Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Tähtitaivas - Huhtikuu 2024

 Tähtitaivas

Huhtikuussa pimeät yöt käyvät vähiin ja Pohjois-Suomessa ne loppuvat kokonaan. Utsjoella Aurinko ei laske enää 12 astetta enempää horisontin alapuolelle 10.4. jälkeen ja Oulussakin pimeät yöt päättyvät kaksi viikkoa myöhemmin. Etelä-Suomessa pimeää on vielä tovi toukokuun puolellakin.

Keskiyöllä Iso karhu on taivaan laella varsin vieraassa asennossa. Sen käpälät osoittavat lounaaseen ja häntä kaakkoon. Hännän linjaa alas kaartaen tulee ensin vastaan Karhunvartijan kirkkain tähti Arcturus ja sitten Neitsyen päätähti Spica. Kaartuva linja jatkuu vielä matalalla etelässä näkyvään Korpin pieneen tähdistöön. Karhunvartijasta vasemmalle löytyy himmeähköjen tähtien muodostama selkeä kaari tai puoliympyrä, Pohjan kruunu. Lännen ja luoteen välillä ovat laskemassa viimeiset muistot talvisesta taivaasta eli Härkä, Ajomies ja Kaksoset. Kassiopeia on melkein suoraan pohjoisessa ja Perseus sen vierellä luoteessa. Kesäkolmion Deneb ja Vega näkyvät koillisessa lähes 30 asteen korkeudella. Kolmion alimman tähden eli Kotkan Altairin ilmestymistä taivaanrannan takaa täytyy odotella vielä noin tunnin verran. Idässä on nousemassa yhä ylemmäs hieman tiimalasia muistuttava Herkuleen tähdistö ja sen keskiosan nelikulmio eli ”Päätekivi”.

Aamuyöllä kannattaa mennä ulos ja katsella tähtikuvioita. Useat anivarhaisella aamutaivaalla loistavat tähdistöt ovat monille outoja, sillä ne eivät näy kovin hyvin muina vuodenaikoina. Etelän suunnalla ovat esimerkiksi Käärmeenkantaja sekä sen kahteen kappaleeseen repäisemä Käärme eli Käärmeen häntä ja Käärmeen pää. Taivaanrannan takaa kohoavat osittain myös Vaa’an ja Skorpionin tähtikuviot. Antiikin Kreikassa Vaa’an tähdet nähtiin vielä Skorpionin saksina, mutta jo antiikin Roomassa ne olivat omana tähtikuvionaan.

Kuukauden kohde: Himmenevä hiilitähti

Karhunvartijan kupeella kaartuvan, helposti hahmotettavan Pohjan kruunun tähdistön keskellä on erikoinen muuttuja, R Coronae Borealis. Sen omalaatuisen käyttäytymisen huomasi ensimmäisenä englantilainen tähtiharrastaja Edward Pigott vuonna 1795.

R CrB on ylijättiläistähti, jonka kaasukehässä on runsaasti hiiltä. Aika ajoin se tiivistyy noeksi, mikä saa tähden himmenemään epäsäännöllisesti. Tähden kirkkaus putoaa hieman alle kuudesta magnitudista vajaaseen 15 magnitudiin. Nokipilveen viittaa myös se, että lämpösäteilyn eli infrapuna-alueella kirkkaus ei juurikaan muutu.

R CrB -tyyppisiä tähtiä tunnetaan Linnunradasta vain noin 150, joten ne ovat hyvin harvinaisia. Niiden arvellaan syntyneen kaksoistähdestä muodostuneiden valkoisten kääpiöiden sulautuessa yhteen. Muodostunut "uusi" tähti on sitten laajentunut ylijättiläiseksi, jossa ei ole juurikaan vetyä, koska valkoisissa kääpiöissä sitä ei enää ole.

Tähtikartta

Avaa uuteen ikkunaan

Taivaalla tänään

Tapahtumat

  • Kuu eteläisimmillään

Kuun vaihe (klo 14)

vaihe: 5 %
kasvava sirppi
ikä: 2 päivää
 

Taivaalla joulukuussa

Aurinko ja kuu Planeetat Tähtitaivas Pimennykset Kääpio- ja pikkuplaneetat, komeetat Meteorit Ilmakehän ilmiöt