Arkisto


Pitkät ja hitaat jäähyväiset Rosettalle

28.9.2016 klo 17.04, kirjoittaja
Kategoriat: Otsikon takana

 

Taiteilijan näkemys vielä vuonna 2013. Kuva ESA–C. Carreau/ATG medialab

Taiteilijan näkemys vielä vuonna 2013. Kuva ESA–C. Carreau/ATG medialab

Tunnistaisitko enää kuuluisaa komeettaa tästä kuvasta?

Vuonna 2003 Hubble-avaruusteleskooppi zoomaili kohti komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenkoa. Euroopan avaruusjärjestö oli laukaisemassa seuraavana vuonna suunnilleen minibussin kokoisen Rosetta-luotaimen sen kiertoradalle. Rosettan kyydissä tulisi olemaan myös Philae-niminen laskeutuja. Mitä perillä oli odotettavissa?

67P kesäkuun lopussa 2014. Kuva SA/Rosetta/MPS for OSIRIS Team MPS/UPD/LAM/IAA/SSO/INTA/UPM/DASP/IDA

67P kesäkuun lopussa 2014. Kuva SA/Rosetta/MPS for OSIRIS Team MPS/UPD/LAM/IAA/SSO/INTA/UPM/DASP/IDA

Noin 10 vuotta myöhemmin, pitkän taipaleen lopulla komeetta alkoi viimein häämöttää Rosettan instrumenttien näkökentässä epämääräisenä pylpyränä. Lähestyessä kuva kirkastui, ja pian nykyään jo tutuksi käynyt kumiankkamainen hahmo piirtyi näkyviin. Komeetalla olikin kaula!

Nyt Rosetta on hyörinyt 67P/Churyumov-Gerasimenkon ympärillä jo reilut kaksi vuotta. Tämän aikana se on seurannut komeetan aktiivisuuden kasvua sen lähestyessä Aurinkoa. Lähiohitus tapahtui elokuussa 2015.

Nyt komeetta on kiitämässä kohti Jupiterin radan takaisia kylmiä seutuja ja sen aktiivisuus on jatkuvasti hiipumassa. Komeetta luotaimineen on myös ajautumassa radallaan meistä katsottuna Auringon taakse, ja lokakuussa yhteys Rosettaan tahmaisi tästä syystä pahanpäiväisesti. Eikä Rosetta ole enää mikään nuori ja vetreä luotain vaan vanha rokonarpinen sotaratsu joka on uurastanut avaruuden säälimättömissä oloissa jo 12 vuotta.

Hiukan samaan tyyliin kuin ikääntyvä, Saturnusta kiertävä Cassini-luotain, myös Rosetta on päätetty törmäyttää tutkimuksensa kohteeseen. Tai oikeastaan Rosettan kohdalla tekee mieli käyttää jotain hiukan pehmoisempaa sanaa (tuupsauttaa? töpsäyttää? pöksäyttää?). Se nimittäin ohjataan komeetan pintaan nopeudella joka vastaa suunnilleen kävelyvauhtia, 90 senttiä sekunnissa.

Käytetäänpä mitä sanaa tahansa, lopun ajat ovat joka tapauksessa käsillä: törmäys tapahtuu tänä perjantaina 30.9. Yhteys luotaimeen menetetään alkuiltapäivästä, jolloin Rosetta saavuttaa komeetan pinnan. Tieto örmäyksestä saapuu Maahan arviolta välillä 14.00-14.40 Suomen aikaa. Tätä ennen Rosetta ennättää vielä lähettää Maahan viimeiset havainnot lähestyvästä komeetan pinnasta.

Luotaimen laskeutumispaikka on alue nimeltä Ma’at 67P/Churyumov-Gerasimenkon pienemmän pylpyrän pinnalla. Alueella on Rosettan tutkittavaksi useita kiinnostavia, aktiivisia kuoppia, joista tupruaa tomua avaruuteen.

Syksyllä 2014 menetetty Philae-luotain paikallistettiin viimein tänä syksynä Rosettan kuvista Abydos-nimiseltä alueelta. Sekin on pienemmän pylpyrän pinnalla, mutta vastakkaisella puolella sitä kuin Ma’at. (Tässä vähän pukkaa absurdin epärationaalista tutkimuslaitteiden inhimillistämistä pintaan, nyyh. Eikö ne nyt olisi voineet loppusijoittua samalle alueelle. Hyvin on ESA peeärränsä hoitanut.)

Erilaisia komeettaa koskevia tutkimustuloksia on jo julkistettu, mutta tutkimustyö alkaa toden teolla vasta kun kaikki Rosettan tutkimusaineisto on saatu talteen. Jo nyt voidaan kuitenkin sanoa, että Rosetta on muuttanut ymmärryksemme komeetoista täysin.

Komeetat — tai ainakin tämä! — ovat yllättävän monimutkaisia maailmoita, joiden pinnalla moninaisia prosesseja. (Samat fiilikset tulevat Plutosta, jonka pinnan rikkaus taisi lyödä kaikki ällikällä.) 67P on paitsi kaksiosainen, ilmeisesti kahden komeetan yhteensulautuma, sen pinnalta on löytynyt hämmästyttävän moninaisia muotoja, jopa ”dyynejä”, vaikka komeetan pinnalla ei toki tuulekaan. Se on myös osoittautunut yllättävän pölyiseksi paikaksi.

Rosettan komeetta näyttää olevan hyvin varhaisen tyyppistä ainetta — aurinkokuntamme alkuperäisiä rakennuspalikoita. Sen kemialliset piirteet viittaavat siihen, että se muodostui ammoin alueella, jossa oli hyvin kylmää. Paljon on puhuttu myös siitä, että komeettatörmäykset olisivat voineet tuoda ainakin osan Maan vesivarannoista mukanaan. 67P:n vesi on kuitenkin kemiallisesti hyvin erilaista kuin Maan vesi (siinä on erilainen määrä raskaita vetyatomeita eli deuteriumia).

Tutkimus siis oikeastaan vasta käynnistyy nyt kunnolla. Uusien, upeiden kuvien virta tyrehtyy, mutta 67P on vasta avaamassa salaisuuksiaan. Se tulee opettamaan meille vielä valtavasti itsestään, mutta erityisesti omasta aurinkokunnastamme ja sen syntyhistoriasta. Ei siis unohdeta Rosettaa.

Komeetta 67P/Churyumov–Gerasimenko aktiivisimmillaan heinäkuussa 2015. Kuva ESA / Rosetta / NAVCAM

Komeetta 67P/Churyumov–Gerasimenko aktiivisimmillaan heinäkuussa 2015. Kuva ESA / Rosetta / NAVCAM

ESA lähettää Rosettan loppuhetket livenä. Ensimmäinen lähetys on jo torstai-iltapäivänä 29.9. klo 15.30-18.30 Suomen aikaa. Katso kaikki ohjelmatiedot ja streamauslinkit täältä:

http://www.esa.int/Our_Activities/Space_Science/Rosetta/How_to_follow_Rosetta_s_grand_finale

Asiasta tarkemmin kiinnostuneille voi lämpimästi suositella tätä ESAn selontekoa Rosettan intrumenttien törmäytysvaiheen tehtävistä:

http://blogs.esa.int/rosetta/2016/09/28/science-til-the-very-end/

Komeetan monista yllättävistä piirteistä raportoitiin kesällä MNRAS-julkaisussa ilmestyneessä tieteellisessä artikkelissa:

Unexpected and significant findings in comet 67P/Churyumov–Gerasimenko: an interdisciplinary view (Fulle ja muut)

Rosettan kuvagalleria:

http://www.esa.int/spaceinimages/Missions/Rosetta/(class)/image?mission=Rosetta&type=I

2 kommenttia “Pitkät ja hitaat jäähyväiset Rosettalle”

  1. Kalle Mansikkamaa sanoo:

    Kun aikanaaan (koska?)67P/Churyumov-Gerasimenko palaa auringon lähelle, niin missä kunnossa onkaan Rosetta? Olisiko mahdollista saada se ottamaan harvakseltaan kuvia komeetan kiertoradalta ääripisteissä?

    1. Anne Liljestrom sanoo:

      67P:n ratakierros kestää 6,44 vuotta. Jari Mäkinen spekuloi Tiedetuubin puolella näin: ”Voi olla, että luotaimesta kuullaan pihauksia syyskuun lopun jälkeenkin, ja kenties se selviää sen verran toimintakykyisenä komeetan radan ulko-osien ja kylmyyden jälkeen, että parin-kolmen vuoden kuluttua siihen voisi saada taas yhteyden. Mutta tämä on tässä vaiheessa pelkkää toiveajattelua.” Eli nähtäväksi jää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *