Arkisto


Mitä hyötyä tähtitieteestä on?

27.3.2014 klo 11.07, kirjoittaja
Kategoriat: Otsikon takana

Tämä on kysymys johon törmää tämän tästä — jos ei nyt jokaisella yleisöluennolla, niin ehkä joka toisella. Tähtitiede saattaa tuottaa veropenneistään tarkan kuluttajan mielestä lähinnä kauniita kuvia ja maksaa aivan törkeästi. Mitä ihmeen hyötyä siitä voisi olla? Onhan tässä tärkeämpiäkin asioita mietittävänä ja rahaa voisi käyttää muuhunkin.

Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU julkaisee tähtitieteen kansantajuistamiseen tähtäävää lehteä CAPjournal (Communicating Astronomy with the Public). Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa oli artikkeli Astronomy in Everyday Life (englanniksi), joka pureutui juuri tähän aiheeseen.

On helppoa nähdä, mikä merkitys tähtitieteellä on ollut muinaisille kansoille. Seuraamalla taivaan tapahtumia tiedettiin esimerkiksi milloin kylvötyöt oli aloitettava. Varhaisimpina aikoina taivaankappaleet edustivat jumalia. Tähtitiede kertoi meille myöhemmin, että Maa ei olekaan kaikkeuden keskus. Havainto ravisteli ummehtunutta, muuttumatonta maailmankuvaamme ja sysäsi liikkeelle kokonaisen tieteellisen vallankumouksen.

Hyvä. Mutta nythän me olemme jo koko lailla fiksuja ja tiedämme jo nämä asiat, miksi edelleen syytää rahaa vaikkapa avaruusteleskooppeihin?

Aloitetaan siitä helpommasta ja pehmeämmästä päästä. Naapuriblogissa Syksy Räsänen on jo kirjoittanut hyvin luonnontieteellisen tutkimuksen arvosta sinänsä, joten pureudutaan täällä konkreettisempiin asioihin.

Tähtitiede avaa ovia aivan uskomattomiin näköaloihin ja kysymyksiin. Se koettaa vastata sellaisiin valtaviin kysymyksiin kuten keitä me olemme, mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa. Sitä on helppo lähestyä jo mainittujen kauniiden kuvien välityksellä. Se sykähdyttää valtavuudellaan. Ja tällä seikalla on suuri merkitys, kun tenavat, nuo tulevaisuuden tekijät, alkavat miettiä mitä elämällään tekisivät. Tähtitiede madaltaa kynnystä kiinnostua muistakin luonnontieteistä sekä teknologiasta ja hakeutua niiden pariin. Ja luonnontieteet sekä teknologia ovat modernille yhteiskunnalle tärkeitä. Lienet samaa mieltä lukiessasi tätä blogitekstiä vaikkapa jonkin mobiililaitteen ruudulta.

Mutta ellei tämä vielä riittänyt, voidaan lähteä luettelemaan aivan konkreettisia sovelluksia, joiden juuret ovat tähtitieteellisessä tutkimuksessa.

Tähtitieteen tutkimus vaatii erittäin herkkiä instrumentteja, joiden kehittely pakottaa keksimään uusia, tehokkaampia, tarkempia ratkaisuja. Kun tämä työ on tehty, on keksitty jotain uutta jota voidaan käyttää jokapäiväisessä elämässä. Meillä on erilaisia edullisia digitaalisia kameroita siksi, että Hubble-avaruusteleskoopissa haluttiin käyttää huippuherkkää CCD-kameraa. Modernissa maailmassa erittäin tärkeä GPS-paikannus toimii tarkasti, sillä satelliitit tarkistavat jatkuvasti omaa paikkaansa kaukaisten kvasaarien avulla. Ja niistä mobiililaitteista vielä — itse asiassa myös langaton lähiverkkotekniikka WLAN pohjaa radiotähtitieteeseen.

Myös lääketiede on hyötynyt tähtitieteen kehityksestä. Radioastronomian avulla syöpäkasvaimet voidaan löytää ilman, että kirurgin tarvitsee tarttua veitseensä. Ilmakehän häiriöitä teleskoopissa korjaavaa adaptiivista optiikkaa käytetään silmänpohjan tutkimukseen. Esimerkkejä löytyy lisää — suosittelen lukemaan tuon CAPjournalin artikkelin.

Tähtitiede poikii monenlaisia sovelluksia, joista on hyötyä jokapäiväisessä elämässä. Mutta se saattaa ajaa myös maailmanrauhaa tässä kylmän sodan jälkeisessä maailmassa. Koska tähtitieteelliset instrumentit ovat niin tähtitieteellisen kalliita, ne pakottavat valtiot tekemään enenevissä määrin yhteistyötä. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa ALMA-teleskooppiprojekti (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) jossa ovat mukana Yhdysvallat, monta Euroopan maata, Kanada, Japani, Taiwan ja Chile. Ja toki tähtitieteilijät (kuten muutkin tieteilijät) reissaavat ahkerasti ympäri maapalloa erilaisissa yhteistyöhankkeissa, levittämässä uusia ideoita ja jakamassa ajatuksia. Yhdysvaltojen ja Venäjänkin avaruusyhteistyö näyttää vielä sujuvan kitkatta Ukrainan kriisistä huolimatta, kuten päivän Hesarin kirjoitus havainnollistaa.

Ja mikä nyt on kallista. Jari Mäkinen tarkasteli Avaruustuubin puolella helmikuussa Sotšin olympialaisten hintaa ja totesi, että samalla rahalla olisi tehty miehitetty Mars-lento.

Yksi kommentti “Mitä hyötyä tähtitieteestä on?”

  1. Lasse Reunanen sanoo:

    Tähtitiede sanana ilmaisee merkitystä – tietää. Hyödyn jakautuminen muodostuu sovellutuksista, joita blogikirjoituksessa…
    Maailmankaikkeuden ymmärtämisen sisältönä elämän merkitystä, jotka itseään täydentää.
    Sain kirjaston poistomyynnistä kirjan; Taivaan mereltä / Brita Polttila (1991 Tammi), joka ”vie lukijansa viehättäville löytöretkille runouden ja myyttien maailmaan.” Kirjassa esimerkkejä revontulista (viitteet s. 84-85); ”liekehtivät taivaat’ ja ’taivaan tuliset lohikäärmeet” (Hesiodoksen 8. vuosisadalta e.Kr. ja Kiinasta 2200 e.Kr.). ”Geofyysikko Robert H. Eather pitää Hesekielin kirjan ensimmäistä lukua (1:1-28, 594 e.Kr.) Raamatun ilmeisimpänä revontulikuvauksena” (1980) – otteet jakeista 1:4, 13, 22, ja 27 (viite 4. / edellinen suomennos ennen vuotta 1992). Viitteissä: 1. Galileo Galilein kerrotaan ottaneen ”ensimmäisenä käyttöön nimityksen Aurora borealis. 1616″… ”2. Magneettisen zeniitin kohdalle muodostuvan revontuli-ilmiön Edmund Halley risti ’koronaksi’.” ”3. Nimityksen Aurora australis antoi James Cook. Kun hänen aluksensa Endeavor 16. syyskuuta 1770 oli Timorin saaren rannikolla, laivalta tehtiin havaintoja ilmiöstä joka suuresti muistutti Aurora borealista.” Viitteessä 5. muinaissuomalaisten taivaannavasta – Pohjantähden kohdalla…
    Uutisessa 14.3.2014 / Mikko Suominen kertonut Linnunradan ja Andromedan galaksien tasojatkeena olevan kehänä yli 10 isoa lähigalaksia. Galaksit laajemmin ryhmittyneet kuplamaisesti verkostona lähes tasajakautuneesti… Kierto- ja kulukusuunnat avaruudessa noudattaa laajoja kehärakenteita. Aurinkokunta Linnunradassa muodostunut säännönmukaisuuden kiertoliikkeessä ja siinä Maa vuodenaikoineen – mahdollistaen elämämme…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Kenen taivas?

14.3.2014 klo 14.56, kirjoittaja
Kategoriat: Otsikon takana , Sitkeät huhut

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta, paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun” aneli taannoin Ressu Redford. Kukapa ei olisi suloisen hulluuden vallassa halunnut luvata armaalleen jotain ikuista, jota ei ole sidottu elinkustannusindeksiin tai hormonaaliseen ailahteluun. Mitä onkaan sillanpieleen kiinnitetty lukko siihen verrattuna, että armaalleen voisi hankkia vaikka taivaalla tuikkivan tähden?

Onnistuu! Saat rahojesi vastineeksi tyylikkään kauppakirjan, tietoja ostamastasi tähdestä ja pienestä lisämaksusta myös upean, kaiverretun paperipainon! Kaikki nimetyt tähdet rekisteröidään välittömästi tähän erittäin epäviralliseen tietokantaan.

Kansainvälinen tähtitieteen unioni IAU on edelleen ainoa maanpäällinen taho, jolla on oikeus virallisesti nimetä taivaankappaleita. Eikä sekään niitä omista – saati myy nimeämisoikeuksia. Netin taivaalliset kaupustelijat myyvät lainvoimaisesti korkeintaan kauppakirjan näköisiä paperilappuja. Ja paperipainoja.

 

Mutta kuka ne taivaankappaleet nyt sitten lain mukaan omistaa?

Ei kukaan, tai me kaikki. Taivaankappaleiden katsotaan olevan ihmiskunnan yhteistä omaisuutta samaan tapaan kuin kansainvälisten merialueiden. 102 valtiota on ratifioinut YK:n Avaruusyleissopimuksen vuodelta 1967, jossa ne sitoutuvat olemaan valtaamatta Kuuta tai muita taivaankappaleita. Mukana ovat kaikki nykyiset avaruusvaltiot.

Vaan entä yksityishenkilöt? Eiväthän he ole allekirjoittaneet mitään! Tähän näennäiseen porsaanreikään on vedonnut muun muassa amerikkalainen liikemies Dennis Hope. Vuonna 1980 Hope katsahti taivaalle, näki Kuun ja vainusi bisnesmahdollisuuden.

Hope lähetti YK:lle kirjeen, jossa hän ilmoitti ottavansa omistukseensa Kuun sekä kaikki loput aurinkokunnan planeetat ja niiden kuut. Hän pyysi vielä YK:ta olemaan yhteydessä, jos tässä ilmenisi jotain lakiteknisiä ongelmia. YK ei soitellut perään.

Hope väittää myyneensä tähän mennessä kuudelle miljoonalle asiakkaalle yhteensä neljä ja puoli miljoonaa neliökilometriä Kuusta, Marsista, Venuksesta, Iosta ja Merkuriuksesta. Suojellakseen maanomistajien oikeuksia Hope  on perustanut oman valtion nimeltä Galactic Government. Jopa Yhdysvaltain hallitus on tunnustanut valtion itsenäisyyden, uhoaa presidentti Hope. Tunnustamisen osoituksena hän esittää asiakirjaa, jossa Galactic Governmentin itsenäisyysjulistukselle myönnetään jotain vähän muuta, nimittäin tekijänoikeussuoja.

No joo, kyllä minäkin rakensin sohvatyynyistä majoja kun olin lapsi. Naiivisti päästin kaverit sisään ilmaiseksi.

Kansainvälinen avaruuslaki tulkitsee, että YK:n sopimukset sitovat myös jäsenmaiden kansalaisia samaan tapaan kuin muutkin valtioiden oikeudet ja velvoitteet. Hope myy sen tulkinnan mukaan kauppakirjoja, ei taivaallisia kiinteistöjä.

Taivaankappaleita ei edelleenkään omista kukaan. Mutta asiat ovat muuttumassa.

 

Asteroidien louhimista suunnitellaan jo täysin vakavissaan, eikä ihme. Yksi kilometriluokan asteroidi voi sisältää enemmän arvometalleja, kuin mitä ihmiskunta on ennättänyt louhia maapallolta koko historiansa aikana. Jo aivan Maan radan tuntumassa liikuskelee useita tuhansia tämänkokoisia kappaleita.

Ihmiskunnan suuria löytöretkiä on aina ajanut perimmäinen toive vaurastumisesta. Vaikka luonnonvarojen haaliminen avaruudesta onkin kallista ja riskialtista, siitä saatavat taloudelliset voitot ovat äärimmäisen houkuttelevia. Ei ole vaikeaa kuvitella kaivosfirmoja perustamassa pääkonttoreitaan niihin maihin, jotka eivät ole Avaruusyleissopimusta ratifioineet. Valtiot voivat myös vetäytyä YK:n sopimuksista vuoden varoajalla. Ja jos yksi lähtee, lähtevät varmasti muutkin.

Maapallolla on liki 200 itsenäistä, toistensa tunnustamaa valtiota. Moni niistä on solminut erilaisia sopimuksia yhteisistä pelisäännöistä, mutta todella maailmanlaajuisia lakeja ei ole olemassakaan. Ihmiskunnalla ei ole olemassa mitään vallitsevaa oikeuskäytäntöä avaruuden valloitteluun.  

Miten siis käy, jos joku onnistuu taiteilemaan itsensä asteroidille, julistaa sen vallatuksi ja ryhtyy porauspuuhiin? Emme varmaankaan saa tietää, ennen kuin joku kokeilee.


Tämä kolumnini on julkaistu alunperin Tähdet ja avaruus -lehden numerossa 5/2013 Linnunradan laidalla -palstalla. Se tuli ajankohtaiseksi taas, kun Prisma Studiossa koetetaan pilke silmäkulmassa ostaa mökkitonttia sopivalta taivaankappaleelta 18.3.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *