Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Yötaivas 26./27.8.2023
Mitä kaikkea taivaalla voi nähdä Suomen luonnon yönä 26./27.8.2023? Tähtikuvioita, planeettoja, satelliitteja sekä tähdenlentoja! Riittävän pimeältä paikalta voit nähdä jopa kotigalaksimme Linnunradan sekä sen naapurin, Andromedan galaksin. Tältä sivulta löydät tähtikartan ja vinkit kohteiden etsimiseen.
26.8.2023 juhlitaan Suomen luonnon päivää. Sitä seuraa luonnollisesti Suomen luonnon yö!
Yötaivas näyttää upeimmalta, kun havaintopaikka on mahdollisimman pimeä. Jos et tunne lähiseudultasi hyviä pimeitä paikkoja, Taivaanvahdin havaintopaikkakartta voi auttaa. Koeta löytää paikka, jossa lähistöllä on mahdollisimman vähän katulamppuja. Samalla voit tarttua Suomen Ladun haasteeseen ja nukkua yön ulkona.
Voimakas pilvipeite estää taivaan tarkkailun. Sääennusteen voit katsoa Ilmatieteen laitoksen sivuilta.
Aurinko laskee Hangon korkeudella noin klo 20.45, Oulun korkeudella n. klo 21 ja Utsjoella n. klo 21.30.
Taivas alkaa olla havaintojen kannalta riittävän pimeä noin puolitoista, kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen, mutta jo hieman vaaleammaltakin taivaalta voi tarkkailla kirkkaimpia tähtiä.
Tarkastele 26.8. Helsingin iltataivasta Ursan tähtikartasta Voit muuttaa kellonaikaa ja havaintopaikkaa sivun alaoikealla olevista kuvakkeista!
Lataa Ursan maksuton tähtikartta kännykkääsi
Yön kohteet lyhyesti
Yön edetessä voi taivaalla voi nähdä erilaisia kohteita. Klikkaa itsesi alla olevista linkeistä lukemaan tarkemmin eri kohteista.
Iltayö (klo 20.30-23.30)
Saturnus
Kesäkolmio ja Otava
tähdenlennot
satelliitit
Keskiyö (23.30-2.00)
Saturnus
Jupiter
tähtikuviot
tähdenlennot
satelliitit
Linnunrata
Andromeda
Aamuyö (2.00-4.00)
Saturnus
Jupiter
tähtikuviot
eniten tähdenlentoja
satelliitit
Linnunrata
Andromeda
Tähtikartta
Alla oleva tähtikartan näkymä näyttää etelätaivaan Helsingin Tähtitorninmäellä 26.8. klo 22. Voit pyörittää karttaa hiirellä tai mobiililaitteessa sormella, sekä vaihtaa kellonaikaa ja havaintopaikkaa kartan vasemman alakulman kuvakkeista. i-nappi antaa ohjeita kartan käyttöön. Voit myös avata kartan kokonaan uuteen välilehteen isompana kartan alta löytyvästä linkistä.
Kuu
Kuu on matalimmillaan koko kuukauden aikana juuri tänä yönä. Se nousee aivan Suomen eteläkärjessä vain noin asteen korkeudelle ja laskee jo kello 22.45. Kuun voi siis parhaimmillaankin nähdä vain vilaukselta eikä sitä voi siis ihailla tänä Suomen luonnon yönä, mutta toisaalta pimeä ja kuuton yö tarkoittaa sitä, että himmeän Linnunradan ja Andromedan voi nähdä erityisen hyvin juuri nyt.
Planeetat
Yöllä 26./27.8.2023 on taivaalla nähtävissä paljain silmin yhteensä kaksi planeettaa: Jupiter ja Saturnus. Ne löytyvät taivaalta illasta ja iltayöstä lähtien ja näkyvät sen jälkeen koko yön. Ne näyttävät paljalla silmällä tähtimäisiltä.
Saturnus löytyy eteläisessä Suomessa periaatteessa jo kaakkoiselta iltataivaalta puoli kymmenen aikoihin, mutta se on matalalla ja sitä voi olla vaikeaa löytää. Pohjoisessa Auringon myöhempi laskuaika lykkää Saturnuksen erottumista hieman. Planeetta on korkeimmillaan etelän suunnalla aamuyöllä puoli kahden aikoihin.
Jupiter on itäkoillisessa puoli yhdentoista aikoihin ja on korkeimmillaan etelässä aamukuudelta Auringon jo noustessa. Se on huomiotaherättävän kirkas.
Kesäkolmio ja tähtikuviot
Kuva Jari Piikki
Suomen kesän vaalealla taivaalla erottuvat vain kirkkaimmat tähdet. Elokuun lopussa tulee etenkin eteläisessä Suomessa jo niin pimeää, että tähtikuvioita erottuu jo muutenkin, mutta taivaan tummuessa illalla Kesäkolmio tulee ensimmäisenä näkyviin.
Kesäkolmio ei ole varsinainen tähdistö, vaan se on kolmen tähdistön (Kotka, Joutsen ja Lyyra) kirkkaimpien tähtien muodostama kolmio. Se on suunnilleen etelässä iltakymmenen aikoihin kun se alkaa tulla näkyviin illan tummuessa.
Etelähorisonttia kohti osoittaa kolmion kärki, jonka tähti on Kotkan tähtikuvion Altair. Siitä ylöspäin oikealla on Lyyran Vega, ja vasemmalla Joutsenen Deneb.
Noin 45-60 minuuttia auringonlaskun jälkeen taivaalta alkaa erottua lisää tähtiä. Tutuimmista tähtikuvioista iltayön taivaalla ovat kauhamainen Otava (joka on osa Ison karhun tähtikuviota) korkealla luoteessa ja W-kirjaimen muotoinen Kassiopeia liki taivaanlaella idässä.
Aamuyöllä koillisen ja idän suunnalta alkaa nousta tutun näköisiä talvitaivaan tähdistöjä kuten Härkä, Kaksoset ja Orion.
Tähtikuvioiden tunnistamisessa voi käyttää apuna sivun yläosan tähtikarttaa, Ursan planisfääriä (jos sellainen löytyy) tai muuta tähtikarttaa.
Tähdenlennot
Maan ilmakehään saapuu jatkuvasti pientä aurinkokunnassa liitävää pölyä ja soraa. Jos ilmakehään putoava kappale on riittävän suuri ja osuu Maan yöpuolelle, se voidaan nähdä maasta käsin tähdenlentona. Tähdenlento eli meteori kestää tyypillisesti vajaan sekunnin, pisimmillään muutaman sekunnin. Satunnaisista suunnista saapuvia tähdenlentoja voidaan nähdä taivaalla joka yö noin 5–15 kappaletta tunnissa.
Toisinaan ilmakehään sattuu hieman suurempi kappale, ja sen aiheuttama tähdenlento on niin kirkas, että voidaan puhua jo tulipallosta. Tulipallo on kirkkaudeltaan samaa luokkaa tai kirkkaampi kuin planeetta Venus. Jos tulipallo vielä leimahtaa lopuksi, sitä kutsutaan bolidiksi.
Toisinaan voidaan nähdä myös enemmän tähdenlentoja, jotka näyttävät kaikki tulevan samasta ns. säteilypisteestä taivaalla. Tällöin puhutaan tähdenlentoparvista. Ne aiheuttavat Aurinkoa kiertävät komeetat, jotka jättävät radalleen pölyä ja murusia itsestään. Jos tällainen komeetan pölyvana risteää Maan radan kanssa, syntyy tähdenlentoparvi, johon kuuluvia tähdenlentoja nähdään aina samaan aikaan vuodesta. Yksi tunnetuimmista tähdenlentoparivsta on elokuun puolivälissä nähtävät perseidit.
Tällä hetkellä on aktiivisena hyvin heikko tähdenlentoparvi nimeltä aurigidit, jonka säteilypiste on Ajomiehen tähdistössä, sen kirkkaimman tähden Capellan lähellä. Parveen kuuluvia tähdenlentoja voi nähdä ehkä yhden, pari kappaletta tunnissa. Mikäli näet taivaalla tähdenlennon, ja saat jäljitettyä mielessäsi sen tulosuunnan taivaalla Ajomiehen tähdistöön, näit todennäköisesti aurigidin.
Satelliitit
Satelliitit näkyvät taivaalla silmin nähden liikkuvina valopisteinä, jotka eivät kuitenkaan liiku niin nopeasti kuin tähdenlennot. Ne liikkuvat taivaan poikki tyypillisesti muutamassa minuutissa.
Satelliittien aurinkopaneeleista heijastuva auringonvalo tuo ne näkyviin. Satelliitteja voikin nähdä vain silloin, kun Aurinko ei ole kovin syvällä horisontin takana: muutoin satelliitit ja niiden aurinkopaneelit jäävät Maan varjoon. Tähän aikaan vuodesta satelliitteja kuitenkin näkyy läpi koko yön.
Satelliitit liikkuvat taivaalla eri nopeuksilla ja niiden kirkkaus vaihtelee. Niitä voi nähdä liikkumassa taivaan halki lähes missä suunnassa tahansa, mutta pääosin ne liikkuvat lännestä itään. Kaikki taivaalla tällä tapaa liikkuvat kappaleet eivät ole satelliitteja, vaan osa näistä valopisteistä on avaruusromua, esimerkiksi muinaisten kantorakettien jäämiä. Jos näet rivin valopisteitä liikkumassa samassa linjassa, olet nähnyt letkan perä perää laukaistuja Starlink-satelliitteja.
Ylitse lentänyttä satelliittia voi koettaa tunnistaa havaintoajan perusteella menemällä Heavens-above -sivuston kirkkaiden satelliittien sivulle ja merkitsemällä vaihtamalla havaintopaikaksi oma sijainti (oikea yläkulma). Myös sivuston käyttämän kielen voi vaihtaa suomeksi, jollei se sitä jo ole. Kutakin satelliitin riviä klikkaamalla saa näkyviin tähtikartan, johon on merkitty kyseisen satelliitin rata tuona yönä.
Kansainvälistä avaruusasema ISS:ää ei ole mahdollista havaita tänä yönä, mutta jo 6.9. se on jälleen havaittavissa eteläisestä Suomesta iltaisin aina muutaman minuutin ajan kerrallaan.
Linnunrata
Kuva Jari Piikki
Mikäli havaintopaikalla ovat riittävän pimeää, sieltä voi koettaa nähdä myös kotigalaksimme Linnunradan. Kuu on tänä yönä liki täysi, mutta se on matalimmillaan kuin kertaakaan koko kuukauden aikana, eikä edes nouse horisontin yläpuolelle aivan maan eteläosia lukuunottamatta. Tästä syystä Kuun valo ei haittaa tänä yönä Linnunradan havaitsemista etelässäkään klo 22.45 jälkeen.
Linnunrata on kiekkomainen spiraaligalaksi, ja aurinkokunta sijaitsee sen kiekon sisällä. Voimme siis nähdä tämän kiekon ympäröivän meitä taivaalla. Pohjoiselta pallonpuoliskolta ei näy Linnunradan kirkkaimpien keskusalueiden suuntaan, mutta melko lähelle. Galaksin meistä katsottuna kirkkaimmat alueet ovat elokuun lopun iltana etelän ja lounaan suunnalla ja galaksin vyö kohoaa sieltä kohti taivaanlakea, kulkee sen kautta ja laskee himmeänä toiselle puolelle taivasta.
Linnunrata näyttää himmeästi hohtavalta vyöltä, ja himmeä hohde on peräisin galaksin kiekon sisältämistä tähdistä. Pimeillä paikoilla Linnunrata näyttää kirkkaammalta, ja siitä voi erottaa tummempia alueita, jotka johtuvat kiekossa olevista suurista pölypilvistä. Niiden alueella tapahtuu vilkasta tähtien muodostumista.
Siinä missä Linnunrata on helppo nähdä kuuttomana yönä erämaassa, asutuilla alueilla katuvalojen lomasta sitä on mahdotonta nähdä. Kannattaa siis etsiä mahdollisimman pimeä havaintopaikka. Hyviä paikkoja on listattuna Ursan havaintopalvelu Taivaanvahdin pimeiden paikkojen kartalle. Jos tiedät lisää hyviä, julkisia havaintopaikkoja, voit ilmoittaa ne kartalle!
Linnunrata on Suomesta katsottuna parhaimmillaan syksyllä, sillä se kohoaa korkealle taivaalla. Linnunrata kulkee taivaalla Kilven, Kotkan, Nuolen, Ketun, Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian ja Perseuksen tähdistöjen kautta. Jos taivaalta löytää Kesäkolmion muodon, sen kaksi tähteä, Joutsenen Deneb ja Kotkan Altair sijaitsevat Linnunradan alueella. Kassiopeian W-muodon tunnistaa myös moni.
Andromeda
Kuva Jari Piikki
Andromedan galaksi on tyypillisesti kaukaisin kohde, minkä taivaalla voi erottaa paljain silmin. Naapurigalaksimme sijaitsee noin kahden miljoonan valovuoden etäisyydellä, eli nyt näkemämme valo on lähtenyt sieltä liikkeelle samoihin aikoihin kun nykyihmisen kaukainen sukulainen Homo erectus eli pystyihminen alkoi hiippailla Afrikassa.
Galaksin löytämiseksi on ensin löydettävä Andromedan tähtikuvio. Ursan tähtikartta voi auttaa tässä. Andromeda on keskiyöllä korkealla idässä.
Andromeda näyttää hieman utuiselta peukalonjäljeltä taivaalla.
Kuu on tänä yönä liki täysi, mutta se on matalimmillaan kuin kertaakaan koko kuukauden aikana, eikä edes nouse horisontin yläpuolelle aivan maan eteläkärkeä lukuunottamatta. Tästä syystä Kuun valo ei haittaa tänä yönä Linnunradan havaitsemista etelässäkään klo 22.45 jälkeen.
