Arkisto


Kivi, penkki, jalusta

29.9.2013 klo 23.30, kirjoittaja
Kategoriat: Havaintovälineet , Tähtivalokuvaus , Taivas takapihalla , Yleinen

”Revontulisäteitä pohjoistaivaalla!” kuului vierestäni auton etupenkiltä. Painoin kaasun pohjaan ja kiisimme kohti Rautalammin keskustaa. Järveltä olisi suora näkymä pohjoiseen.

Revontulet maalipurkin päältäOli kiire. Auto piti saada mahdollisimman nopeasti parkkiin ja valokuvausvälineet valmiiksi. Vihreät lieskat voivat kadota minä hetkenä hyvänsä.

Nostin kameraa jalustalle. Mutta mitä ihmettä? Jalustan kiinnityspalaa ei näkynyt. Haravoin nurmikkoa taskulampulla. Pähkäilin, että kiinnityspalan oli saattanut pudota eteisen matolle pakkausvaiheessa. Jos, niin tärkeä osa oli nyt satojen kilometrien päässä. Ilman sitä jalusta kädessäni oli hyödytön.

Yötaivaan kuvaukseen tarvitaan pyhä kolminaisuus: asetusten vapaan säädön mahdollistava kamera, jalusta ja lankalaukaisija. Jalusta on välttämätön, sillä yötaivaan tallentaminen vaatii pitkiä valotusaikoja. Kameran täytyy pysyä paikallaan monien sekuntien ajan kuvan piirtyessä kennolle. Vain manuaaliasetuksin varustetun kameran voi komentaa riittävän pitkiin valotuksiin.

Tilanne poikkeaa täysin arkikuvauksesta, jossa vain sekunnin murto-osan aika riittää kissan tai lapsen tallentamiseen käsivaralla. Lankalaukaisija puolestaan tarvitaan, sillä laukaisunapin painallus sormella helposti pilaa kuvan aiheuttamalla tärähdyksen.

Suurin osa digikameran omistajista ei kanna käsilaukussaan tähtivalokuvaukseen tarvittavaa jalustaa ja lankalaukaisijaa. Olin nyt tahtomattani heidän kanssaan samassa tilanteessa. Pärjääkö kuvaaja ilman näitä oleellisia välineitä?

Oikeastaan jalustaksi kelpaa mikä tahansa vakaa esine, minkä päälle kameran voi turvallisesti asettaa. Luova kuvaaja löytää suhteellisen nopeasti maastosta jotain tarkoitukseen kelpaavaa: kantoja, kiviä tai auton katon.

Hapuilin katseellani omakotialueen tienpientaretta etsien jotain jalustaksi kelpaavaa. Katulampun alla remonttijätteiden joukossa kiilui valkoinen möhkäle. Siinä se oli, suuri tyhjä maalipurkki!

Toki satunnaisesti löydetyt korvikkeet eivät tarjoa aivan yhtä hyviä säätömahdollisuuksia kuin kaupalliset tuotteet. Hätäjalustaa voi kuitenkin melko helposti täydentää lisävarusteella: rukkasella. Pörheä tumppu kameran ja kannon tai tässä tapauksessa kameran ja maalipurkin välissä moninkertaistaa mahdollisuudet säätää horisontti suoraan ja ottaa pystykuvia.

Mutta kuinka päästä eroon laukaisunapin tärähdyksestä?

Tähänkin on kiertoteitä. Suurin osa kameroista sisältää laukaisuviive-toiminnon. Laukaisuviiveen tyypillinen käyttötarkoitus on, että kuvaaja ehtii juosta mukaan perhejuhlan sukupotrettiin. Samaa ominaisuutta voi kuitenkin käyttää myös lankalaukaisijan korvikkeena. Kun kuva otetaan vasta muutama sekunti laukaisunapin painalluksen jälkeen, ei kamera enää huoju.

Luovuuden, kameraan tutustumisen ja sinnikkyyden avulla digikuvaaja pystyy helposti tallentamaan yötaivaan komeuden. Joko olet kokeillut?

Revontulet penkin päältäRevontulet 31.8.2013 Rautalammilta kuvattuna. Kameran alla on tällä kertaa puutarhapenkki ja kasa litteitä kiviä.
Sivun kuvat: Emma Herranen

 

2 kommenttia “Kivi, penkki, jalusta”

  1. Juhani Harjunharja sanoo:

    Oivallinen pienopas valokuvaukseen… 😉

  2. JM sanoo:

    Niin tuttu tunne. Kesällä kapusin Alpeilla noin kahteen kilometriin yötä vasten ja perillä huomasin saman osan jääneen matkasta. Hyviä otoksia kuitenkin tuli klassisella kivikasajalustalla ja juurikin tuolla laukaisuviiveellä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Säänkestävä tähtitaivas

13.9.2013 klo 09.59, kirjoittaja
Kategoriat: Taivas takapihalla , Yleinen avaruushäröily

Suurin osa kansaa tutustuu tähtitaivaaseen kotiportailla seisten. Joskus se saattaa ryömiä salaa sisään makuuhuoneeseen asti.

Näin oli selvästi käynyt ainakin kerran. Selkäni alla oli pitsinen päiväpeitto. Ulkoa kuului tasainen sateen ropina. Silti silmieni yllä loisti Linnunrata keskellä heinäkuun alkua!

Asialla ei myöskään ollut mitään tekemistä sen kanssa, että olimme havaitsijaystäväni Virpin kanssa ehtineet nauttia normaalit ruokajuomat paljon ennen kuin illallispihvit olivat nähneet jääkaapin ulkopuolisen maailmankaikkeuden valon.

Kuinka ihmeessä olimme päätyneet katsomaan Linnunrataa näin outoon ympäristöön?

Työpaikallani ei ollut mikään salaisuus että olen kiinnostunut taivaanilmiöistä ja avaruudesta. Niinpä kollega samassa työhuoneessa oli vihjaissut, että hänen naapurillaan Ylöjärvellä oli poikkeuksellisen komea tähtitaivas. Se sijaitsi makuuhuoneen katossa.

Tottakai sellainen oli pakko nähdä! Olinhan itsekin onnistuneesti askarrellut yhden tähtitaivaskaton käyttäen 200 erikokoista irtotähteä, sinitarraa ja paketin buranaa niskasärkyyn.

Kaartuva tähtitaivas yllämme oli hienoin toteutus aiheesta mitä olin koskaan nähnyt. Vuosien varrella olen nähnyt irtotähtiä, pimeässä loistavien teippien kiinnitystä, ledejä, valokuituja ja useita erilaisia tähtitapetteja. Tämä taivas oli kuitenkin selvästi maalattu kiinni kattoon, eikä sitä huomannut valojen päällä ollessa mitenkään. Vasta lamppujen sammuessa pienet tähdet alkoivat erottua. Silmien täytyi ensin tottua pimeään.

Kaivoin käsilaukusta järkkärin ja kokeilin kuvata taivasta. Maalitähtien vangitseminen vaati saman luokan valotusaikoja kuin aitojenkin. Kuvaa katsoessa hieraisin silmiäni: tähtiviiruja kuvassa? Häh? Nyt alkaa vaikuttaa jo liian aidolta! Sitten huomasin etten ollut lopullisesti sekoamassa. Havaitsin, että raskaan kameran oli täytynyt liukua alaspäin tyynyltä, jota olin käyttänyt tukena. Tämä aiheutti oikeasta tähtivalokuvaustilanteesta ja maan pyörimisliikkeestä muistuttavat viirut kuviini.

Isäntämme kertoivat kattotähtitaivaan synnystä. Kaikki oli oikeastaan serkkupojan ansiota. Hän oli tutustunut tähtitaivaan salaiseen toteutustapaan vieraillessaan Saksassa. Ei kun puhelin käteen ja soitto serkkupojalle.

Juha Ihantola kertoi avuliaasti taustaa siitä, miten viisi uniikkia tähtitaivasta oli päätynyt Ylöjärvelle lähelle Tamperetta. Työskennellessään Saksassa hän oli tutustunut menetelmän kehittäneeseen Heinz Prünsteriin. Heinz oli ehtinyt toteuttaa pimeässä loistavia tähtitaivaita useisiin kohteisiin Saksan, Itävallan, Sveitsin, Italian ja Tsekin alueella. He olivat ystävystyneet ja käyneet yhdessä maalaamassa muutaman taivaan sukulaisille ja tutuille Suomeen.

Voisinko minäkin hankkia hehkuvan taivaan kattooni? Juhan mukaan ilman muuta. Taivasmaalauksen hinta olisi noin 60 euroa neliömetriltä plus arvonlisävero.

Hän ja Heinz voisivat tulla tekemään aivan millaisen tähtitaivaan haluaisin: astronomisesti mahdollisimman oikean, valitsemani ajankohdan mukaan. Pystyisin myös vaikuttamaan tähtien kokoon: heikkonäköiset saattaisivat arvostaa suurempia tähtiä. Onneksi näkökykyni on hyvä, valittavaksi jäisi siis sopiva päivämäärä tähtitaivaalle.

Manasin mielessäni sitä että runsaalla kädellä laskuttanut putkimies oli vienyt viimeisetkin mahdollisuudet saada kotitalousvähennystä tämän vuoden aikana. Noh, hyviä hankkeita kannattaa suunnitella huolella etukäteen. Ei auta muu kuin siirtää seteleitä säästöön. Tällaisen yötaivaan alla minäkin haluan joskus nukahtaa!

Esimerkkikuva makuhuoneesta valot päällä ja poissa
Lähde: www.sternenhimmel.at

5 kommenttia “Säänkestävä tähtitaivas”

  1. Juhani Harjunharja sanoo:

    Että tämmöinen katto! Mielenkiintoinen juttua. Pitääpä harkita itsellenikin moista.

  2. Lasse Reunanen sanoo:

    Kiinnostavaa tähtimaisemaa…
    Omakoti korkealla, jossa iso avautuva kattokupolli olisi myös kiinnostavaa tähtimaisemaa…
    Salon taidemuseo Veturitallissa:
    http://www.salontaidemuseo.fi/
    on 29.9. asti japanilaisen video- ja valokuvataiteilija Hiroyoki Masuyaman näyttely, jossa esittelytekstin; ”pyöreä kirsikkapuinen veistos 0 (2011), jonka sisälle voi mennä, kuvaa maailmankaikkeutta”… Veistos kuin avaruuskapseli (noin 2 metriä), jonka sisällä voi kuvitella pimeässä avaruuspuvun ja laitteistot ympärilleen sekä pienet himmeät led-valot seinillä vieraiksi tähdistöiksi ”läpinäkyvästä” avaruuskapselista nähtynä…
    Oli mielenkiintoinen kokemus (perjantai-ilmaispäivät olleet, joten 4 eurolla näyttelyyn). Linkin etusivun Aururinkokooste (noin 1,5 metriä) myös kiinnostava – kuin kävisi Auringon lähellä suojattuna kiertämässä… Linnunratakooste (noin 3 metriä) hieman keinotekoinen, mutta voi kuvitella muualla galaksiavaruudessa olevansa…

  3. Kaija Tuuna sanoo:

    Eikö sinulla ollut tähtitaivas makuuhuoneessasi Tampereella?

  4. Emma Bruus sanoo:

    Muistat Kaija aivan oikein. Yhdessä asunnossa tähtitaivas oli tehty makuuhuoneen kattoon noin 200:lla irtotähdellä. Seuraavassa asunnossa valitsin makuuhuoneeseen vaihteeksi pimeässä loistavan tähtitapetin. Se ei antanut aivan yhtä hienoa fiilistä kuin ensimmäinen versio, mutta peitti toisaalta koko huoneen kaikki neljä seinää.

    Jostain vuoden 2007 Tähdet ja avaruus -lehden numerosta löytyy kokonainen juttu tähtiharrastajan sisustusfiilistelystä. Siinä on muutama esimerkkitoteutus erilaisia itse tehtyjä tähtitaivaita.

    Tämä uudella tekniikalla toteutettu taivas kuitenkin selvästi jyräsi kaikki vanhat tekniikat komeudellaan.

  5. Emma Herranen sanoo:

    Tuli jälkikäteen vastaan myös tällainen hanke: http://imgur.com/gallery/abr8H

    Ei loista pimeässä tai pyri vastaamaan oikeaa näkymää, mutta uniikki ja tyylikäs ratkaisu kuitenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *