Arkisto


Joulun tähden jäljillä

20.12.2013 klo 11.24, kirjoittaja
Kategoriat: Otsikon takana , Sitkeät huhut

Joulun alla puhuttavien taivaanilmiöiden yksi kestosuosikki on legenda joulun tähdestä – siis siitä raamatullisesta taivaantapahtumasta, joka Matteuksen evankeliumin mukaan johdatti itämaan tietäjät Betlehemiin Jeesuksen seimen luo.

Evankeliumin mukaan Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä, jotka olivat nähneet juutalaisten kuninkaan syntymästä ilmoittavan tähden nousseen taivaalle ja olivat tulleet osoittamaan hänelle kunnioitusta. Kuningas Herodes lähetti heidät Betlehemiin (jossa messiaan oli kirjoitusten mukaan määrä syntyä), ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.

Olisiko tämä taivaanilmiö voinut olla jokin tähtitieteellinen kohde? Miten voisimme saada selville, millaisesta ilmiöstä oli kyse?

Ongelman ratkomisen vaikeus ilmenee heti alussa. Kun joulua kerran juhlitaan nykyään Jeesuksen syntymän kunniaksi, voisi kuvitella, että varmaankin Jeesus syntyi 25. joulukuuta vuonna 0 (joskaan vuotta 0 ei ole, vuotta -1 seuraa vuosi 1). Mutta eipäs vainenkaan. Edes uskontotieteen tutkijat eivät ole varmoja Jeesuksen synnyinvuodesta, tai edes -vuodenajasta. Yleisimmin Jeesuksen arvellaan syntyneen joskus vuosien 6–4 eaa. välillä.

Yksi tapa arvioida synnyinvuotta on jäljittää aikansa merkkimiehen kuningas Herodeksen kuolinvuotta – ennättihän juutalaisten kuninkaalle kruununsa menetystä pelkäävä Herodes surmauttaa kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset ennen kuolemaansa, joka ilmeisesti tapahtui pian tämän jälkeen – olettaen, että tämä tarina pitää paikkansa. Mutta Herodeksen kuolinvuodestakaan ei ole täyttä varmuutta. Hänen uskotaan nykyään kuolleen joko vuonna 4 tai 1 ennen ajanlaskun alkua.

Itäisen maan tietäjien on arveltu olleen kenties tuohon aikaan maineikkaita maageja Kaksoisvirran maasta: pappeja, lääkäreitä ja tähtitieteilijöitä tai oikeastaan astrologeja, jotka pyrkivät ennustamaan tulevaisuuden tapahtumia taivaan ilmiöiden avulla. He olivat harjaantuneita havaitsijoita, jotka hyvin tunsivat planeettojen liikkeet taivaalla.

Planeetta vai uusi tähti?

Yksi yleisimmin esitetyistä ehdokkaista joulun tähdeksi ovat erilaiset planeettojen konjunktiot, eli tapaukset, joissa planeetat näkyvät hyvin lähekkäin taivaalla. Esimerkiksi kirkkaat planeetat Jupiter, Saturnus ja Venus ovat näkyneet taivaalla lähekkäin useina vuosina, joina Jeesus olisi voinut syntyä. Erityisesti Jupiter ja Saturnus kohtasivat taivaalla peräti kolmasti vuonna 7 eaa. Ensimmäinen kohtaaminen oli keväällä, toinen syksyllä ja kolmas joulukuun alussa. Tällaiset planeettojen kohtaamiset ovat kylläkin lyhytkestoisia.

Olisiko joulun tähti voinut olla kirkas komeetta? Se olisi hyvin voinut yllättää tietäjät. Mutta kirkkaasta komeetasta olisi todennäköisesti jäänyt merkintöjä myös esimerkiksi kiinalaisten historiankirjoihin, tehtiinhän Kiinassa myös laadukkaita havaintoja tähtitaivaasta. Lisäksi komeettoja pidettiin tuohon aikaan (ja vielä paljon myöhemminkin) tuhon ja tuomion enteinä, jollainen ei missään tapauksessa olisi voinut enteillä messiaan syntymää.

Jopa itäisen maan tietäjillekin olisi tullut yllätyksenä, jos taivaalle todella olisi äkkiä näyttänyt syttyvän uusi tähti. Tällaisen ilmiön voisi aiheuttaa niin sanottu nova, joka aiheutuu kun kaksoistähden osana kiertävän valkoisen kääpiötähden pinnalle kertyy seuralaistähden materiaa. Se leimahtaa äkillisesti, ja näyttää synnyttävän taivaalle uuden tähden, joka on näkyvissä viikkoja tai kuukausia ja hiipuu sitten näkyvistä. Hyvä ehdokas tällaiseksi novaksi havaittiinkin kiinalaisten tähtitieteilijöiden toimesta Kauriin tähdistössä vuonna 5 ennen ajanlaskun alkua. Supernovaräjähdys olisi jättänyt jälkeensä avaruuteen niin sanotun supernovajäänteen, joka olisi nykyään voitu havaita, mutta sopivaa jäännettä ei ole löytynyt.

Ainutlaatuinen tarina

Ongelma novissa, ja itse asiassa kaikissa muissakin tässä luetelluissa ilmiöissä on se, että niitä on hankala seurata. Tähtitaivas näyttää kiertyvän yön aikana idästä länteen, ja samaa liikettä noudattavat myös planeetat. Yhden yön skaalalla mitä tahansa ilmiötä voi seurata idästä länteen (mikä oli myös tietäjien matkustussuunta), mutta eivätköhän tietäjät olleet tietoisia tästä yötaivaan kiertymisestä. Siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä.

Mikään taivaanilmiö ei myöskään voi pysähtyä paikalleen vaikkapa Betlehemin ylle osoittamaan Jeesuksen syntymäpaikkaa. Tarinan mukaanhan tietäjät kulkivat Jerusalemista Betlehemiin tähden johdattamana. Matkaa on linnuntietä vajaat yhdeksän kilometriä, liki suoraan etelään. Siihen olisi kulunut tietäjiltä ehkä pari tuntia jalan. Tässä ajassa tähtitaivaan asento ennättää jo kiertyä reippaasti, 15 astetta tunnissa, tietäjien perspektiivistä vasemmalta oikealle. Mikään taivaanilmiö ei olisi odotellut tätä aikaa asianosaisen tallin yläpuolella. Itse asiassa tähtitaivaan kohteista on mahdotonta sanoa, minkä rakennuksen yläpuolella ne näyttävät olevan.

Mikään tähtitieteellinen kohde ei siis näytä sopivan suoraan tarinaan. Betlehemin tähteä tai itämaan tietäjiä ei myöskään mainita missään muussa evankeliumissa (tai muussakaan tunnetussa tekstissä) kuin Matteuksen evankeliumissa. Teksti on nykytiedon mukaan kirjoitettu lähes sata vuotta Kristuksen syntymän jälkeen.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Modernit uskontotieteilijät eivät oleta, että taivaalla olisi näkynyt mitään taivaallista valomerkkiä viestimässä Jeesuksen syntymästä. Noihin aikoihin merkkihenkilön syntymään tai kuolemaan liittyen taivaalla kuuluikin näkyä kaikenlaisia ennusmerkkejä. (Tätä perinnettä noudatetaan edelleen muun muassa Pohjois-Koreassa, jossa Kim Jong-ilin syntymän hetkellä taivaalle syttyi uusi tähti ja nähtiin kaksoissateenkaari.)

Tarinan joulun tähdestä Matteuksen evankeliumissa ei siis tarvitse merkitä muuta, kuin että evankeliumin kirjoittajat halusivat korostaa Jeesuksen korkeaa asemaa. Joulun tunnelma ei tästä murene.

Roomalaisen sarkofagin kyljen reliefi 400-luvulta.

Roomalaisen sarkofagin kyljen reliefi 400-luvulta.

9 kommenttia “Joulun tähden jäljillä”

  1. Kaisa sanoo:

    Tai sitten kyse ei ollut luonnontieteen jälkeenpäin tavoittavasta tähdestä, vaan sitä tilannetta varten luodusta.

  2. Lasse Reunanen sanoo:

    Joulun tähdestä Risto Heikkilä useita mahdollisia tulkintoja kirjoituksissaan kertonut. Ajanlaskuumme joulukertomus Jeesuksesta kuitenkin osaltaan vaikuttanut – vaikka täsmällisesti yli 2000 vuoden jälkeen emme tapahtumasta selvyyttä löydäkään. Jeesuksen äiti Maria, jonka kerrottu olleen synnytyksensä aikana kihlattu – naimaton, siis neitsyt. Silloinhan eivät ihmiset vielä tienneet sukusolujen pienrakennetta hedelmöityksessä solujakautumisineen, mutta suvullisen lisääntymisen toteutumiskäytännöt lienee kuitenkin ymmärretty.
    Roomalaisilla oli kuukausikiertoon perustuva kalenterinsa ennen juliaanista (45 eaa./eKr.), ja lienee myös osittain ymmärretty naisten kuukautisten vastaava jaksollisuus. Vestan neitsyet olivat erityisesti Roomassa määritelty naimattomuuteen, josta perinteestä kenties korostunut Mariankin naimattomuuden – neitsyys. Vestan neitsyistä tiedetään säädösten vastaisesti sukupuolisessa yhteydessä olleita tuomitun kuolemaan.
    Vuotta 0 jotkut laskelmiinsa lisänneet väliin, jota siis ei ole kun ajankulku yhtenäisesti jatkumona merkitään ja tasavuosien jakoviiva sijoittuu vuodenvaihteeseen (aiemmin vuodenvaihtumista laskettu myös keväästä – syksystäkin).
    Ajanlaskusta tarkemmin kirjoittanut Ursan hallituksen puheenjohtaja Hannu Karttunen / Vanhin tiede -kirjassaan.
    Tänään lauantaina 21.12. talvipäivänseisaus – aurinkovuoden kääntymiseen pohjoisen suuntaan. Juliaanisen kalenteriuudistuksen aikana talvipäivänseisaus ajoittui nykyiseen jouluaikaan (noin 24.-26.12. tuntumaan). Vuodet vierivät ja vuonna 1582 gregoriaanisella kalenteriuudistuksella kertynyttä ajanlaskupoikkeamaa korjattiin 10 päivän lisällä. Poikkeamakertymää oli ollut vuorokausi joka 128. vuosi
    (365,25 vrk – 365,2422 vrk = 11 minuuttia 14 sekuntia / vuosi).
    Näin lisätyt 10 päivää tarkensivat ajanlaskuamme 1280 vuoden kertymälle (10 x 128), jotka täydet välivuodet taaksepäin tarkastellen olleet vuodesta 302;
    430, 558, 686, 814, 942, 1070, 1198, 1326, 1454 ja vuoteen 1582 – josta edelleen täydentynyt 3 päivää (vuosilta 1700, 1800 ja 1900 / Suomen ajanlaskuun täydennetty vuodelta 1753 lähtien). Vuoden 2100 lisäpäivä täsmentää juliaanisen – ja gregoriaanisen ajanlaskun välin tasan kahteen viikkoon (14 vrk).
    Ajanlaskumme vuodet siis laskemme Jeesuksen joulutähden kertomuksen perusteella määriteltyyn aikaan vuodesta 1 jKr./jaa. laskettuina vuosina (täydentyen vuodenvaihteesta 2013/2014). Vuoden kuukausien numeroinnin (viikonpäivämmekin) kuitenkin siksi laskemme em. poikkeamien jälkeen noin 3 vrk hitaammin kuin se vuonna 45 eaa./eKr. merkittiin ja ajanlaskumme alun vuodenpäivien laskennallinen poikkeama Aurinkoon nähden on sekin yli 2 vrk nykyisen kalenterimme edellä.

