , Taivas takapihalla , Yleinen avaruushäröily

[b] Joko olet nähnyt Orionin sumun sata kertaa? Näyttääkö Andromedan galaksi taas samalle kuin edellisenä iltana? Ei hätää: komeettabongaus ei ole koskaan tylsää!
[/b]

Eilinen myöhäinen yö meni kuin jalkapallo-ottelua seuratessa. ”Onko se maali? EIEIEIEIEEEEEI….mitä sanoo tuomari? Onko se siellä vai ei? JEEEE!!! Se meni läpi! Hurraa!” Kyse ei tietenkään ole urheilusta, vaan ISON-komeetan seurannasta.

Komeettojen mielenkiintoinen puoli on se, ettei niistä koskaan voi etukäteen tismalleen sanoa, mitä tulee tapahtumaan. Toisaalta tämä on myös niiden huono puoli. Useasta kuuluisasta komeetasta on etukäteen povattu kirkasta yötaivaan komistusta. Jotkut pyrstötähdet lunastavat odotukset, mutta muutamat ovat jääneet vaisuiksi tai hajonneet sen sileän tien.

Komeetta McNaught Kaupin Tähtitornilta katsottuna tammikuussa 2007Toisaalta on käynyt toisinkin. Vuonna 2007 laitoin Aamulehdelle viestiä: ”aamutaivaalla on nyt paljain silmin näkyvä komeetta, siitä olisi hyvä uutisoida”. Lehdestä vastattiin vihjeellä, että näistä komeetoista olisi kiva kuulla etukäteen. Kyse oli C/2006 P1 Mc Naughtista, joka yllätti kaikki positiivisesti.

Tuolloin oli joulu-tammikuun vaihde. Tampereen Kaupin tähtitornin puhelin pirisi jatkuvasti ihmisten kysellessä ”onko tuo kappale auringonlaskussa komeetta?” Tämä oli niitä harvinaisia kertoja elämässä, jolloin puhelimeen saattoi vastata ”Kyllä, se on komeetta. EI, se ei ole lentokoneen jättövana.”.

Auringonlaskussa kirkastuvat korkealla lentävien lentokoneiden jättövanat muistuttavat toisinaan kuin tulipalloa tai pyrstötähteä. Viime päivinäkin niistä on tullut Taivaanvahdin ylläpidolle useita ilmoituksia ja kyselyjä, vaikka ISON on aivan Auringon kyljessä ja poissa näkyvistä.

McNaught olisi ansainnut enemmänkin huomiota. Mutta juuri tämä on komeettatiedotuksen syvin ongelma. Ennalta paljon kohkattu pyrstötähti voi jäädä pieneksi, vaikeasti löydettäväksi tuhnuksi taivaalla ja kansalainen pettyy.

Mukavia komeettayllätyksiä löytyy kymmenen vuoden sisältä muitakin. Vuoden 2007 lopulla himmeäksi kaukoputkikohteeksi ennakoidussa komeetassa 17P/Holmes tapahtui purkaus ja se kirkastui upeaksi paljain silmin näkyväksi palloksi yötaivaalle.

Vuoden 2012 lopulta eteläisen pallonpuoliskon asukkaat muistavat myös komeetta C/2011 W3 (Lovejoyn), jonka ei arvioiden mukaan pitänyt selvitä auringon ohituksesta. Toisin kävi, ja komeetta nousi eteläisen tähtitaivaan kruunuksi. Aurinkotuuli venytti sen pyrstön pitkäksi, paljain silmin näkyväksi kaareksi, jota pohjolan asukkaat saattoivat ihmetellä vain valokuvista.

Komeetta 17P/Holmes pienellä kaukoputkella nähtynäNyt aamukahvia hörppiessäni komeetta C/2012 S1 (ISON) näkyy vielä Nasan SOHO Lasco 3 –luotaimen kuvissa. Sillä on kaksi selvää pyrstöä. Komeetta näyttäisi ilkkuvan ”[i]Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja[/i]”. Saa nähdä miten käy. Tuurilla siitä voisi saada vielä edes kaukoputkikohteen.

Vaikkei ISONista tulisikaan alkutalven kuuminta havaintokohdetta, ei komeettabongari voi aloittaa joululomaa. Pohjoisella yötaivaalla on vielä pieni kiikarikomeetta C/2013 R1 (Lovejoy), jota voisi melkein luonnehtia sanoin söpö tai elegantti. Kipin kapin kiikarit käteen ja ulos!

”Hähää, selvisinpäs!”, sanoi komeetta ISON kun Auringon ohitti (pohjakuva Nasa)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Herää! Komeetta on täällä!

18.11.2013 klo 22.20, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Taivas takapihalla

”Herää Emma! Kello on kuusi. Jos halusit etsiä sitä komeettaa, niin nyt olisi aika”, kuuluu syvän unen läpi. Pehmeällä tyynyllä ja lämpimällä peitolla on valtava vetovoima. Lempeä käsi ravistaa olkapäätäni. Ei auta muu kuin nousta.

Elämme hetkiä, jolloin komeetta C/2012 S1 (ISON) lähestyy helpon havaintokohteen rajaa. Helppo on tosin avaruuden kappaleiden tapauksessa aina suhteellinen käsite. Omasta mielestäni kohde on helppo, jos sen saa napattua valokuvaan kantamalla kameran ulos. Voin elää ilman välivaihetta, jossa lähdetään muuraamaan tähtitornin perustuksia.

Pidän siis kovasti kiikarikomeetoista. Joulukuussa Auringon ohituksen jälkeen pyrstötähti ISON olisi todennäköisesti triviaalitason kohde. Ehkä siitä jopa tulisi komeetta Hyakutaken (1996) tai Hale-Bopp:in (1997) kaltainen häntäveikko, jonka havaitakseen täytyi lähinnä kääntää pää sopivaan suuntaan taivasta.

Kiikarikomeettoja ei ilmesty joka vuosi. Niinpä siinä välissä ehtii unohtua miten näitä veijareita kuvataan. Pysähdyn unenpöpperössä miettimään. Ensin tarvitaan kamera. Kaivan vaatekaappia, jonka pohjalta näitä löytyy kaksi laitetta: pikkupokkari ja järkkäri. Molemmilla olen kuvannut komeettoja onnistuneesti. Valitsen järjestelmäkameran ja kahmaisen syliin muutaman sopivan objektiivikandidaatin. Jalustan nappaan matkan varrelta kainaloon.

Kaikki välineet ovat mukana ja kiikarit odottavat valmiina parvekkeen vieressä. Tässä vaiheessa huomaan, että tieto komeetan sijainnista olisi hyväksi. Nykykäsitykseni ’se on idässä Auringon nousun suunnalla’ ei ihan vielä riittäisi paikannustehtävään. Ei hätää: tietokoneelta löytyy Stellarium, joka näyttää pyrstötähden tämänhetkisen paikan taivaalla. (Jos ette ole jo Stellariumia asentaneet, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kerrassaan loistava planetaariosofta!)

Kun suunta, tähtikuvio ja lähin kirkas tähti ovat selvillä, on havaitsija valmis kenttäseikkailuun. Komeettaa kannattaa ensin koettaa kalastaa taivaalta kiikareilla.Jos se ei tunnu onnistuvan, voi kameran koettaa suunnata myös suoraan sopivalle suunnalle lähimmästä tähdestä. Olen monet pyrstötähteni löytänyt taivaalta juuri kameran kuvien avustamana.

Ennen valokuvausvaihetta kameran asetukset pitää laittaa kohdalleen: tarkennus äärettömään ja aukkoluku (esim. f/2,8) mahdollisimman pieneksi. Valotusaika asetetaan sellaiseksi, ettei vaaleakaan taivas pala mistään pohjaan. Oikeaa valotusaikaa joutuu käytännössä aina kokeilemaan ja liikkeelle kannattaa lähteä vaikka parista sekunnista. Kameran kennoherkkyyttä voi pimeällä koittaa kasvattaa esim. ISO 800–3200 välille. Sopiva arvo riippuu valotusajasta, kuvauslaitteen kohinaominaisuuksista ja käytetystä polttovälistä.

Komeetta aamulla 18.11. klo 6.15. Tällainen näkymä voisi olla kiikareillakin. Parvekkeella hapuilen kiikareilla vaalenevaa taivasta. Aamupuhuri pyörii sandaalieni ympärillä.

Tällaisten komeettojen kuvaamiseen ei useinkaan tarvitse käyttää kaukoputkea. Pidempi polttoväli ja sitä myöten isompi suurennos saattavat tuoda komeetan ytimen paremmin esille, mutta mielenkiintoinen pyrstö jää helposti kuvakentän ulkopuolelle. Siirryn takaisin sisälle arpomaan kameraan sopivaa teleobjektiivia. Komeettakuvaukseen valitsen objektiivin polttovälillä 100–400mm. Näin kuvakenttään mahtuu varmasti koko komeus häntineen kaikkineen. Pokkarilla kuvattaessa sopivaa objektiivia ei tietysti tarvitse murehtia, vaan käytetään sitä zoomia mitä kamerasta itsestään löytyy.

Komeettakuvauksessa ei ole koskaan haittaa seurantajalustasta. Se ei ole pakollinen hankinta, mutta auttaa saavuttamaan pidempiä valotusaikoja ilman, että tähdet maapallon pyöriessä venyvät viiruiksi. Jos omistat jo kaukoputkijalustan seurannalla, kannattaa tutkia mahdollisuutta asettaa kamera kaukoputken päälle reppuselkään. Pienempiä, suoraan kamerajalustaan kiinnitettäviä seurantalaitteitakin tarkoitukseen löytyy. Näistä kannattaa haeskella lisätietoa mm. sanoilla Astro Track tai iOptron SkyTracker.

En vielä toisellakaan yrityksellä löydä komeettaa omin silmin, mutta kamera paljastaa sijainnin. Ensimmäisissä C/2012 S1 (ISON) -kuvissani näkyy lähinnä pieni ututuhnu haalealla hännällä. Siellä se on! Kirkkaus tulee kuitenkin paranemaan, joten oli selvästi paikallaan käydä testaamassa kalustoa ja kuvaajaa.

Verkkoselailu aamukahvikupin äärellä paljastaa, että komeetasta on Taivaanvahdissa jo useita havaintoja. Kohde on herättänyt monet muutkin aamuvirkut valokuvaamaan. Jos kamerakikkailu komeetan kanssa ei kiinnosta, voit myös piirtää näkemäsi komeetan ja liittää hahmotelman Taivaanvahdin havaintoon.

Tamperelaisen tähtiharrastajakonkarin Tapio Lahtisen vaikuttava havaintokuva pyrstötähdestä 17.11.2013 aamulla kaukoputken läpi kuvattuna.

2 kommenttia “Herää! Komeetta on täällä!”

  1. Eero Rantalaiho sanoo:

    Kiitos vinkistä Emma!

    Ensi kokemus Stellariumista tuntuu todella mukavalta.
    ISON-komeetan esiintuloa odotellessa, kokeilin Stellariumia
    toiseen, nyt näkyvään kiikarikomeettaan: C/2013 R1.
    Tosin elementit tälle piti erikseen noutaa, mutta
    sen jälkeen ohjelma toimii nöyrästi

  2. Emma Bruus sanoo:

    Hyvä pointti Eero! C/2013 R1 (Lovejoy) on tällä hetkellä aika kiva alkuillan ja yön kiikarikohde pohjoisessa Otavan tienoilla. Kävin eilen katsastamassa otuksen ja sieltä se löytyi pienessä valosaasteessakin todella kivuttomasti. Lähiöinä Lovejoy lienee siinä Otavan ’kahvan’ alla Ajokoirien tähtikuviossa. Jos ei kiikareilla tahdo löytyä niin tämä komeetta on kameran kuvassa selvästi vihertävä ja erottuu tähdistä värinsä ansiosta.

    25.11. havaintokuva pitkällä teleobjektiivilla: http://www.taivaanvahti.fi/observations/show/20276

    Karkea etsintäkartta: http://in-the-sky.org/comets/ck13r010_2.png

    Tätä varten ei edes tarvitse vääntäytyä hereille epäinhimillisiin kellonaikoihin. :}

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Mitä tähtiharrastajalle joululahjaksi?

4.11.2013 klo 22.38, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Taivas takapihalla , Yleinen , Yleinen avaruushäröily

Tiedän, monien mielestä on aivan liian aikaista puhua joulusta vielä marraskuussa. Mutta samaa ongelmaa miettivät monet myös syntymäpäivien lähestyessä ympäri vuoden. Talven lähestyessä joku esittää aina peruskysymyksen: ”Näin marketissa kaukoputken. Hintakaan ei ollut paha. Olisiko tuollainen hyvä lahja avaruudesta kiinnostuneelle?” Jos kyseessä on alle 100 euron kaukoputki, se soveltuu oikein hyvin moniin tarkoituksiin, esim. vaatteiden kuivatustelineeksi tai kalaverkon painoksi. Tähtitaivaan katselua tuollaisella huteralla laitteella voi sen sijaan verrata itsekidutukseen. B2013_blogi_kuva_p

Lisää rautaa rajalle?

