Kosmisessa karkkikaupassa kuohuu
Yhdysvaltain tähtitieteellisen yhdistyksen, AAS:in (American Astronomical Society) 225. kokous on pyörinyt Seattlessa kohta kaksi vuorokautta, ja nyt ollaan suunnilleen tapahtuman puolivälissä. Suomen – tai Euroopan – mittakaavalla varsin massiivisessa kokouksessa on yhteensä noin 2 600 tähtitieteilijää, median edustajaa ja kaikenkarvaista tieteen yleistajuistajaa.
Tähdet ja avaruus –lehti on tavannut lähettää näihin kokouksiin jonkun edustajan ja niinpä minäkin hiihtelen täällä toimittajan ja jonkinasteisen ulkomaankirjeenvaihtajan ominaisuudessa. (Suuret kiitokset Suomen Tiedetoimittajain liitolle matkan rahoituksesta!)
Kokouksen tieteellinen anti on valtava, eikä jokaiseen esitelmäsessioon voi mitenkään revetä (ellei opi jotenkin jakautumaan, ja tämän opiskelu on minulla vielä vähän kesken). Kokouksen ohjelmaa tutkiessa olo on kuin keskimääräisellä tenavalla karkkikaupassa: mielenkiintoisia esityksiä järjestetään samaan aikaan 15 eri salissa.
Miten kukaan kykenee tekemään valintoja tällaisessa runsaudenpulassa? Menisinkö kuulemaan esityksiä eksoplaneettojen kaasukehien tutkimuksesta, vai Linnunradan keskustan supermassiivisen mustan aukon viimeaikaisista ennätyksellisistä ärjähtelyistä? Ruskeiden kääpiöiden pilvistä? Pyrkimyksistä viimeinkin havaita universumin ensimmäisiä tähtiä?
Onnekseni kaikki (mahdollisesti) kiintoisimmat esitykset on kerätty lehdistötilaisuuksiin, joita järjestetään kahdesti päivässä, ja puhujia on kerralla neljästä viiteen. Bonuksena näissä esityksissä näytetään vähemmän hankalia koordinaatistokuvaajia ja käppyröitä ja viljellään enemmän yksinkertaisia ilmaisuja ja hilpeitä kielikuvia. (Kiinnostavuudestaan huolimatta puhtaan tieteelliset esitykset alkavat ryydyttää ja puuduttaa pahasti viimeistään jossain viidennen tunnin kohdalla.)
Vaikka suuri osa kokouksen annista menee väkisinkin sivu suun, on ilmeistä, että nykyään tehdään typerryttävän paljon kiinnostavaa tähtitieteellistä tutkimusta. Tämän (varsin kookkaan) katon alle on kokoontunut nyt lähinnä yhdysvaltalaisia tutkijoita, mutta tutkimusta tehdään enemmän tai vähemmän samalla tohinalla ympäri maapalloa. Palava innostus avaruuden tutkimukseen on täällä käsin kosketeltavaa. Se on erittäin tarttuvaa.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Avaruusuutiset eivät tule ihan heti loppumaan, kuulkaa.
Valokuvat Tähdet ja avaruus -lehteen lienee parasta antia sinulle sieltä Tyynen valtameren seutuvilta. Esitteisiin ja muuhun tarjontaan ehtinet sitten Suomeen palattuasi tarkemmin perehtyä – vietä myös vapaa-aikaasi.