Arkisto


Kuu pimenee aamuvirkuille

22.9.2015 klo 21.40, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Tähtivalokuvaus , Taivaanilmiöt

Jos mahdollista, maanantaiaamuna 28.9. kannattaa herätä töihin aikaisin. Tähtiharrastajat ovat silloin aamuvuorossa. Laitta herätyskellosi soittamaan klo 4 ja pääset nauttimaan aamukahvi kädessä vähitellen etenevästä kuunpimennyksestä.

Osittainen kuunpimennys Tampereen Hervannassa helmikuussa 2008.

Osittainen kuunpimennys Tampereen Hervannassa helmikuussa 2008.

Aikainen herätys

Et ole aamuvirkku? En minäkään. Ajatus aikaisesta heräämisestä tuntuu epäinhimilliselle. Kaikkein sitkeimmät sissit nimittäin nousevat jo klo 3 yöllä seuraamaan puolivarjopimennystä. Ajattelin tässä kohtaa optimoida ja keskittyä hieman klo 4 jälkeen alkavaan täysvarjopimennykseen sen osittaisesta vaiheesta alkaen. Siinä Maan varjon voi nähdä vähitellen peittävän kirkkaan Kuun pinnan. Syvimmillään koko kuunpimennys on klo 5:47.

Viime keväänä saimme nähdä miten Aurinko himmeni Kuun kulkiessa Maan ja tähden välistä. Siitä syntyi laajalti näkynyt osittainen auringonpimennys. Tällä kertaa Maa kulkee Kuun ja Auringon välistä ja heittää tummentavan varjon. Kyse on siis oikeastaan varsin erilaisesta ilmiöstä kuin auringonpimennyksen tapauksessa.

Olen enemmän auringonpimennysbongari ja suhtaudun niihin suuremmalla intohimolla: harva luonnonilmiö maailmassa on yhtä vaikuttava. Kuunpimennykset ovat tuntuneet vähemmän tärkeille. Edelliset kuun täysvarjopimennykset ovat kuitenkin kohdallani jääneet pilvien taakse. Tämän vuoksi on siis ehdottomasti herättävä vaikka mikä olisi.

Kuunpimennyksen havainnointi on todella helppoa: etsi havaintopaikka, josta on avoin näkymä länteen ja katso. Mitään erikoissuotimia ei tällä kertaa tarvita ja kohteen löytäminenkin sujuu leikiten.

Kuunpimennys kuvaajalle

Kuinka sitten valokuvata tilanne? Järkkärikuvaajan kannattaa kaivaa kaapista mahdollisimman pitkäpolttovälinen objektiivi. Polttoväli alueelta 300-500mm olisi juuri sopiva tarkoitukseen. Pidempi menee jo kaukoputkiluokkaan. Suurennosta ei toisaalta saisi olla liikaa: koko taivaankappaleen on hyvä olla näkökentässä.

Pitkällä polttovälillä kuvaavan paras strategia on tallentaa koko pimennyksen eteneminen. Säännöllisin väliajoin napatut otokset ovat jälkikäteen yhdistettävissä selkeäksi koosteeksi ilmiön kulusta. Menneiden havaintojen joukosta löytyi oivana esimerkkinä Vesa Vauhkosen otos osittaisen kuunpimennyksen kulusta.

Toinen hyvä lähestymistapa pimennykseen on kuvata se ympäröivän maiseman kanssa. Onnistunut maisemavalinta tekee juuri sinun kuvastasi ainutlaatuisen. Kuu on pimennyksen aikaan läntisellä taivaalla ja laskee horisonttiin noin tunti täydellisen vaiheen päättymisen (noin klo 6.23) jälkeen. Maiseman tallennukseen valitsisin mukaan vielä hieman laajemman, 100-300mm polttovälialueen objektiivin. 100mm vastaavaan polttovälialueeseen pääsee myös moni pokkarin omistaja. Lähestymistapa soveltuu siis oivasti myös pokkarikuvaajalle.

Kännykkäkamerat eivät oikein kuunpimennyksen tallentamiseen taivu. Asetukset venyisivät kyllä sopivalle tasolle (esim. tarkennus äärettömään, ISO 800, f/8, 1-2s), mutta lisäpolttoväliä kännykameraan ei saa laadukkaasti taiottua helposti mitenkään. Jos tämä kuitenkin on ainoa käsillä oleva kuvausväline, kannattaa sitäkin mieluummin kokeilla kuin jättää kokeilematta.

Kuunpimennystä maisemaan havittelevalla on nyt viikko aikaa etsiä sopivia paikkoja, joissa maisema länteen on mahdollisimman edustava pimeässä.

Inspiraation lähteeksi voi selata läpi myös Laurent Lavaderin otoksia. Kuvausta voi lähestyä leikkisästi tai tuomalla maisemaan mukaan katsojaksi perheenjäsenen.

Lopulta havainnon onnistumisen ratkaisee vallitseva säätila. Huonoimmassa tapauksessa seuraavaa täydellistä kuunpimennystä joudutaan odottamaan vuoteen 2018 saakka.

Jos onnistut näkemään pimennyksen, kirjaa havaintosi Taivaanvahtiin pimennyslomakkeella. Jos pilvet kuitenkin peittivät taivaan ikävästi, havainnon otsikoksi valitaan ”Pimennyksen maksimi pilvien takana”. Näin kuunpimennyksen jälkeen järjestelmän kartasta näkee suoraan, millä paikkakunnilla pimennystä voitiin havaita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Kännykällä revontulten kimppuun

1.9.2015 klo 23.36, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Havaintovälineet , Tähtivalokuvaus

Yöunet jäivät viime viikolla lyhyiksi. Syy yökyöpelöintiin löytyi yllättäen Auringosta. Yöllä? Auringosta? Kyllä vain: voimakas aurinkotuuli levitti viime viikolla kolmeksi yöksi taivaalle revontulet aina eteläistä Suomea myöten. Taivaanilmiöharrastajalle tämä tarkoittaa tietysti mustia silmänalusia ja hieman tavallista jähmeämpää ajatuksenjuoksua päivisin.

Pilvet haittasivat pahasti ensimmäistä kännytestiyötä laitteesta riippumatta. Jotain loimotusta sai esiin asetuksia virittämällä ja tukemalla laitetta auton kattoon.

Pilvet haittasivat pahasti ensimmäistä kännytestiyötä laitteesta riippumatta. Jotain loimotusta sai esiin asetuksia virittämällä ja tukemalla laitetta auton kattoon.

Kolmen yön rypeminen pitkin puskia antoi lisää kokemusta muutamasta revontulivalokuvauksen extreme-haarasta: revontulianimaatioiden teosta ja siitä, miten kännykamerasta otetaan kaikki irti. Kumpikin kokonaisuus ansaitsee oman esittelynsä. Ensimmäiseksi kaivan puhelimen taskusta.

Muistatko aikaa, jolloin puhelimella voi soittaa?: Jossain tuvan nurkassa kuului pärinä ja linjan toisessa päässä vieno ääni pyysi ulos leikkimään.  Veivattavien lankapuhelinten aikakaudella ei käynyt mielessäkään, että sukupolvea myöhemmin puhelin olisi revontulia tallentava taskutietokone. Jos olisin tällaista aikanaan väittänyt, olisi ukki todennut rauhallisesti keinuen kiikkustuolistaan ”Emma, sie puhut höpöjä”.

Tilanne on kuitenkin nykypäivää. Kirjoittelin syksyllä 2014 ohjeen siitä, miten revontulia pystyy kameralla kalastamaan. Sen matkapuhelinten kameroita käsittelevä osuus oli melko epämääräinen, sillä revontulet eivät tismalleen tule tyrkylle erilaisia kuvaustestejä varten. Viime viikon kolme yötä vihreää loimua antoi kuitenkin jo hyvän mahdollisuuden kikkailla kaikilla havaintovälinearsenaaliin kuuluvilla laitteilla.

Tällä kertaa käsilaukusta löytyi kolmen kameran perussetti: digijärkkäri, pokkari ja kännykkä. Digijärkkärin raksuttaessa animaatiosarjaa ehdin rauhassa perehtyä siihen, miten revontulten tallentaminen kännykameralla onnistuisi. Vekotin kädessäni oli Lumia 830, melko tavallinen business-luuri. Mallia ei oltu suunniteltu mitenkään erityisesti juuri valokuvauskäyttöön, mutta olin ollut päivänvalossa suhteellisen tyytyväinen laitteen hätäkamera-ominaisuuksiin. Oli siis aika katsoa mihin se taipuisi pimeässä.

Napsautin luurikameran päälle ja löysin näytön reunasta listan tavanomaisia asetuksia: salama, valkotasapaino, tarkennus ja ISO-luku. Koko lista oli tuttuja käsitteitä digivalokuvaajille, jotka ovat ehtineet kuvata jo muutakin kuin punasilmäisiä sukulaisia.

Ensimmäinen hätäliike sai kytkemään salaman pois päältä. Sitten silmäilin muita asetuksia, joista suurin osa vaikutti olevan automaatilla. Revontulten tapauksessa automaatti veikkaisi todennäköisesti täysin metsään. Erityisesti valkotasapainon arvonta menee automatiikalla täysin ruletiksi, joten pakotin sen päivänvalo (WB:pilvi) asentoon. Listalta löytyi myös tarkennus, jonka siirsin varmuuden vuoksi ääretön-asentoon.

ISO-asetuksia matkapuhelin tarjosi aina 3200:aan asti. Ei kuitenkaan auttanut ruveta kohinanirsoksi, sillä kännykkää ei tähän hätään saisi edes jalustaan kiinni. Valotusaikoja laite tarjosi aina neljään sekuntiin asti. Vilkaisin taivaalla tanssivaa kirkasta revontulivyötä ja totesin tämän olevan aivan riittävä vangitsemaan ainakin jotain näkymästä.

Lopuksi muutin puhelimen kamera-asetuksia niin, että laukaisunapin pitkä painallus ottaisi (videokuvan tai yksittäisen otoksen sijaan) sarjan kuvia. Asetusmuutoksen taustalla oli tavoite estää kameran ja kuvan tärähdys laukaisunappia painettaessa. Pienellä säädöllä puhelin oli valmis toimintaan.

Etsiskelin lähistöltä mitä tahansa tukea, jolla voisin vakauttaa kaksin käsin pitelemääni matkapuhelinta. Pimeydestä erottui muistomerkkikivi, jonka työskentelyergonomiaa ei selvästikään oltu suunniteltu satunnaista tuurivalokuvaajaa ajatellen. Pienellä tasapainottelulla sain ranteet ja kameran pohjan vakaasti tuettua kiven huippuun.

Olin melko tyytyväinen lopputulokseen. Kuvissa näkyi kirkas revontulivyö aina yksittäisiin ’hampaisiin’ asti. Kohinan suhteen ei tietysti ollut juhlimista. Osa yksityiskohdista oli hukkunut vesivärimäiseen pikselimössöön.  Laitetta tosin ei voinut mitenkään reilusti verrata järjestelmäkameran tallentamaan huippukuvanlaatuun. Kuvanlaadun suhteen kännykamera olisi epäilemättä vielä seuraavat kymmenen vuotta hätälaite, johon turvaudutaan äärimmäisessä tilanteessa joko akun loppuessa tai muiden vermeiden jäädessä kotiin.

Tulevaisuudessa tilanne voi kuitenkin olla toinen. Odotan, että siinä vaiheessa kun kiikun itse rauhallisesti keinustuolissa, kännykkäni pystyy ongelmitta tallentamaan revontulivideota, kasvattamaan alleen pienen jalustan, lämmittämään yössä viilenneitä sormia ja tarjoamaan mini-termoksesta kupposen kuumaa teetä. Ehkä sillä voi vielä soittaakin.

27.8.2015 revontulet kuvattuna Lumia 830 -puhelimella Rautalammilla.

27.8.2015 revontulet kuvattuna Lumia 830 -puhelimella Rautalammilla.

4 kommenttia “Kännykällä revontulten kimppuun”

  1. Innokas sanoo:

    Olisi kiva saada vielä vähän tarkennusta näiden asetusten englanninkielisiin nimiin ja itse asetuksiin myös – juurikin ajattelin kokeilla onnistuisiko kuvaaminen Samsungilla, puhelinta esim. puuta vasten tukien. 🙂 Löytyy ainakin ISO, eli pitäisikö se sitten olla 3200? Exposure löytyy, jossa arvoja -2 – +2 (mitäs tähän pitäisi valita, jos mitään), ja White balance lienee tuo valkotasapaino, josta löytyykin Daylight. Miten näillä säädöillä eteenpäin? 🙂

    1. Emma Herranen sanoo:

      Hyvä että kysyit, heitänpä tähän käännöstä:

      ISO = Filmi(kenno)herkkyys
      White balance = Valkotasapaino
      Focus = tarkennuspiste, aina äärettömään (todennäköisesti kahdeksikko kumollaan)
      Exposure (-/+) = Valotusajan kompensaatio
      Exposure time = Valotusaika

      Kamerassasi tuo Exposure on nimenomaan automaattivalotuksen säätö. Voit siitä valita joko vähemmän valotusta tai enemmän valotusta koskematta suoraan valotusaikaan. Exposure +2 lisää valotusta karkeasti kahden aukon verran ja -2 vähentää kahden aukon verran. Voit kokeilla asetuksen vaikutusta ihan hämärässä huonetilassa.

      Tämä (-/+) merkillä usein esitetty asetus on se toinen tapa hallita valotusaikaa. Mekanismi löytyy lähes kaikista kuvauslaitteista. Sen huono puoli on, että valinta on varsin rajallinen. Eli kuvaaja ei suoraan voi sanoa ”valota 4 sekuntia” vaan mikemminkin ”valota nyt edes vähän pidempään”. Tämäkin on parempi kuin ei mitään, joten kokeile vääntää se pimeissä olosuhteissa +2 asentoon.

      Näytin olevan sikäli onnekkaassa asemassa että puhelimesta löytyi molemmat tavat vaikuttaa valotukseen, sekä tuo (-/+) että valotusajan asettaminen käsin. Käsivalintakin tarjosi toki rajallisemman valintalistan mahdollisia arvoja kuin mikään omistamani pokkari.

      Voi olla etteivät kaikki laitteet anna valita niin korkeita ISO-lukuja kuin 3200. Näistä ei voi kuin käyttää korkein mitä löytyy.

      Valotasapainon symbolit vaihtelevat vähän laitteen mukaan ’Daylight’ (päivänvaloasetus) on paras valinta kaikenlaiseen luontokuvaukseen. Joissain laitteissa on valittavissa vastaavat symbolit pilvi ja aurinko. Näistä voi valita kumman vain: ero on yleensä aika pieni.

      Hyvä strategia haastavissa kuvausolosuhteissa (jos kameraa ei esim. saa tuettua mitenkään järkevästi) on ottaa kuvia niin paljon kuin ehtii: suuresta massasta on todennäköisempää löytää edes yksi onnistunut otos.

      Ei ole pahitteeksi tutkia puhelimen astuksia hieman etukäteen. Totesin kentällä asiaa ihmetellessä että symbolit puhelimen näytöllä olivat aika pientä tihrua ja näyttö niin kirkas että pimeännäkö meni hetkeksi.

      Eli ihan oikealla polulla olet sen Samsungin luurin suhteen.

  2. Pekka Kumpukallio sanoo:

    Ainakin android-laitteisiin (varmaan muihinkin) on saatavana maksullisia kamerasoftia jotka mahdollistavat paljon laajemmat säätöominaisuudet.

    1. Emma Herranen sanoo:

      Kiitos Pekka vinkistä! Tämä toivottavasti helpottaa monen android-käyttäjän tilannetta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *