Tähtitaivas

Heinäkuussa ei voi juuri puhua pimeästä yötaivaasta. Etelä-Suomessa toki näkyy joitain tähtiä läpi koko kesän, mutta Utsjoella Aurinko laskee yöttömän yön jälkeen vasta kuun lopulla. Oulun korkeudellakin on öisin hyvin valoisaa.

Paikallisen keskiyön aikaan noin klo 1–2 etelässä näkyy kesäkuukausille tuttu kuvio, Joutsenen Denebin, Lyyran Vegan ja Kotkan Altairin muodostama Kesäkolmio. Heinäkuun puolivälin jälkeen Etelä-Suomessa kuvion kulmatähtien ympäristöstä erottuu jo muitakin tähtiä.

Oranssinsävyinen Arcturus on matalalla lännessä ja keltainen Capella hieman korkeammalla koillisessa. Vaalean pohjoistaivaan ja hiukan tummemman etelätaivaan rajamailta erottuvat Iso karhu ja Otava luoteessa ja w-kirjaimen muotoinen Kassiopeia itäkoillisessa 60 asteen korkeudella. Niiden välimaastosta löytynee myös Pohjantähti. Itäkaakon suunnalla alkaa erottua vähitellen Pegasuksen suurikokoinen neliö. Paljain silmin ei tähtiä vielä kovin paljon näy, mutta kiikarilla taivaalta erottuu eteläisessä Suomessa jo himmeämpiäkin tähtikuvioita.

Venus on aamulla 12.7. vain asteen verran Härän tähdistön punertavan Aldebaranin yläpuolella. Eteläisessä Suomessa taivas on kohtuullisen tumma, mutta pohjoisemmas mentäessä valoisuus vaikeuttaa kohtaamisen näkymistä. Kuinka pohjoisessa Aldebaran vielä erottuu Venuksen alapuolella?