  3. benjamin helander sanoo:

    Moi!
    Vaikka olen vasta 12, olen ollut jo useita vuosia kiinnostunut Beetlehemin tähdestä ja nyt kun Ursan sivuillakin oli keskustelu aiheesta, olen siitä iloinen. Vaikka olen lukenut ja katsonut paljon aiheeseen liittyvää asiaa, Matteuksen jouluevankeliumi on kuitenkin amatööritähtiharrastajalle tärkein lähde nimenomaan tässä asiassa. Ongelmaksi koituu kuitenkin, että Matteus puhuu pelkästään ”tähdestä” Tuohon aikaan astronomia ja astrologia olivat samaa alaa, joten itämaan tietäjätkin olivat niin sanottuja astrologiastronomeja. En usko, että munkki Dionysius Exiguuksen virhe ajanlaskun alun selvittämisessä koituu ongelmaksi, sillä uskon, että Bethlehemin tähti oli jokin tähtitieteellinen ilmiö, jota ei vielä tunneta. Mielestäni on myös mahdotonta, että olisi Jeesuksen syntymän kunniaksi keksitty tähden ilmestyminen, sillä silloin myös mm. itämaan tietäjät ja Herodeksen hirmuteko ja monet muut asiat pitänyt keksiä joulukertomukseen… Miksi näin olisi tehty…? Ja miksi aikansa huipputähtitieteilijät lähtisivät seuraamaan jotain jo hyvin tuntemaansa tähtitaivaanilmiötä, kuten komeettaa, novaa, tai planeettojen konjunktioasemaa?

  4. Petrus sanoo:

    Jos pysytään Raamatun tapahtumahorisontissa niin kenellä olisi ollut motiivi ja tarpeeksi voimaa tappaa Jeesus? Voisiko olla mahdollista että Saatana olisi muuttanut itsensä valonenkeliksi, ohjannut tuota tähteä? Kukaan muu ei varmastikkaan olisi hyötynyt yhtä paljon Jeesuksen kuolemasta. Ja eikös tähdistä ennustelu johda lopulta Satananpalvontaan? Siitähän Babylonialaiset ja Kaldealaiset ovat tunnettuja. Maageja, manaajapappeja, jne… Ja mistä sitä tietää mitä se Herodeskaan siellä koti kellarissa on puuhaillut. Kuulunut ehkä johonkin Elysian mysteerikultiin ja työstänyt samanlaisia asioita kuin nuo itäisen maan tietäjät. Eli se tähti siellä kuusen päällä voikin olla jotain aivan muuta kuin mitä joku haluaa meidän ajattelevan. Voisi melkeinpä luulla että joku yrittää lavastaa Jumalaa poikansa murhaajaksi kun rupeaa tähtiä noin liikuttelemaan.
    Tämmöisiä voi ihan hyvin pohtia Raamatun pohjalta. Muu tieteellinen näyttö odottaa kaivajaansa.

  5. Nimetön sanoo:

    Benjamin: Minuakin ensin mietitytti, miksi aikansa huipputähtitieteilijät olisivat hätkähtäneet vaikkapa sitä, että planeetat näkyivät taivaalla lähekkäin tai jonkun kirkkaan tähden lähellä. Mutta sitten tajusin että olin jälleen kerran unohtanut sen, että juuri tällaista astrologia on: planeettojen kohtaamiset ovat ennustajille merkityksellisiä ja vieläpä se, minkä tähtikuvion alueella kohtaaminen tapahtuu, vaikuttaa tulkintaan erittäin vahvasti. Aikansa huipputähtitieteilijät eivät tienneet mitään siitä, että Maa ja muut planeetat kiertävät Aurinkoa tai että toisinaan tähdet saattavat aivan luonnollisesti kirkastua. Jos näiden tietäjien maailmankatsomus olisi ollut modernin luonnontieteellinen, he eivät olisi olleet astrologeja ensinkään.

  6. Lasse Reunanen sanoo:

    Aurinko myös tähti – ihmisten näkemistä tähdistä valovoimaisimpana lähietäisyyden (noin keskimäärin 150 milj. km) kirkkaudella. Aurinko nousee idästä ja laskee länteen, jota suuntaa idän tietäjät runsas 2000 vuotta sitten seurailleet…
    Joulun tähden ja siitä Jeesuksen syntymän ajankohta sijoitettu 25.12. päivään, joka ajankohta myös ollut talvipäivänseisauksen aikaa juliaanisen ajanlaskun alusta (sittemmin siirtynyt paikaltaan aurinkovuotta hitaamman vuosimerkinnän mukaisesti).
    Aurinko -tähti näennäisesti talvipäivänseisauksena ”pysähtyy” ja valoisuus maapallon pohjoispuolella lisääntyy… Auringolla myös toinen ”pysähdys” vuoden vaihduttua noin 4.1. päivän läheisyydessä kun Aurinko lähimmillään Maan kiertoradalta mitattuna, joka ajoittuu lähelle Jeesuksen kastepäivää (Loppiainen) sekä juliaanisen kalenterin nykyistä siirtynyttä Joulupäivää (vaikka tätä toista ”pysähdystä” ei tähtitieteen historiatiedot tiedettynä silloin vielä kertoneet).
    Vuosi 2014 alkaa huomisen aattopäivän jälkeen. Auringon, Kuun ja muiden silmin nähtävien lähitähtien, planeettojen sekä komeettojen esiintymistä seurattiin tarkkaan 2000 vuotta sitten. Nykyisin aloitettu galaksien suhteellisten ”näkökulmien muutoksia” tarkkailemaan – Gaia-satelliitin laukaisusta, blogit; Syksy Räsänen 23.12.- ja Jari Mäkinen / Timo Prusti 21.12.2013.
    Kommentoin 21.12.2013 (yllä), jossa mm. vuodesta 1582 olleet 128 vuoden välivuosiin;
    1710, 1838 ja 1966 sekä seuraavat kolme 128 vuoden välit ovat;
    2094, 2222 ja 2350 vuosiin.
    Em. vuosista näkee, että vuosien viimeinen numero laskee lukusarjana;
    0, 8, 6, 4, 2 jne. 0… Kirjaan muistiin myös tasavuosille kertoimet;
    5×128 = 640, 25×128 = 3200, 125×128 = 16 000,
    154×128 = 19712 (+ 302 = vuoteen 20 014), 625×128 = 80 000,
    joten em. 20 014 + 80 000 osuu täsmälleen vuodelle 100 014,
    eli 302 + 99 712 (= 128×779).
    En ole katsonut miten 28 vuoden viikonpäivien kiertoon 128 vuotta tasalukuna täsmentyy, mutta juliaanisella kalenterilla 28 vuoden kiertotäsmäys on 700 vuoden välein (siis esim. vuosina 613, 1313 ja 2013 – viikonpäivien kierto alkanut samoin) sekä gregoriaanisella kalenterilla 400 vuotta (vuodet 1600 ja 2000 päättäneet viikonpäivien 28 vuoden kierron samoin kuin tulee vuodelle 2400 merkittynä).

  7. Joku vaan sanoo:

    Itse olen olettanut että tähti oli juurikin tarinaan jälkeenpäin liitetty elementti, tai koko tarina tietäjistä on keksitty jälkikäteen ellei sille ole löytynyt mitään historiallista todistusta. Kuten mainittu, on hyvin tavallista että merkittäviin henkilöihin tai tapahtumiin liitetään jotain erikoista, joka alleviivaa kertomuksessa tapahtuman yliluonnollisuutta. Kuten tehdään vielä nykyäänkin näissä Pohjois-Korean sateenkaarissa kun halutaan luoda henkilökulttia. Kansanperineessä näkee usein arkisempiakin tarinoita jotka seuraavat samaa kaavaa: kun jotain tapahtuu, tarinaan liitetään ennusmerkki, esimerkiksi puoli vuotta sitten omituisesti käyttäytynyt eläin.

  8. Lasse Reunanen sanoo:

    Kerroin eilen tulkinnastani Auringosta – Joulun tähtenä.
    Auringon ympäri Maa ei kierrä aivan tasaluvuin (pieni päättymätön poikkeama saattaa olla verrannollinen pieneen etääntymiseen – samoin kuin Kuu etääntyy Maasta noin 4 cm / vuodessa, Nasan laser-etäisyysmittausten mukaisesti).
    Vuoden kiertoaika aurinkoradallaan Maalla noin 365,25 vrk + 1 vrk noin joka 128. vuosi. Joka 128. vuosi on likiarvo juliaanisen kalenterin eroon kiertoajalle;
    noin 11 minuuttia 14 sekuntia / vuosi >
    11 min x 128 = 1408 min = 23 h 28 min,
    14 s x 128 = 1792 s = 29 min 52 s >
    23 h 28 min + 29 min 52 s = 23 h 57 min 52 s (2min 8s / 128 s vajaa 24 h) – poikkeamalla 11 min 15 s / vuosi olisi kalenterilisäys tasan 1 vrk / joka 128. vuosi (siis yhden karkaussekunnin mittatarkkuudella – joihin tarkkaa vuosiarvoa ennalta ei saada / lisäyspäätös tehdään vuodenvaihde kerrallaan).
    Juliaaniseen kalenterivuoteen (365,25 vrk) kertynyt jokaisen 128 vuoden aikana noin 1 vrk poikkeamaa = noin 1 h / 5,333… vuodessa = noin 3 h / 16 vuodessa (3 x 8 = 24 h / 3 x 16 = 128 v). Tiistaina 31.12.2013 / vuodelle 2014…

  9. Jari Ala-Lahti sanoo:

    Liljeström päättää tekstinsä oivallisesti oikeaan päätelmään. Jeesus syntyi Nasaretissa. Tästä ovat historioitsijat nykyään yhtä mieltä. Uuden uskonnollisen ryhmän, kristittyjen, johtajan kuolema tulkittiin myöhemmin juutalaisittain viimeiseksi veriuhriksi syntien sovittamiseksi. Tällaisen uhrin täytyi siis olla betlehemiläinen uhrikaritsa. Siksi jälkikäteen Jeesuksen syntymä täytyi uskonnollisista syistä kirjoittaa tapahtuvaksi Betlehemissä. Tähti on juutalaisten tuntema uskonnollisen merkkihenkilön syntymämerkki, myös Mooseksella ja Abrahamilla on tähti. Jouluevankeliumi ei kuitenkaan ole satua, saduilla tuotetaan eettistä ajattelua – ei uskonnollista. On vähemmän suositeltavaa fundamentalistissävyistä ajattelua, jos yritämme etsiä tieteellisin menetelmin tietyjä tähtiä taivaalta. Ursan sivut ovat olleet kiitollisella tavalla vapaita uskonnollisista kiistoista ja toivonkin, että Ursa kehittyisi planeto-historio-teologisessa keskustelussa uskonnollista ja tähtitieteellistä ajattelua johtavaksi asiantuntevaksi ja kiistojen yläpuolella olevaksi tahoksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Huikea matka kohti ajan alkua

13.12.2013 klo 11.46, kirjoittaja
Kategoriat: Otsikon takana

Kävin eilen katsomassa Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Kosmoksen. Ajatus kosmologian ja sirkustaiteen yhdistämisestä luonnollisesti kutkutti mieltä. Kosmologiahan ei noin varsinaisesti ole aihe jonka yksityiskohdista haluaisi yleensä viestiä esimerkiksi savumerkein, nokkahuilulla saati jongleeraustempuin. Kosmologiasta kun ei ole helppo viestiä ymmärrettävästi edes perinteisesti sanoin ja kuvin. Ja esityksen ikäsuositus on vieläpä vaatimattomasti ”yli kolmevuotiaille”. Olihan se nyt kerta kaikkiaan nähtävä, etenkin kun käsikirjoitusta oli ollut mukana rustaamassa mainio Syksy Räsänen, joka kuitenkin tietää näistä asioista keskimäärin enemmän kuin satunnainen teatterihenkilö (jotka toki ovat eksperttejä omalla alallaan).

En ollut lukenut ennakkoon muita arvioita Kosmoksesta kuin Hesarin melko nihkeän kirjoituksen. Olin valmis odottamaan esitykseltä suunnilleen mitä vain.

Ja ai helkkari kun se oli upea.

Esityksen tapahtumat etenivät minusta perin luontevasti ajassa taaksepäin. Mitä kauemmas katsomme avaruudessa, sitä syvemmälle menneisyyteen näemme. Ihmiskunnan ymmärrys kosmoksesta on myös lähtenyt liikkeelle aivan kosmiselta takapihaltamme ja kurottanut sen jälkeen yhä kauemmas. Taaksepäin siis!

Esitys alkoikin modernista maailmankaikkeudesta, jossa pimeä energia loitontaa galakseja toisistaan, mutta toiset galaksit liittyvät yhteen, muodostaen suurempia kokonaisuuksia. Sitä galaksien tanssia olisin voinut katsella vaikka koko illan. Asioitten kulkuun puuttuva pimeä aine oli sekin kuvattu mahtavasti, mutten aio paljastaa, miten. Olin todella yllättynyt, miten yksinkertaisesti ja luontevasti nämä hankalahkot käsitteet oli nivottu osaksi sirkusesitystä.

Matkalla ajassa taaksepäin päästiin lopulta ensimmäisen tähden syntyyn. Tähden syttyminen oli niin hengästyttävän riemullinen ja taidokas tapahtuma, että siinä oli tippa tirahtaa linssiin. Ja pimeä aine oli syntymässä mukana, totta kai.

Väliajan jälkeen oltiin jo kosmisen taustasäteilyn syntymisen parissa. Tuo säteilyhän syntyi vajaat 400 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen, kun maailmankaikkeus viimein jäähtyi riittävästi, jotta neutraalit atomit saattoivat syntyä ja säteily – myös valo – pääsi vapaaksi aineen syleilystä. Esityksessä mentiin ajassa taaksepäin, joten valo jäi aina vain pahemmin jumiin aineeseen.

Atomin murskaaminen oli kerrassaan hauskaa puuhaa, mutta leuka loksahti jälleen, kun esityksessä päästiin kurkistamaan vetyatomin sisään. Neutronin ja protonin höyhenenkeveä keskinäinen tanssi oli jälleen kerran nerokkaasti toteutettu. Esitys päättyi kosmiseen inflaatioon ja sen kvanttifluktuaatioihin, joista saamme kiittää sitä, että maailmankaikkeudesta ei tullut täysin tasainen, vaan siellä on hiukan rosoisuutta, joka saattoi muodostaa meille rakennetta – tähtiä ja galakseja.

Itse olen saanut luonnontieteellisen koulutuksen, joten käsikirjoitus oli tietyllä tapaa jo ennestään tuttu. Minulle esitys tarjosi mahtavia tunnistamisen hetkiä, kun sirkusesitys avasikin äkkiä selkeitä ikkunoita tuttuihin kosmologisiin käsitteisiin. Tapahtumat etenivät vallan luontevalla tavalla eteenpäin, eikä punainen lanka kadonnut hetkeksikään.

On mahdotonta arvioida, miten kosmologiaummikko kokisi esityksen. Esiintyjät ovat kuitenkin niin mahdottoman taitavia, että puhtaasti sirkusesityksenäkin Kosmoksen on aivan pakko toimia.

Kymmenen pistettä. Huh.

[image:83:]

Kuva Nasa / ESA / The Hubble Heritage Team (STScI/AURA)-ESA/Hubble Collaboration / A. Evans (University of Virginia, Charlottesville/NRAO/Stony Brook University)

Yksi kommentti “Huikea matka kohti ajan alkua”

  1. IkuinenRakkaus sanoo:

    Jos olen oikein asian ymmärtänyt niin maailmankaikkeuden laajeneminen perustuu siihen että avaruus laajenee!

    Eli galaksijoukkojen muodostamat superjoukot loittonevat toisistansa liikkumatta toisistansa pois päin!

    Epäilen vahvasti ettei avaruuden laajenemista voi kuvata millään tavalla, ei edes tanssimalla!

    Jos superjoukkojen loittonemista kuvattiin tanssijoiden avulla jotka liikkuivat toisistansa pois päin tilassa, niin eikö silloin alkuräjähdysteorian mukaista laajenevaa maailmankaikkeutta kuvattu virheellisesti?

    Iso käsi joka tapauksessa Syksylle siitä että hän omaa sisäistä liikettä / energiaa niin paljon että sitä riittää tällaiseenkin!

    🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *