Ilmakehän ilmiöt

Ilmakehässä näkyviä valoilmiöitä on hyvin vaikea, usein mahdoton ennustaa kovin tarkasti. Tällä sivulla annetaan vinkkejä vuodenajalle tyypillisistä valoilmiöistä. Helmikuussa ilmakehän ilmiöitä näkyy usein varsin niukalti.

Helmiäispilvet

Helmiäispilviä näkyy erityisesti kuun alkupuolella. Tavallisimmin ne loistavat kirkkaina ja värikkäinä matalalla auringonlaskun tai -nousun suunnassa. Voimakkaan läntisen ilmavirtauksen aikaan olosuhteet ovat pilvien esiintymiselle otollisimmat.

» Lue lisää helmiäispilvistä

Halot

Jääsumuhaloja esiintyy erityisesti kovien pakkasten aikaan. Tavallisimpia jääsumun synnyttämiä halomuotoja ovat pilarit, joita näkyy niin Auringon, Kuun kuin keinovalolähteiden ylä- ja alapuolella. Myös sivuaurinkoja ja -kuita sekä halorenkaita voi esiintyä.

» Lue lisää haloilmiöistä

Kangastukset ja refraktioilmiöt

Kangastuksia ja refraktioilmiöitä nähdään pakkaskeleillä jääkenttien yllä. Kaukana olevat saaret ja kohteet näkyvät vääristyneinä. Matalalla ollessaan myös Auringon kiekko saattaa vääristyä soikeaksi ja sahalaitaiseksi.

 »  Lue lisää kangastuksista ja refraktioilmiöistä

Eläinratavalo

Eläinratavalon voi onnistua näkemään auringonlaskun jälkeen läntisellä taivaalla. Kevätpäiväntasauksen tienoilla ekliptika on illalla mahdollisimman jyrkässä kulmassa horisonttiin nähden, joten mahdollisuudet himmeän eläinratavalon näkemiseen ovat parhaimmillaan. Heikko kajo hukkuu helposti hukkavaloon, joten eläinratavaloa kannattaa lähteä metsästämään avoimelle ja mahdollisimman pimeälle paikalle.

» Lue lisää eläinratavalosta

Revontulet

Revontulilla ja Auringon aktiivisuudella on selkeä yhteys. Aktiivisessa Auringossa on runsaasti tummia pilkkuja, joiden lähistöllä tapahtuvat purkaukset syöksevät avaruuteen varattuja hiukkasia. Jos ne osuvat sopivasti Maan magneettikenttään, ne voivat aiheuttaa revontulia. Voimakkaiden purkausten seurauksena voi revontulia näkyä myös eteläisessä Suomessa.

Auringon aktiivisuusjakson pituus on noin 11 vuotta. Edellinen maksimi oli vuonna 2014 ja sitä seurannut minimi ohitettiin loppuvuodesta 2019. Maksimin ajankohta pystytään määrittämään vasta jälkikäteen, mutta se ohitettiin todennäköisesti loppuvuodesta 2024. Yleensä revontulia esiintyy eniten vuoden tai parin jälkeen maksimista, joten ne tarjoavat vielä runsaasti nähtävää.

Auringon aktiivisuus vaikuttaa revontulten määrään erityisesti eteläisessä Suomessa, Lapissa revontulia näkyy tasaisemmin kaikkina vuosina. Maan eteläosissa revontulia kannattaa etsiä pohjoisen suunnalta horisontin läheltä. Yleisin revontulimuoto on taivaalla näkyvä vihertävä kaari. Jos se lähtee kohoamaan, voi odotettavissa olla aktiivinen näytelmä. Kirkkaimmillaan revontulet leviävät yli koko taivaan, ja niissä näkyy vihreän lisäksi punaista, sinistä ja purppuraa.

» Lue lisää revontulista

» Avaruussääennuste (Ilmatieteen laitos)