Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Tähtitaivas - Tammikuu 2024

Tähtitaivas

Tammikuussa pimeää aikaa on niin paljon, että tähtitaivaan asento on alkuillasta aivan toinen kuin aamun alkaessa sarastaa. Selkeällä säällä saattaa kuitenkin haitata kipakka pakkanen.

Tähtien ilmestyessä näkyviin klo 17 jälkeen Otava on suoraan pohjoisessa ja korkealla eteläisellä taivaalla on Pegasuksen neliö. Kesäkolmio on lännessä ja Orion on nousemassa idästä. Linnunrata kulkee lähes suoraan idästä länteen, mutta keskellä taivasta, suoraan zeniitissä olevan Kassiopeian ja Ajomiehen välimaastossa, ovat sen himmeimmät alueet. Andromedan galaksi on hyvin korkealla, joten pimeällä paikalla kannattaa tarkistaa sen näkyminen paljain silmin.

Iltayöstä klo 23 aikoihin tähtitaivas on kiertynyt klassiseen talviasentoonsa. Orion on suoraan etelässä, ja sen lähettyvillä on useita muitakin kirkastähtisiä kuvioita. Orionista itään on Sirius, joka on niin matalalla, että ilmakehän aiheuttama tuikkiminen saa toisinaan valkoisen tähden vilkkumaan myös sinistä ja punaista väriä. Otava on itäisellä taivaalla kohoamassa yhä korkeammalle, ja sen perässä tulee Karhunvartija kirkkaine Arcturus-tähtineen. Alkuillasta etelän suunnalla komeillut Pegasus on puolestaan painumassa länteen.

Aamulla ehtii vielä katsastaa tähtitaivaan asennon, joka on tyystin erilainen kuin alkuillasta. Samalla mallilla taivaankansi on puoliltaöin loppukeväästä, kun lähestyvä kesä alkaa jo sammuttaa himmeämpiä tähtiä. Talviselle taivaalle tyypilliset tähdistöt ovat suurelta osin jo laskeneet ja Kesäkolmio on noussut kokonaisuudessaan itätaivaalle. Otava on melkein taivaanlaella ja Arcturus on korkeimmillaan etelän suunnalla. Otavan paikan pohjoisen suunnalla on ottanut Kassiopeia ja sen selväpiirteinen w-kuvio, joka on nyt ”oikeinpäin”.

Lisätietoa taivaan kirkkaimmista tähdistä »

Kuukauden kohde: Härän pää

Härässä on kaksi paljain silmin erottuvaa avointa tähtijoukkoa, Plejadit eli Seulaset ja Hyadit, jonka keskellä loistaa tähdistön kirkkain tähti Aldebaran. Hyadit on huomattavasti Plejadeja laaja-alaisempi, koska sen etäisyys – noin 150 valovuotta – on vain kolmannes Seulasten etäisyydestä. Vielä merkittävämpi tekijä on tähtijoukkojen ikäero: Plejadien tähdet ovat syntyneet noin 100 miljoonaa vuotta sitten, kun Hyadien tähdillä on ikää yli 600 miljoonaa vuotta. Siinä ajassa tähtien liikkeet ovat saaneet ne ajautumaan kauemmas toisistaan. Punainen jättiläistähti Aldebaran ei kuulu joukkoon, vaan on etualalla, vain noin 60 valovuoden etäisyydellä.

Muinaisissa kulttuureissa Hyadit miellettiin härän päänä ja Aldebaran sen silmänä. Sen nimi liittyy kuitenkin Plejadeihin, sillä arabiankielinen al Dabarān tarkoittaa ”seuraajaa”: Aldebaran vaeltaa taivaalla tähtijoukon vanavedessä.