Tyypilliselle harrastajalle kannattaa miettiä jotain arjessa käyttökelpoisempaa. Iästä riippumatta paras ensimmäinen laitehankinta on kiikarit. Luonnontarkkailijalle tästä mukana kulkevasta havaintovälineestä voi olla iloa läpi elämän. Jollei oikeasti tiedä mitä ystävä kaipaa, on parempi jättää laitehankinnat harrastajan itsensä hoidettavaksi. Jos toverin tarpeesta on riittävä mielikuva, kannattaa asiassa kääntyä jonkun luotettavan myyjätahon, kuten Ursan kaukoputkikaupan tai Telescope Servicen puoleen. Toisaalta jos perheenjäsen on innokkaasti kuvannut pokkarilla taivaanilmiöitä, hän ei todennäköisesti pahastu saadessaan lahjaksi järjestelmäkameran.

Lapselle?

Jos etsit avaruushenkistä lahjaa alle kouluikäiselle lapselle, voi Mauri Kunnaksen oiva Avaruuskirja olla nappihankinta. Vielä parempi tietysti jos pääset itsekin lukemaan sitä iltasaduksi. Monet lapset pitävät askartelusta. Hieman askartelutiimin iästä riippuen voi Alnilamin tähtipuodin koottavista vehkeistä löytyä mukavaa yhteispuuhan aihetta. Galilein pienen putken kokoaa valvonnan alla jo esikouluikäinen, mutta muut härvelit vaativat hieman kehittyneempää keskittymiskykyä.

Aikuiselle?

Alnilamin valikoimassa on myös paljon aikuisille lahjaksi sopivaa. Olen ollut oikein tyytyväinen tähtitaivassateenvarjoon, jonka alla ropinakin harmittaa tavanomaista vähemmän. Mikä parasta, ei haittaa jos lahjan saajalla on tällainen jo ennestään: useammallekin kappalelle löytyy todennäköisesti käyttöä.

Aikuiselle sopiva vakiolahja on tietysti jokin maailmankaikkeutta käsittelevä kirja. Sellaisia saattaa innokkaan harrastajan hyllystä jo muutama löytyä, joten päällekkäisyyksien välttämiseksi voi olla hyvä valita jokin suhteellisen tuore julkaisu. Ursan kirjavalikoimasta löytyy varmasti luettavaa jokaiseen lähtöön. Mikäli netin kuvausten perusteella on vaikea löytää sopivaa kirjaa, poikkea lähimmässä kirjakaupassa, Alnilamissa tai paikallisessa tähtiharrastusyhdistyksessä kysymässä tarkempia suosituksia.

Jos kotiin ei jo tule Tähdet ja avaruus –lehteä, voi sellaisen tilata myös lahjaksi koko perheelle. Vaikka kielialueemme on pieni, on lehti noussut laatunsa ansiosta euroopan neljänneksi suurimmaksi tähtitiedejulkaisuksi.

Jotain taiteellista ja uniikkia?

Suomalaisten tähtiharrastajien valokuvista löytyy monia huikeita otoksia galakseista, yötaivaasta, myrskyistä ja revontulista. Ottamalla yhteyttä valokuvaajaan voit järjestää itsellesi vedoksen kuvasta tai ostaa oikeudet tulostaa se itse tauluksi. Näyttäviä otoksia löytyy esim. Taivaanvahdin kautta selaamalla kattavaa havaintohistoriaa. Medialle tarkoitettua lomaketta käyttäen voit lähettää viestin suoraan havaitsijalle ja kertoa lahjaideastasi.

Yök, materialistista!

Muitakin mahdollisia lähestymistapoja on: kun vuosi takaperin vielä hoidin Tampereen Ursan tähtinäytösvarauksia, sain puhelun luovalta rouvalta. Hän halusi lahjoittaa koko lähisuvulle yhteisen tähtitornivierailun. Loistava idea toteutettiin ja varmasti jokainen vieras sai lahjaksi ainutlaatuisen muiston. Jos tämä ajatus jää kutkuttamaan, kannattaa soittaa lähimpään paikallisyhdistykseen ja tiedustella mahdollisuutta järjestää yhdistyksen tornilla yksityistilaisuus tai vierailu.

Hoi! Mitä sinä haluat joululahjaksi?

5 kommenttia “Mitä tähtiharrastajalle joululahjaksi?”

  1. Muuantauros sanoo:

    Täällä Ylöjärven 7 alueella näkyi outoja valopalloja liikkumassa viime viikolla, et sattunu saamaan haaviin? Ois varmaa oleellista saada tietoa miten ne kuvataan ja mistä paremmat kaukoputket satasella ostetaan. Liikkumisuunta jotai muuta kuin laarista. Ilmansuunnilla, kun ei kuulemma ole väliä.

  2. Emma Bruus sanoo:

    Satakunnan lennostolla oli viime viikolla pimeälentoharjoitukset päällä. Pimeälentely jatkuu vielä lähiviikkojen aikanakin. Tällä asialla saattaa olla yhteyttä Pirkanmaan valopalloiluun.

  3. Lasse Reunanen sanoo:

    Lahjatoiveita moni kartoittaa jouluksi, nimi- tai syntymäpäiväksi jne.
    Itse katson muutenkin ”lahjana” edullisia tarjouksia ym. ale-myyntejä…

    Tähtitieteen harrastukseen olisi hyvä saada tähdistöjen palapelit…
    Kovat palapelit valmistuskustannuksilta hintavia, mutta niitä voisi edullisestikin tehdä askarteluoppimisen käyttöön;
    Tehtäisiin esim. helposti irroitettaville sivuille tähdistöjen kartat leveillä rajauksilla, jotka sitten voisi muotoonsa leikata (rajausväriä jäisi näkyviin ja kääntöpuolella olisi tähdistön perustietoa). Taivaanpallon keskitason tähdistöt voisi olla tuplana, joista sitten voisi leiketähdistöt koota palapelinä muotoonsa ympyrään pohjois- ja etelätaivaalle. Tähdistöissä voisi olla mukana – esim. rajauksissa – tunnusvärit, esim.; keltainen / pohjoinen tähdistöjen alue, oranssi / keskitason tähdistöt ja punainen / eteläinen tähdistöjen alue.

    Palapelien mahdollisuuksia olisi enemminkin, esim. tähdistöihin suurennettuina sumukuvia, jotka voisi tähdistöpaloina koota laajemmaksi kokonaisuudeksi…

    Tähdistöistä (88 kpl) voisi myös tehdä pelikorttien tavoin tietopaketteja em. tavalla – tähdistökartta toisella puolella ja toisella puolella tähdistötiedot. Sellaisen voisi tehdä valmiina korttipakkana tai sitten kirjan lehtisivuille tehtynä (esim. 4-8 / sivu), jotka em. tavalla voisi itse korteiksi leikata.

    Ehdotusta voivat Ursa ym. edelleen suunnitella ja toteuttaa…

  4. Emma Bruus sanoo:

    Nyt täytyy kyllä sanoa että todella hyvä idea Lasse!

    Samanlaisia ajatuksia on ollut myös Eeva-Kaisa Ahlamolla, joka teki Turun Tähtipäiville 2011 lattiapalapelin: (http://mellon.kuvat.fi/kuvat/Events/Amateur+astronomy/2011/110319-114531_EmmaHerranen.jpg)

    Kieltämättä ajatus vähän pienemmästä ja lisäinformaatiolla höystetystä myyntiversiosta kiehtoo. Tuo olisi oiva lahjaidea monelle harrastajalle iästä riippumatta.

  5. Lasse Reunanen sanoo:

    Valmista tuli.
    Tein itselleni em. tähdistöjen kortit viikonloppuna kopioimalla Markus Hotakaisen kirjasta; Pohjoinen tähtitaivas / Moreeni 2011, jossa pienet kuvat 53 tähdistöstä (etelä tähtitaivaan 35 tähdistöä rajattuna pois).
    Kirjamessuilla oli ale-myynnissä, joten ostin itselleni tuplana, joista tähdistösivut irrotin helposti ja taitoin kartat esiin ja kopioin 9 sivua (1 x 5 + 8 x6 karttaa / sivu).
    Kirjoista saa omaan käyttöön noin 20 sivua kopioida, mutta julkinen levittäminen vaatii luvan.
    Otin varoiksi kopiot kolmesti ja leikkasin irrallisiksi. Sitten taitoin yhdet nimet taakse, toisiin jätin nimet esiin ja kolmansiin leikkasin tähdistöt muotoonsa ja nimet liimasin taakse – sekä taitoin liimattuna myös vierustähdistöt (vei hieman enempi aikaa). Aiemmin olen tähdistöistä liimaamalla tehnyt myös kopioimalla kuutiopalloja kaksi, joissa tähdistöt käänteisinä pallona – kuten taivaalla näkyvät. Samanlaista voisi esim. muovisena rantapallona teettää, joissa täyttö sopisi tähdistöjen etelänapaan missä ei peittokohdetta. Kaupalliseen em. kortteja voisi myös muovista jokasäälle tehdä kuten esim. Karttakeskus nyt myy tähdistöjen karttastoina (Suomalainen Kirjakauppa)…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *