Arkisto


Hyvästit Ursa Minorille

26.1.2014 klo 21.45, kirjoittaja
Kategoriat: Taivas takapihalla , Yleinen avaruushäröily

”Mahtava rinkeli!” Kolme lukiolaistyttöä katsoi haltioituneena Kaupin tähtitornilta yli kaupungin etelään. Auringon ympäri kiersi säkenöivä rengas. Tiesimme, ettemme todennäköisesti nähneet harvinaisuuksia. Olimme silti niin vaikuttuneita, että päätimme täyttää paperilomakkeen ja lähettää sen postitse halojaostoon. Jos meillä olisi yhtään tuuria, havaintomme saattaisi päätyä jopa Ursa Minor -lehteen! Eletään vuotta 1995.

Seisoimme tietämättämme murroksen kynnyksellä. Vähitellen netti tulisi muuttamaan tavan, jolla tähtiharrastajat jakavat tietoa laitteista, ilmiöistä ja havainnoista. Aloittelimme tähtiharrastusta kulttuurissa, jossa aktiivihavaitsijan postiluukusta kolahti Tähdet ja avaruuden lisäksi ’pieni ursalainen’, Ursa Minor-lehti. Tai jos ei kolahtanut omasta postiluukusta, niin ainakin se löytyi lähimmän tähtitornin pöydältä. Tähtitornin kirjastossa oli jo ennestään lehden kaikki vuosikerrat aina perustamisvuodesta 1984 saakka.

Ursa Minor syntyi aikana, jolloin ainoa tapa välittää jäsennettyä tietoa harrastajien välillä oli paperiposti. Radiossa soi Dingo ja Duran Duran. Neuvostokauppa kävi vielä vilkkaana ja melkein jokaisen nörtin pöydällä seisoi Commodore 64. Ensimmäisen vuosikymmenensä aikana Ursa Minor sisälsi innostuneita yhteenvetoja havainnoista ja havaintovinkkejä. Uusi lehti toi ilmiötiedon suoraan kotiin ja sai monet aktiivisesti seuraamaa taivaan tapahtumia.

1990-luvun puolivälissä netti hiipi vähitellen arkielämään. Kommunikaatio nopeutui Ursan sähköpostilistojen myötä. Myös ”nyysseissä”, eli Usenet-uutisryhmissä käytiin keskustelua tähtiharrastuksesta ja valokuvauksesta. Suomalainen tähtiharrastuskeskustelu tapahtui pääasiassa ryhmässä sfnet.harrastus.astronomia ja sfnet.keskustelu.avaruus. 90-luvun loppu ja uuden vuosituhannen loppu olivat nyyssien kulta-aikaa. Sittemmin lukijoiden määrä on vähentynyt merkittävästi.

Nyyssien rinnalle syntyi myös uusi www-pohjainen keskustelukavana ilmajokelaisen Marko Myllyniemen perustaessa Astronetin vuonna 1999. Foorumi on edelleen olemassa Tähdet ja avaruus -lehden keskustelupalstana. Samoista aiheista kiinnostuneet ihmiset, helposti saavutettava muoto ja mahdollisuus nopeatempoiseen kommunikaatioon veti harrastajia puoleensa.

Vuonna 2011 julkaistu Taivaanvahti keskitti havaintojen keruun yhteen paikkaan. Samalla avautui uusi ikkuna siihen, mitä Suomen taivaalla juuri nyt tapahtuu. Iso osa palveluiden suosion kasvusta lienee myös aktiivisten ylläpitotiimien ansiota: järjestelmien sisältö pysyi asiassa ja häiriköt siivottiin pois spämmäämästä.

Tiedonsiirtoväylien monipuolistuessa Ursa Minorin tarve alkuperäisessä tarkoituksessaan havaintotiedon ja harrastusvinkkien välittäjänä väheni. Lehti lähetettiin edelleen noin 300 osoitteeseen, mutta suurin osa keskustelua oli jo siirtynyt muualle. Tässä vaiheessa havaittiin, että lehden julkaisu näin rajatulle kohderyhmälle maksoi kohtuuttoman paljon. Mutta raha yksin ei ollut syy, miksi jaostotoimikunta ehdotti lehden kuoppaamista: olimme edenneet kauas päivistä, jolloin ainoa keino kommunikaatioon oli harvoin ilmestyvä pienen piirin paperijulkaisu.

Monet jäivät kuitenkin kaipaamaan artikkelimuotoon jäsenneltyä harrastajalta harrastajalle tiedonsiirtoa. Tätä tarvetta kattamaan on suunniteltu uutta verkkojulkaisua, jonka avulla tietoa laitteista, havaitsemisesta ja kohteista voitaisiin jakaa Ursa Minoria nopeampaan tahtiin. Uutta harrastajan tietolähdettä luotsaamaan haetaan tämän kuun loppuun asti vastaavaa toimittajaa. Jos homma kiinnostaa, kannattaa laittaa hakemus!

 

6-2013-iso

Lehden viimeinen numero. Kannen kuvassa komeilee Jouni Raunion näkemys Orionin kaasusumusta.

Yksi kommentti “Hyvästit Ursa Minorille”

  1. Markku Ruonala sanoo:

    Omalle harrastukselleni Ursa Minor (UMi) oli varsinainen buustaaja. Olin aloittanut tähtiharrastuksen jo joitakin vuosia aikaisemmin, mutta UMin myötä se lähti lentoon. Uutta UMia odotettiin aikanaan kuin kuuta nousevaa, itselleni se oli paljon odotetumpi kun Tähdet ja Avaruus -lehti. UMin ansiosta tuli tehtyä havaintoja lähes kaikille Ursan jaostoille ja tuli lähdettyä mukaan aktiivisemminkin jaostotoimintaan. Muistan hyvin kun UMin alkuaikoina yhtenä havainto-ohjelmana oli sää (Kelikalenteri), siihen liittyen kaksi kertaa päivässä lyijykynällä väriteltiin ruutuun symboleja sen mukaan minkälainen sää oli, nice.

    UMi oli aikansa tuote ja nyt sen aika on ohi, tämän vuosikymmenen buusti harrastukselleni on ollut Taivaanvahti. Mielenkiinnolla odotan mitä seuraavaksi, julkaisut vaihtuvat, tähtiharrastus pysyy ja voi hyvin.

    R.I.P UMi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *