Arkisto


Palaako monsteripilkku?

9.11.2014 klo 22.22, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Havaintovälineet , Taivaanilmiöt

”I’ll be back”, sanoi pilkku kun Auringon taakse katosi.

Lokakuun loppupuolella Aurinkoa koristi komein auringonpilkku moniin vuosiin. Se oli niin suuri musta piste tähtemme pinnalla, että sen erotti paljain silminkin…siis jos sattui omistamaan sopivan himmentimen. AR2192-pilkku oli niin laaja, että sen alueelle olisi mahtunut pieni kasa maapalloja.

Auringon pinta kiertää keskustan ympäri 27-31 päivässä. Niinpä auringonpilkutkin lipuvat vähitellen pois näkyvistä sille puolelle tähteä, joka ei näy Maahan. Pilkkujen tarkka kiertoaika riippuu siitä, millä leveysasteella ne Auringon pinnalla ovat.

Harrastajalle tähden vastakkainen puoli on kuin kestoarpa: sieltä tulee aina välillä esiin suuria ja pieniä voittoja, mutta enimmäkseen tyhjää käteen.  Revontulibongarit seuraavat auringonpilkkuja erityisen suurella mielenkiinnolla. Pilkuissa tapahtuvat purkaukset saattavat syöstä hiukkasvirran kohti omaa planeettaamme. Tällöin mahdollisuudet pohjolan valoshowlle kasvavat. Kaikkein mielenkiintoisimpia ovat voimakkaimman X-luokan flare -purkaukset, jotka usein lähettävät huomionarvoisia hiukkaspurkauksia lähiavaruuteen. Mutta aina näin ei käy. Suurpilkku AR 2192 pöhisi ja puhkui flareja, mutta jokaisen jälkeen bongareilta pääsi epätoivoinen ”EEEEEIIII, ei vieläkään!” -huuto. Vaikka manoa ja meininkiä riitti, kunnon CME-pilvi suoraan kohti jäi puuttumaan.

Olisiko seuraavalla kerralla parempi onni? Edelliseltä revontulijaksolta muistetaan pilkkuja, jotka ovat yskineet kunnon Total Balalaika Shown pohjolaan, kadonneet Auringon toiselle puolen ja palanneet kuukauden kuluttua toistamaan näytöksen. Kuinka käy AR2192:n? Ehtiikö se ränsistyä vai palaako se 12-13.11.2014 jälleen yhtä komeana näkyviin?

Vaikkei pilkku revontulia aiheuttaisikaan, saattaa se vieläkin olla paljain silmin nähtävä kohde. Jos et huomannut ihailla pilkkua edellisellä kierroksella, ehdit vielä mukaan!

Turvallinen tapa katsella Aurinkoa suoraan on pimennyslasien tai 14DIN hitsaajanlasien läpi. 14 DIN tummuuden laseja ei ehkä joka rautakaupoista löydy, mutta niitä voi tiedustella hitsaustarvikkeita myyvistä erikoisliikkeistä. Havaintovälineistön tila kannattaa muutenkin tarkastaa keväällä 2015 näkyvää osittaista auringonpimennystä ajatellen. Pimennys tulee olemaan suhteellisen syvä, mutta sitäkään ei silti saa seurata paljain silmin.

Kotikonsteinkin pystyy katsomaan Aurinkoa turvallisesti: ota paksu pahvi, tee siihen neulalla pieni reikä ja suuntaa reiän läpi tuleva valo tasaiseen seinään. Säädä pahvin etäisyyttä seinästä niin, että kuva on tarkimmillaan. Hyvällä tuurilla pilkkukin erottuu pinnasta. Iloista bongausta!

Suuri auringonpilkku Vesa Vauhkosen kuvaamana.

Suuri auringonpilkku Vesa Vauhkosen kuvaamana. Lisää havaintoja Taivaanvahdissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Linnunrata ja sen kaverit

3.11.2014 klo 22.41, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Taivaanilmiöt

Olet kuullut nimen Linnunrata, muttet koskaan ole itse sitä nähnyt? Asut todennäköisimmin kaupungissa.

Kesällä Linnunrataa ei tietenkään näe. Ai miksikö? No koska taivas on liian kirkas tietysti. Oman galaksimme tähtiutuinen ydin on vain pimeiden öiden herkku. Ja nyt on paras aika tutustua siihen.

Miten niin juuri nyt? Eikö se ole aina siellä? No onhan se. Musta syksyinen maisema on kuitenkin parasta aikaa himmeiden tähtitaivaan kohteiden katseluun. Heijastava lumi ei vielä pahenna valosaasteongelmaa eikä havaitsijakaan jäädy vielä pystyyn. Toisaalta ensimmäisten syysöiden kostea sumu ei enää peitä näkyvyyttä. Takaisin normaaliaikaan siirtymisen jälkeen ei enää tarvitse kukkua myöhään yöhön nähdäkseen sysimustan taivaan. Aivan parhaimpia havaintoaikoja ovat uuden kuun yöt, jolloin kirkas kuutamo ei peitä himmeimpiä kohteita.

Linnunrata levittäytyy uli taivaan. Linnunradan ja puiden latvojen välissä erottuu yksinäisenä läiskänä myös Andromedan galaksi.

Linnunrata levittäytyy yli taivaan. Linnunradan ja puiden latvojen välissä erottuu yksinäisenä läiskänä myös Andromedan galaksi M31. Kuvan vasemmassa äärireunassa näkyy toinen Messier-luettelon kohde, Seulasten avonainen tähtijoukko (M45).

Näetkö ikkunastasi taajaman katulamppujen valaiseman oranssinmustan taivaan? Vielä ehtii maaseudulle pois kaupungin valoista: kerää kaveriporukka, keitä termokseen teetä, pukeudu kuin naparetkelle, pakkaa reppuun kiikarit ja tähtikartta. Sitten ei muuta kuin ulos!

Kunnon havaintopaikan löytäminen saattaa viedä jopa sata kilometriä kaupungin ulkopuolelle. Sopivaa retkikohdetta on hyvä katsella etukäteen verkon julkisten karttojen avulla. Maaseudun rauhassa Linnunradan utu levittäytyy koko taivaan yli himmeänä vyönä, joka koostuu lukemattomista tähdistä. Tummat sumut tähtikiekon tasolla estävät meitä näkemästä kohti mustaa aukkoa ja galaksin keskustaa.

Kiikareilla kannattaa koettaa bongata taivaalta helpoimpia syvän taivaan kohteita. Muutama sellainen löytyy yleensä myös tähtikartoista: ne on merkattu M-kirjaimella ja kohdenumerolla. Nämä M-alkuiset kuuluvat Messier-kohdeluetteloon ja näkyvät tyypillisesti myös kiikareilla. Listaan kuuluu galakseja, tähtijoukkoja ja sumuja.

Oma lempikohteeni on M33: Eräänä syysyönä 90-luvun puolivälissä haravoin sysimustaa maaseututaivasta kiikareilla. Löysin tähtimerestä himmeän utuläntin. Tähtikarttaa ei sattunut olemaan juuri sillä hetkellä mukana, joten laitoin udun paikan muistiin ajatuksena palata aiheeseen myöhemmin. Seuraavalla viikolla tähtitornin kohdekartta paljasti, että olin bongannut Linnunradan kaverin paikallisesta galaksijoukosta!

Samaan galaksijoukkoon kuuluu myös syvän taivaan superjulkkis M31, Andromedan galaksi. Hyvissä olosuhteissa tarkka katsoja voi löytää tämän vakiokohteen taivaalta jopa paljain silmin.

Eteläisellä pallonpuoliskolla on aivan omat tähtitaivaan herkkunsa, jotka eivät koskaan näy tänne pohjoiseen. Siellä pääsee ihailemaan Linnunradan seuralaisgalakseja Pientä- ja  Suurta Magellanin  Pilveä. Näiden kohteiden bongaaminen eteläiseltä tähtitaivaalta ei vaadi kuin pimeän paikan: huomaisit utuläikät todennäköisesti ilman tähtikarttaakin.

Suomalaiset tähtiharrastajat ihastelevat yötaivasta Australiassa

Suomalaiset tähtiharrastajat ihastelevat yötaivasta Australiassa. Suuri Magellanin pilvi näkyy utuna kuvan oikeassa yläreunassa. Kuva: Emma Herranen 2012

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *