Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Tähtitaivas - Elokuu 2025
Tähtitaivas
Elokuussa pääsee palaamaan kunnolla tähtiharrastuksen pariin, sillä öisin on pimeää melkein koko Suomessa. Vain kaikkein pohjoisimmassa Lapissa yöt pysyvät vain hämärinä syyskuun alkupuolelle saakka.
Keskiyöllä Joutsenen, Lyyran ja Kotkan päätähtien muodostama Kesäkolmio on puoliltaöin korkealla suoraan etelässä. Idässä ovat Pegasus sekä Andromedan pitkänomainen tähdistö ”vaaka-asennossa”. Pegasuksen neliön muodostavat kolme Pegasuksen tähteä ja Andromedan alfa-tähti eli Alpheratz, joka on neliön vasemmassa yläkulmauksessa. Jälkimmäisen tähdistön ylälaidassa erottuu yön pimeimpinä hetkinä Andromedan galaksi. Kiikarilla se erottuu laajana utuläikkänä. Andromedan kirkkaimpien tähtien muodostama linja jatkuu kohti Perseusta, joka on yhdessä Ajomiehen kanssa kipuamassa koillisesta loppukesän taivaalle. Korkealla itäkoillisessa on w-kirjaimen muotoinen Kassiopeia ja melkein keskellä taivasta hieman himmeämpi Kefeus.
Vielä aavistuksen hämärällä luoteisella taivaalla on tuttu Otava. Sen kauhanvarren kaarevaa linjaa alaspäin seuraamalla päätyy kirkkaaseen Arcturukseen, joka kuuluu Karhunvartijaan. Otavan yläpuolella on Pohjantähti ja Pieni karhu. Karhujen välissä luikertelee Lohikäärmeen tähdistö, joka kiertää Pienen karhun, käy kääntymässä taivaanlaella ja jatkaa länsilounaaseen kohti Herkuleen tähdistöä ja sen vinoneliön muotoista ”Päätekiveä”.
Kuukauden kohde: Lyyran rinkula
Messier 57, NGC 6720 eli Lyyran rengassumu on niin kutsuttu planetaarinen sumu, ja ehkä kaikkein tunnetuin luokkansa edustaja. Kohteen löysi Charles Messier alkuvuodesta 1779 ja hieman myöhemmin sen äkkäsi myös Antoine de Pellepoix. Hän totesi, että se ”muistuttaa himmenevää planeettaa”, mikä osaltaan vaikutti samanlaisten kohteiden nimeämiseen planetaarisiksi sumuiksi. Parikymmentä vuotta myöhemmin sumun keskeltä löytyi himmeä tähti, joka sittemmin osoittautui valkoiseksi kääpiöksi.
Planetaarinen sumu syntyy, kun suunnilleen Auringon massaisen tähden elinkaari päättyy ulkokerrosten pullahtamiseen avaruuden tyhjyyteen. Ulkokerrokset voidaan nähdä sumumaisena kohteena. Lyyran rengassumu laajenee noin 30 kilometrin sekuntinopeudella eli samaa vauhtia kuin maapallo etenee radallaan. Sumun keskellä olevan kuolleen tähden jäänteen pintalämpötila on yli 100 000 astetta, mutta aikaa myöten se jäähtyy, himmenee ja muuttuu vähitellen mustaksi taivaankappaleeksi.
Rengassumua ei voi havaita paljain silmin. Sumun soikea muoto on kuitenkin nähtävissä jo 7,5 cm kaukoputkella.
vaihe: 99 %





