Revontulivalokuvaus haltuun

12.9.2014 klo 01.32, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Havaintovälineet , Tähtivalokuvaus , Taivaanilmiöt , Taivas takapihalla

Auringossa tapahtui 10.9.2014 kaksi peräkkäistä koronan massapurkausta, jotka nyt kirjoittaessani ovat tulossa kohti Maata. Tulevina öinä on paras mahdollisuus näyttäville revontulille kymmeneen vuoteen.  Kunnon valoshow innostaa taatusti monia yrittämään revontulten valokuvaamista. Kuinka siis tallentaisin taivaalliset diskovalot?

Puuhaan tarvitaan tietysti kameran. Mielellään se paras, mitä taloudesta löytyy. Seuraavaksi kaivetaan kaapin pohjalta jalusta. Jos sellaista ei löydy, ei syytä paniikkiin: kekseliäällä ympäristön käytöllä voit pärjätä ilmankin.

Kun nämä kappaleet ovat kasassa, tee muutama huoltotoimenpide:

  1. Lataa kameran akku.
  2. Lataa kameran vara-akku
  3. Tyhjennä kameran muistikortti
  4. Tyhjennä kameran varamuistikortti
  5. Jos muistikortti tuntuu käytössä pieneltä, hae kaupasta isompi
  6. Tarkista ettei kukaan ole oksentanut kameran linssiin ja putsaa se

Kameran asetukset ensikertalaisille

Oikeiden asetusten kysymykseen voi vastata joko lyhyesti tai todella pitkästi. Aloitetaan lyhyestä vastauksesta. Jos et ole koskaan aiemmin kuvannut revontulia, suosittelen aloittamaan seuraavista arvoista:

  • Kennoherkkyys: ISO 400IMG_6791_2_tv
  • Valotusaika: 13s
  • Aukko: Laita kamerasi f-luku mahdollisimman pieneksi. Esimerkiksi f/2.8 on jo oikein hyvä, jos kamera siihen ominaisuuksiltaan taipuu.
  • Valkotasapaino: jokin päivänvaloasetuksista, aurinko tai pilvinen
  • Tarkennus:  automatiikka pois päältä ja äärettömään (MF-nappi)
  • Jos et omista kameraasi kaukosäädintä tai lankalaukaisinta, laita päälle ryhmäkuvista tuttu vitkalaukaisin. Muuten kuva on vaarassa tärähtää laukaisunapin painalluksesta.

Näitä kaikkia asetuksia pääsee räpläämään, kun kamera on ensin asetettu manuaalitilaan (M). Jos kameran manuaaliasetukset päätyvät nyt käyttöön ensimmäistä kertaa, laita ne kohdalleen etukäteen kodin lämmössä samalla ohjekirjaan turvautuen. Kun homma on hanskassa, kokeile vaihdella vaikkapa valotusaikaa.

Tarkennuksen laitto äärettömään on tärkeä muistaa. Pimeässä kamerasi tarkennusautomatiikka nostaa kädet pystyyn ja pahimmassa tapauksessa revontulista tulee pelkkää suttua.

 

Kameran asetukset kokeneemmille kuvaajille

Nassyreps

Jos kuvassa on ihmisiä, mitä lyhyempi valotusaika sen parempi.

Parhaimmat mahdolliset asetukset riippuvat pitkälti siitä kuinka kirkkaita revontulet ovat ja kuinka paljon liikettä niissä on. Oikea vastaus on ISO-arvon ja valotusajan kompromissi. Jos valotusaika on liikkeeseen nähden liian pitkä, katoavat revontulten yksityiskohdat kuvasta ja säteet puuroutuvat.

Nopeat, kirkkaat revontulet: optimoi valotusaika mahdollisimman pieneksi. Kasvata ISO-arvoa niin, että kohina pysyy vielä siedettävänä. Esim. 1,5s ja ISO 800

Himmeät ja niukasti liikkuvat revontulet: optimoi kohina mahdollisimman pieneksi. Esim. 30s, ISO 100

Jo tästä näkee että valotusaika/ISO -asetusten järkevä vaihteluväli on valtava. Tärkeää on myös olla polttamatta revontulia pohjaan. Varsinkin vihreästä väristä katoaa yksityiskohdat liian pitkällä valotusajalla.

Olen huomannut, että keskellä kaupunkia kuvatessa on hyvä käyttää hehkulamppuvalkotasapainoa. Tämä johtuu suur/pienpainenatriumlamppujen kellertävästä valosta. Kätevä emäntä vääntäisi epäilemättä parhaimman valkotasapainon suoraan Kelvin-asetuksista, mutta kesken loimotuksen on yleensä kiire kuvaamaan. Parhainta onkin kuvata JPEG:n lisäksi myös kameran raakakuvaformaattia, sillä sen avulla valkotasapainoa voi sovitella kohdilleen jälkikäteen.

Millainen objektiivi?

Kalansilmäobjektiivi yltää taivaan laidasta laitaan ja on kätevä laajoissa revontulissa.

Kalansilmäobjektiivi yltää taivaan laidasta laitaan ja on kätevä laajoissa revontulissa.

Järjestelmäkameroiden omistajilla on kätevä mahdollisuus muokata välineistön ominaisuuksia vaihtamalla laitteeseen aina tilanteeseen sopivan objektiivin. Objektiivin pääominaisuuksia ovat sen kuvakulma ja kyky kerätä valoa kameran kennolle.

Revontulten kuvaukseen sopii parhaiten mahdollisimman laajakulmainen ja valovoimainen objektiivi. Valovoima näkyy käytännössä siinä, kuinka alas aiemmin mainitun f-luvun saa objektiivissa asetettua. Objektiivin polttovälin taas näkee kappaleen kyljestä millimetreinä. Jottei asia olisi liian yksinkertainen, vaikuttaa kuvakulmaan polttovälin lisäksi myös kameran kennon koko. Mutta mitä vähemmän objektiivissa on millejä, sen parempi lasi revontulikuvaukseen.

Käytännössä kaikki alle 50mm objektiivit sopivat tarkoitukseen hyvin. Kuljen itse kuvaamassa revontulia taskussani kaksi kakkulaa: 24mm f/1.4 ’huippuvalovoimainen peruslaajakulma’ ja 12mm f/2.8 koko taivaan revontulimyrskyjen varalta.

 

Apua! Ei minulla ole kuin matkapuhelinkamera!

AttilaCsipa

Attila Csipa tallensi 13.7.2013 revontulet keskellä Tampereen kaupunkia Nokian kehittämällä PureView 808 matkapuhelimella. Onnistumiseen vaadittiin asetusten säätöä ja tukevaa nojaa läheisen sillan kaiteeseen.

Älä hätäänny, ei peli ole menetetty. Näin ensimmäiset kännykällä Suomessa otetut revontulikuvat jo vuoden 2007 paikkeilla. Kännykällä kuvaaminen on kameran kuvaus automatiikan vuoksi hieman haastavaa, mutta ei ollenkaan mahdotonta.

Ota puhelimesi rauhassa esiin ja katso paljonko manuaaliasetuksia sieltä löytyy. Lähes kaikissa moderneissa matkapuhelimissa on mahdollisuus ottaa salama pois päältä. Salaman käyttö revontulivalokuvauksessa on yleisesti huono idea (muutamia harkittuja erikoistapauksia lukuun ottamatta).

On aivan mahdollista, että puhelimessasi pystyy jo säätämään ainakin valkotasapainoa ja ISO-arvoa. Valotusaikaakin saattaa voida säätää ainakin pari aukkoa ylöspäin. Omassa Lumiassani vaihteluväli on kameroissa yleinen -2…2 aukkoa. Näillä eväillä pääsee jo pitkälle. Kännykuvaajan kannattaa tutustua myös kamerapuhelimen yökuvaukseen tarkoitettuihin asetuksiin.

Kaikkein suurimmaksi haasteeksi muodostuu matkapuhelimissa tarkennus äärettömään. Jos revontulia kuvaa keskellä kaupunkia, on parasta tarkentaa puhelinkamera johonkin kaukaiseen rakennukseen. Puhelin kannattaa aina tukea mihin tahansa lähellä olevaan vakaaseen alustaan: ilman sitä kuva on taatusti tärähtänyt. Sarjakuvauskin saattaa ääritapauksessa olla kätevä kädenvakauttaja. Jos olosuhteet ovat haastavat, ota paljon kuvia! Joku niistä on varmasti parempi kuin muut.

Lisää juttua revontulten tallennuksesta matkapuhelimilla.

Voiko videokameralla kuvata revontulia?

Tyypilliset revontulet jäävät videokameralla tallentamatta.

Tyypilliset revontulet jäävät videokameralla tallentamatta.

Kirkkaat revontulet voivat tarttua myös videokameran kuviin, mutta puuha vaatii hyvää kameran asetusten tuntemusta. Siksi suosittelen videokameraa vain, jos järjestelmäkameraa ei ole käytettävissä.

Mikä tässä on ongelma? Videokamerat on suunniteltu tallentamaan liikettä normaalissa valaistuksessa. Ne kuvaavat sekunnissa useita kymmeniä kuvia. Yhden kuvan valotusaika jää ilman erikoisasetuksia välille 1/60-1/24 sekuntia. Revontulten tallentuminen taas vaatii parhaimmissakin olosuhteissa yli sekunnin valotusajan.

Monet järjestelmäkamerat kykenevät myös kuvaamaan videokuvaa, mutta näissäkin valotusaika nousee haasteeksi. Canonistit voivat koittaa venyttää kameransa ominaisuuksia asentamalla Magic Lantern -laajennuksen.

Toinen vaihtoehto liikkuvaa kuvaa haluavalle on ottaa useiden kymmenien tai jopa satojen  revontulikuvien animaatiosarjoja. Tämä vaatii pitkää kärsivällisyyttä ja kykyä olla kompastelematta pimeässä kameran jalustaan. Sinnittely kannattaa, sillä menetelmällä on mahdollista saada huikean laadukasta videomateriaalia.

Lisää juttua revontulten kuvauksesta videokameralla, kuvasarjojen animoinnista ja animoijan työkaluista.

Kuvauksen estetiikka ja ympäristö

Mitä ikinä teetkin, katso että horisontti on suorassa. Vinot kuvat vaativat paljon jälkikäsittelyä._full

Jos et kuvaa zeniittiä suoraan pääsi yllä, valitse kuvaan mukaan pala ympäristöä. Vaikka pelkät horisontin puiden latvat ovat oikein kiva tunnelmanluoja.

Jos allasi on huippukamera ja asetuksiakin on päivätolkulla hiottu, älä ota kuvaan betonilähiön seinän puolikasta. Mene ulos ja etsi lähistöltä joku kiva, tunnelmallinen ympäristö laajoin näkymin.

Ota kuvaan mukaan vaikka koko perhe: ihmiset kuvassa ovat harvoin haitaksi. Voit myös lähteä leikkimään kamerasi salamalla ja valaista sillä kuvan etualan ihmiset. Salaman puuttuessa myös taskulampu sopii tarkoitukseen mainiosti. Kameran jatkaessa monen sekunnin valotusta havaintotiimin kannattaa pysyä liikkumatta.

Kun lähdet ulos, pukeudu TODELLA lämpimästi. Mistään edellä antamistani neuvoista ei ole iloa, jos kuvaaja kohmettuu syysyöhön ennen kuin ensimmäisen kuvan valotus on päättynyt.

Syvemmin juttua ihmisten ja revontulten kuvaamisesta.

Onnea matkaan! Laita havaintokuvasi muidenkin ihailtavaksi Taivaanvahtiin.

12 kommenttia “Revontulivalokuvaus haltuun”

  1. Rami Hansen kirjoitti:

    Hitto, ny vasta törmäsin tähän kirjoitukseen…
    Noh, säkällä olen jotain saanut kuvattua, nyt tod. näk. parempia:)

    1. Emma Herranen kirjoitti:

      Sitten sellainen huomio viellä että revontulten täytyy oikeasti olla hyvin kirkkaat että 4 s valotus riittäisi. Jos siis noudattaa kaikkia ohjeita ja kuvat eivät silti ota onnistuakseen, vika voi myös olla itse ilmiössä. Kirkkaita revontulia saattaa varsinkin etelässä joutua odottamaa vuoden tai pari.

      Tästä syystä en arvosta revontulikuvien jälkikäsittelyä neonvärisiksi. Jos jälkikäsittely on kuvaajan mielestä tarpeen, revontulet eivät ole olleet kovin näyttävät. Kunnon Total Balalaika Showssa saa värit palamaan järkkärillä pohjaan ihan kameran ISO-arvoa ja valotusaikaa säätämällä.

      Eli sinnikäs odotus ja tiivis kyttäys tuo ne hyvä kuvat ulottuville melkeinpä laitteesta riippumatta.

  2. irene erkkila kirjoitti:

    Hei,
    kun käytettävissä on vain 35mm kiinteä ja 18-55mm zoom,ym minkä otan?
    Haluaisin saada laajemmasti kuin 35mm, siis olen päätynyt zoomeihini. ??

    1. Emma Bruus kirjoitti:

      Hei Irene,

      Sopiva valinta riippuu paljon valovoimasta. Tietämättä kamerasta tai itse objektiiveista enempää, sanoisin että ’Valitsisin sen objektiivin, jonka f-luku on pienempi tai yhtäsuuri kuin 2.8’. Asiaan vaikuttaa paljon myös kamera, sillä esim. tyypillisessä 1.6 kroppikertoimellisessä rungossa 35 mm on jo varsin ahdas lasi. 18-55mm kuulostaa kameran mukana tulevalta kittilinssiltä. Ne eivät kovinkaan usein ole kovin valovoimaisia.

      Tosin jos pieni kohina ei haittaa, niin ISO-arvoa nostamalla saa pimeämmälläkin lasilla kuvaan jo ainakin kirkkaat revontulet. Kaikki on siis oikeastaan kiinni kuvaajan kyvystä sietää lopputuloksessa kohinaa ja jopa kännykameralla saa tarvittaessa todistettua että revontulia taivaalla esiintyi: https://www.ursa.fi/blogi/taivas-takapihalla/kannykalla-revontulten-kimppuun/

  3. irene erkkila kirjoitti:

    Kiitos,
    jos ymmärsin oikein, kokeilen siis sitä kiinteää linssiä kokeilla. Sen f on 1,8.
    Onneksi tämä revontulihomma on minulla vain maistelua. Itse asiassa eka kuvat ikinä viime viikolla, kun sattui olemaan aikaa.
    Mutta hosuin, en osannut säätää oikein mitään.
    Silloin kamerassa oli 18-105mm.Valovoimaahan näissä ei todellakaan ole.
    Käytin sekä lyhyttä valotusta että kahtakymmentä sekuntia. ISOa oli liikaa. Ja suodin linssissä…
    Parhaiten onnistunutta en valitettavasti halunnut laittaa tälle julkiselle sivulle:
    https://www.flickr.com/photos/126951476@N07/30536295796/in/photostream/

    1. Emma Bruus kirjoitti:

      Kyllä 35mm f/1.8 kuulostaa jo käyttökelpoiselle revontulilasille. Hieman laajempi saisi olla tietysti, mutta aina pitää käyttää niitä työkaluja jotka ovat saatavilla.

      Huom. jos revontulissa ei ole paljoa liikettä, pystyt 35mm objektiivillakin ’feikkaamaan’ laajakulmaa ottamalla sillä pystykuvapanoraamoja. Eli aloitat horisontin toisesta reunasta kuvaamisen ja siirrät kameran kuvakulmaa tasaisesti. Siinä pitää katsoa tarkkaan että kuvat menevät hieman toistensa päälle, muuten panoraamaa kokoava ohjelma ei osaa liittää niitä yhteen. Panoraamojen yksittäiskuvissa valotusaika saisi olla sieltä lyhyemmästä päästä (alle 15s). Lopputuloksena syntyy helposti 6000 > kuvapistettä leveitä resoluutiohirvioitä. 🙂

      Olen itse käyttänyt panoraamojen kokoamiseen Hugin-työkalua. Se toimii sekä windows-ympäristössä että Linuxissa mukavasti. Ekoilla käyttökerroilla kannattaa asettaa käyttöliittymä ylävalikosta mahdollisimman yksinkertaiseksi (Interface -> Simple).

      Esimerkki Huginilla koostetusta 24mm pystypanoraamasta: http://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/201610/57332_dde4924d4412b534f04755eefeee372a.jpg
      Hugin: http://hugin.sourceforge.net/

      1. Kimmo Pajamäki kirjoitti:

        Olen pari, kolme vuotta harrastanut tuota reposten kuvaamista täällä lounaisranikolla, missä nuo pivet tupppaaavat häiritsemään liikaakin kuvamista.Mutta, kylä tuolla 18-55mm F2.8 lasillakin hyviä tulikuvia saa. Yleensä käytän ISO 2000 taikka riippuen paikan valoisuudsta, onko lunta maassa, yms. olen jopa ISO800/2.8 /20 sek saanut hyviä ruutuja. Mutta se on niin tapauskohtaista, riippuen tulien eloisuudesta, valoisuudesta ja näistä kaikista. Ostin viime talvena ihan tähän tarkoitukseen sopivan Samyangin 14mm/2.8 ja kyllä löyty usia ulottuvuuksia kuvaamiseen. Olen ihan kohta (22.03.17) jälleen lähtemässä ulkoilutamaan kalustoa ja itseäni, sillä auroranovaali on niin tukevana tällä hetkellä ja taivaalla olleet pilvet katosivat, että suuret mahdollisuudet häntien näkyvyyteen tänääkin lounaisrannikolla on.

        1. Emma Bruus kirjoitti:

          Kaikissa kameroissa tuota ISO-arvon kasvatusta ei tosiaan tarvitse pelätä. Monet nykyiset laatulaitteet sietävät tuskatta ISO-arvon noston jonnekin ISO 1600 luokkaan. Kun näitä hommia aloitteli 2000-luvun alussa oli tilanne toinen. Kehitystä on siis tapahtunut valtavasti.

          Erityisesti pokkareilla kuvattaessa liikkumavaraa on nykyisinkin rajallisemmin. Järjestelmäkameroilla kohinaa esiintyy vähemmän. Kohinan häiritsevyyden määrään vaikuttaa paljon myös kuvaajan silmähifisteyden taso. ’Kullatut kaapelit’ -osastolla pysytään tiukasti ISO 100 tasolla, jolloin valovoimakin alkaa olla kriittisempi tekijä.

          Omistan tuon saman 14mm f/2.8 Samyangin. Se on kyllä laajoihin revontulinäytelmiin ollut aivan mainio lasi hinta-laatu -suhteeltaan. Perusmaisemia ja ihmisiä sisältäviä kuvia olen yleensä napsinut 24mm f/1.4 -lasilla. F/1.4:llä valotusaikaa on pystynyt optimoimaan helpommin lyhyeksi, eivätkä ihmiset kuvassa suttaannu niin pahasti liikkeessä.

          Sigmalta tulee saataville linssiuutuudet 14 mm f/1.8 Art ja Samyangilta 20 mm f/1.8. Toivottavasti saan tämän pariskunnan joskus lainaan kenttätestiä varten.

          22.3.2017 kannatti kyllä kameran kanssa ulkoilla.

  4. irene erkkila kirjoitti:

    Kiitoksia. Nyt ovat tulet olleet piilossa, mutta ehkä pian päästään asiaan taas.
    Jottei tilaisuus menisi aivan kokeiluksi noiden aikojen kanssa, kysyisin vielä valmista tietoa; mikä olisi minimi ISO arvo, jota käyttäisit?
    Meillä tulet ovat kirkkaat.

    1. Emma Bruus kirjoitti:

      Minimiarvoa ei mielestäni oikeastaan ole. Tärkeintä on ettei kohonaa ole omalle silmälle liikaa ja toisaalta etteivät revontulten värit pala pohjaan. Aika usein kun lähden järkkärillä kuvaamaan, aloitan asetuksista ISO 400. Jos taivaalla on suhteellisen kirkas, mutta hyvin vähäliikkeinen revontulikaari (tai haluan erityisesti viirutähtiä), saatan tiputtaa ISO-asetusta alemmaskin.

      Vanhoissa pokkareissa (= 10 v sitten) ISO 400 asetuksilla oli niin pöyristyttävä määrä kohinaa ettei sitä voinut käyttää. Onneksi tilanne on parantunut huimasti vuosien varrella, mutta kyllä laitteella edelleen on merkitystä.

  5. Matti Henttunen kirjoitti:

    Hei, tähystelen netistä kamerakokonaisuutta jolla voi kuvata revontulikuvia asiakkaille…

    Eli helppokäyttöinen kuvalaite jossa mahdollisesti olisi yhteys jolla voi kuvan heittää asiakkaalle hänen s.postiin tai jotenkin sillai…

    Mitä Te asian ammattilaisena ehdottaisitte..?

    Terv. Matti Henttunen
    0405096020

    1. Emma Bruus kirjoitti:

      Todella vaikea kysymys. On aika mielipidekysymys ovatko uusimmat järkkärit riittävän helppokäyttöisiä. Ihan point-and-shoot -ratkaisua revontulten ja ihmisten kuvaamiseen ei ole. Paljon auttaa tietysti se, että kameran asetusmuistiin pystyy laittamaan sopivat asetukset talteen. Kyllä näissä puuhissa kuitenkin väistämättä joutuu tutustumaan valokuvauksen perusmuuttujiin, joissa alkuun toivottavasti pääsee blogin vinkeillä.

      Iso muuttuja tässä yhtälössä on tietysti budjettisi. Hyvä valokuvaussetti ei ole halpa, mutta jos ajatuksena on esim. kuvata turisteja revontulten alla, kannattaa rautaan tietysti panostaa. Katse on turvallisinta suunnata tunnettujen kamerabrändien Canon/Sony/Nikon täyskennokameroihin, joissa on wifi/bluetooth. Nyt jos itse lähtisin tarkoitukseen unelmasettiä keräämään, harkitsisin vakavasti Sony A7S II runkoa ja jotain laajakulmaista f/1.4 -objektiivia. Ainakin Sigmalla ja Samyangilla on ihan passelinhintaisia vaihtoehtoja, Sonyyn tosin tarvitset myös adapterin näille. Jos tätä meinaa ihan ammatikseen tehdä, kannattaa varustautua -varsinkin kylmiin olosuhteisiin- akkukahvalla.

      Kameraa ei siis kannata lähteä etsimään sähköpostinlähetyskyvyn perusteella: lähetys tehdään jollain toisella laitteella, jonka saat tavalla tai toisella kiinni kameraan. Käytännössä järkivaihtoehdot ovat matkapuhelin, tabletti tai kannettava tietokone. Jos pohdit lähetystä suoraan maastosta, tarvitset laitteeseen todennäköisesti toimivan mobiililaajakaistan. Tässä tärkeäksi valintakriteeriksi nousee laitteen SIM-korttipaikka ja kylmänsieto (oletan että vakaa asiakaskunta löytyy lähinnä Lapista). Samassa rytäkässä saatat joutua myös selvittämään, millä operaattorilla on kattavin mobiiliverkon kuuluvuus alueellasi. Ulkoinen laite siis jakaa kamerallesi yhteisen verkon ja käytät sitä ulkoista laitetta sähköpostin+kuvien välitykseen. Kaikista uusista kännyköistä, tableteista ja tietokoneista löytyy ohjelma sähköpostin lähetykseen. Modernien langattomien yhteyksien hyötynä on, että pystyt todennäköisesti ohjaamaan myös kameraasi valitulla etäkäyttölaitteella. Voi sitä toki kaapelin ylikin käskyttää ja siirtää kuvia, mutta pimeässä langattomuus voi olla ihan mukava ominaisuus.

      Ensin kannatta päättää budjetti, sitten tutkia runko- ja objektiivivaihtoehdot läpi. Tämän jälkeen kääntää katse omaan kannettavan raudan valikoimaan ja tutkia miten kännyn/tabletin saisi juttelemaan kamerakandidaatin kanssa. Jos vastaus on ’ei mitenkään’, saatat joutua päivittämään myös verkkoon yhdistävää laitepuolta. Järkevä kokoonpano riippuu paljon myös siitä mitä runkoja/objektiiveja/tabletteja jo omistat. Toivottavasti näillä vinkein löytyy jotain suuntaa, mihin laitevalinnoissa jatkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *