Arkisto


Keinovaloista nousi haloo

17.1.2016 klo 11.41, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Taivaanilmiöt

Jos näyttää siltä, että katulampusta nousee lasermiekka, ei vielä ole aika ottaa yhteyttä lääkäriin. Kyse on aivan normaalista haloilmiöstä.

Laskettelurinteiden lumitykit tuottavat keinovalopilareille otollisia kidepilviä lähialueell.

Lumitykit tuottavat kidepilviä laskettelurinteiden lähialueille.

Erilaisia halomuotoja tunnetaan jo noin 80 erilaista. Ne ovat kaarimaisia, pyöreitä, keskenään risteäviä värikkäitä juovia ja läikkiä taivaalla. Kirkastumien paikka ja voimakkuus riippuvat valonlähteen korkeudesta ja siitä millaisia jääkiteitä katsojan ja valon välissä on ja millaisia valonkulkuja kiteiden lävitse on tarjolla. Pelissä on siis muutama muuttuva parametri.

Haloilmiöt ovat syntymekanismiltaan sateenkaarten serkkuja, sillä kyse on valon taittumisesta veden eri olomuodoissa. Sateenkaari syntyy valon seikkaillessa vesipisarassa, halot taittumisesta ja heijastumisesta jääkiteiden lukuisilla pinnoilla.

Pikkuinen jääkide tovereineen voi ohjata Auringosta, Kuusta, katulampusta tai jopa planeetasta lähtevän valon ylös kohti taivaanlakea.

Pilareita väreissä

Kaupunkiasukki törmää helpoiten keinovalopilareihin ja saattaa huomata niiden olevan hieman eri värisiä. Osa on kellertäviä, sinertäviä ja toiset näyttävät puhtaan valkoisille.

Keinovalohalojen väriin vaikuttaa valaisimessa käytetyn lampun värilämpötila. Tulemme harvoin ajatelleeksi, että kaupunkivalaistuksessakin on aivan pikkiriikkisiä sävyeroja. Modernit ledivalaisimet saattavat aiheuttaa valkeampia tai sinertäviä pilareita. Suur- ja pienpainenatriumlamput ovat puolestaan sävyltään keltaisia tai oranssihtavia.

Näkeekö näitä usein?

Erilaisia haloilmiöitä esiintyy yli 200 päivänä vuodesta keskimääräisellä suomalaisella paikkakunnalla.

Keinovalopilareita voidaan ihailla parhaimmillaan muutamana kymmenenä yönä vuodessa. Luonnon lasermiekkojen ehdoton sesonki sattuu yleensä joulu-tammikuulle, jolloin sää on kylmimmillään.

Hieman monipuolisempien halonäytelmien tapauksessa kannattaa kuvata myös Auringon vastakkainen puoli taivasta. Kuva otettu 14.5.2015

Hieman monipuolisempien halonäytelmien tapauksessa kannattaa kuvata myös Auringon vastakkainen puoli taivasta. Kuva otettu 14.5.2015

Jos haluat ehdottomasti nähdä vuoden maksimimäärän haloja, siirry asumaan laskettelurinteen läheisyyteen. Kokeilin tätä onnistuneesti muutaman vuoden ajan Tampereella. En kyllä etukäteen tentannutkaan asunnonvälittäjältä isännöitsijän lausuntoa alueen halostatistiikasta, vaan valinta meni nappiin täysin tuurilla.

Talvipakkasten tiesi tuolloin alkaneen varmasti vasta, kun rinnettä alas laaksoon leijaili lumitykkien ulos puskema kideverho. Näky oli lopulta niin yleinen, etten jaksanut lähteä parveketta edemmäs kalaan. Syvimmän talven haloähkyyn saattoi vaikuttaa myös kosteutta ilmaan nostava Tammerkoski, jonka vesihöyry kiteytyi pakkasessa kaupungin ylle.

Illuusio revontulista

Lompsin eräänä sydäntalven iltana pienen kävelymatkan päässä laskettelurinteestä. Taivaalla lainehti rivi pylväitä, jotka näyttivät hätkähdyttävissä määrin revontulilta. Hieraisin silmiäni: liikkuvia keinovalopilareita! Hetken epäuskoisen tuijotuksen jälkeen vaikutti siltä, että joissain kohtaa pilveä jääkiteitä on enemmän ja toisaalla taas harvakseltaan.

Tuulen mukana kulkevan kidepilven osat saattavat valaistun alueen yli lipuessaan välkehtiä kidepilven paksuuden tahdissa. Se sai aikaan illuusion, joka välillä hämmentää muitakin Taivaanvahdin havaitsijoita.

Halojen havaitseminen ja tulkinta

Keskimääräisenä havaintopäivinä taivaalla on näkyvissä muutamia yleisimpiä haloja. Erittäin harvinaisten näytelmien tapauksessa sormet eivät meinaa riittää kauniiden, moniväristen muotojen laskemisessa. Onnekkaimmat havaitsijat muistavat toukokuun ja vuoden 2014, jolloin taivaalta saattoi bongata yli kymmenen halomuotoa yhdellä vilkaisulla. Laskennassa piti siis väistämättä ottaa varpaat avuksi.

Kun bongaat halon, koita napata niistä kuva. Valokuvaaminen onnistuu näppärästi päiväsaikaan jopa kännykameralla. Lähettämällä otoksen Ursan Taivaanvahtiin pystyt osaltasi auttamaan haloilmiöiden tutkimuksessa. Taivaanvahtiin kerätään myös kuvattomia havaintoja, mutta niihin kannattaa muutamalla lauseella kertoa millaisia muotoja näit.

Jos otoksessasi esiintyy kaaria spagettimainen määrä, Taivaanvahdin ylläpito auttaa mielellään yksityiskohtien tulkinnassa. Halot ovat niitä harvoja ilmiöitä, joissa kokematonkin harrastaja pystyy tekemään uusia löytöjä. Keinovalopilarit olivat halomuotona niin tavanomainen ilmiö, että siitä ei olisi luullut enää löytyvän uusia yllätyksiä. Toisin kuitenkin kävi, kuten Mia Heikkilän kuuluisa havainto Taivaanvahdissa osoittaa.

Lisätietoa halojen havaitsemisesta

Ilmakehän optiset ilmiöt -jaosto

Kuvalliset halohavainnot Taivaanvahdissa

Jatkuvasti virtaavan kosken nostama vesihöyty lienee nostanut pilarimetsän kaupungin ylle.

Jatkuvasti virtaavan kosken nostama vesihöyty lienee nostanut pilarimetsän kaupungin ylle. Katulamppujen sävyt erottuvat helposti.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Revontulia videokameralla?

3.1.2016 klo 00.26, kirjoittaja
Kategoriat: Taivas takapihalla

Ehdin jo aiemmin kirjoittaa pari sanaa siitä, miten erilaisista animaatioista voi olla hyötyä harrastuksessa. Tutustuin syvemmin animaatioihin nimenomaan revontulten kautta.

Revontulet Rautalammilla 27.8.2015. Liikkuva kuva on koostettu kymmenien kuvien animaatiosta. Klikkaa kuvaa nähdäksesi animaation HD-tarkkuudella.

Revontulet Rautalammilla 27.8.2015. Liikkuva kuva on koostettu kymmenien kuvien animaatiosta. Klikkaa kuvaa nähdäksesi animaation HD-tarkkuudella.

Minulta on muutaman kerran kysytty, kuinka revontulia kuvataan videokameralla. Vastaus on toistaiseksi ollut varovainen ’Ei mitenkään’. Tämä ei enää pidä paikkaansa. Tähti- ja ilmakehävalokuvauksen legenda Pekka Parviainen kokeili videokameraa revontuliin jo 2000-luvun alussa. Tuon ajan tekniikalla kennolle jäi kirkkaista revontulista himmeähkö utuvyö.

Se pieni, muovinen videokamera, jolla olet kuvannut perheen lapsia ja koiraa ei todennäköisesti edelleenkään suoriudu vaativasta tehtävästä kunnialla. Jos todella haluat kuvata revontulia nimenomaan videokameralla, tarvitset siihen ammattilaistason laitteen. Tällaisesta käsipainosta ja objektiiveista joutuu pulittamaan jo pienen käytetyn auton hinnan, mutta jälki voi olla häkellyttävän hienoa (kurkista Alister Chapmanin video ammattitason laitteilla).

Highend-videokameran omistaja joutuu valikoimaan erikseen ostettavan objektiivinsa huolella, sillä kovin hitaalla lasilla tähänkään puuhaan on turha lähteä. Oli tallentava laite mikä tahansa, suuret alle f/2 aukot ovat voittajan valinta.

Elämme siis aikaa, jolloin laadukkaat videokamerat näkevät myös himmeitä kohteita. Revontulibongari joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja budjetin, painon ja kuvanlaadun suhteen. Jos on akuutti tarve kehittää käsilihaksia ja polttaa ylimääräiset viikkorahat tyylillä, revontulivideointi on ulottuvillasi.

Modernit järjestelmäkamerat osaavat kuitenkin tallentaa myös videokuvaa varsin laadukkaasti. Järjestelmäkamerat kestävät kohtuullisesti suurempien ISO-lukujen käytön ja jonkinlaista videokuvaa saa hämärässäkin.

Olen kantanut vuositolkulla repussa Canonin 5D II-sarjan järjestelmäkameraa ja testannut laitteen video-ominaisuuksia myös himmeisiin yökohteisiin. Vaikka Canonin suosituimmille rungoille on saatavissa videokuvausta avittavia lisäohjelmistoja, revontulet ovat leimunneet kamerassani vain animaatioiden muodossa. Ai miksikö?

Olen stillikuvaaja. Haluan myös korkean resoluution otokset näkymästä. Suurin osa järjestelmäkameroista tallentaa liikkuvaa kuvaa vain HD-resoluutiolla. Tämä tarkoittaa sitä, että pisin reuna kuvaa on korkeintaan 1920 pikseliä leveä. Etsin otoksiltani suurempaa tarkkuutta, mielellään yli 5000 pikselin leveyttä tai jopa vieläkin suurempia panoraamamittoja. Tämä käytännössä sulkee pois videoleikit. Animoimalla talteen jää suuren resoluution ruudut, joita voi myöhemmin skaalata alaspäin HD-tason animaatioksi.

27.8. revontulimyrsky peittyi lopulta saderintaman alle. Ennen rintaman vyörymistä päälle ehdin kuvata vielä yhden animaation.

27.8. revontulimyrsky peittyi lopulta saderintaman alle. Ennen rintaman vyörymistä päälle ehdin kuvata vielä yhden animaation.

5 kommenttia “Revontulia videokameralla?”

  1. Heikki Sonninen sanoo:

    Paketilla
    Sony Alpha 7s (2100€, ISO 400000, kuvaa videota 1 LUX:in valossa!)
    Atomos Ninja tallennin (1600€)
    Sigma 12-24mm Zoom (970€)
    Sony LA-EA4 -linssiadapteri(400€)
    ja jalusta saa aikaan hehkuvia, värikylläisiä revontulivideoita tarkkuudella 3680 x 1920 pixeliä, eli UHD (4K)-laadulla. Yhteishinta siis 5070€ + jalusta.

    1. Emma Herranen sanoo:

      Hyvä setti Heikki! Kun kirjoitin tätä juttua ja tein taustatutkimusta, tuli välitön tarve hakea kaupasta Sonyn runko. Sillä tiellä nyt ollaan. Vähän erilaisella setupilla (Sony Alpha 7R II + Samyang\Canon 24mm f/1.4) kuin mitä ehdotit, mutta samassa hengessä kuitenkin. Kun saan tästä setistä vähän enemmän kokemuksia, kirjoittelen huhtikuussa yhteenvetoa fiiliksistä. Toistaiseksi takana on kaksi revontuliyötä ja hymyssä suin mennään. Mutta tämäkään ei ole mikään jokaperheen videokuvaussetti. Seuraava juttu tulee olemaan siitä, miten ihmiset yhdistetään liikkuvaan revontulikuvaan.

  2. Kokeilin joskus videota yhdistelmällä 5D Mk III ja Sigma Art 1.4/35mm täydellä aukolla. Muistaakseni sain jotain reposta tallennettuakin mutta pitää kaivaa video arkistoista ja tutkia uudelleen. Kiitos kirjoituksestasi!

  3. Tapio Lahtinen sanoo:

    Emma, Rautalammin kuvasta taitaa uupua linkki HD-videoon.

    1. Emma Herranen sanoo:

      Kiitos Tapio! Vielä lisää liikkuvaa animaatiota tältä vuodelta: http://mellon.kuvat.fi/kuvat/Aurora+borealis/2015_Aurora/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *