Arkisto


Ihme suurin öisen taivahan

25.1.2016 klo 14.35, kirjoittaja
Kategoriat: Otsikon takana

Tässä hommassa tulee luettua kaikenlaisia tiedotteita joka päivä. Useimmat ovat hyvin mielenkiintoisia ja relevantteja, osa vähän vähemmän — ja sitten osa on sellaisia, että ne aiheuttavat lukijassaan jonkinlaista tunnekuohua. Näin kävi tänään, kun virtuaalisesta postilaatikosta löytyi kutsu osallistua kampanjaan jossa Kuulle halutaan uusi nimi. Tiedättehän, jotain mielikuvituksellisempaa kuin ”Kuu”. Eikä siinä vielä kaikki, nimiehdokkaalle halutaan myös kansainvälisen tähtitieteellisen unionin IAU:n siunaus, jolloin siitä tulisi ihan oikea, virallinen nimi.

Ensilukeminen aiheutti pärskähtelyä ja puhinaa. Hankehan on tietysti posketon, eikä se tule koskaan menemään läpi. Ajatus Kuun nimeämisestä aiheutti kuitenkin minussa selvästi eräänlaisen reaktion, mikä teki asiasta välittömästi kiinnostavamman. (Siis minulle, teistä en tiedä.)

Aurinkokunnan planeetoista (ainakin kun puhutaan näistä nyt jo pitkään tunnetuista ja vahvistetuista kahdeksasta pallukasta, aina Merkuriuksesta Neptunukseen) kuita löytyy kaikilta jättiläisplaneetoilta sekä Maalta ja Marsilta. Jälkimmäisellä on kiertoradallaan kaksi vakituista seuralaista — joskin ne ovat niin pieniä (pikkukuita? kuustosia?) ja epäsäännöllisiä, ettei niitä oikein arvaisi edes kuiksi laskea. (Mutta lasketaan nyt, kun ei Mars-raasulla ole muitakaan.)

Nämä kuut on kaikki nimetty tietyn teeman mukaan. Kaikki planeetathan on nimetty roomalaisten ja kreikkalaisten jumaluuksien mukaan, ja kuiden nimet tyypillisesti seurailevat kunkin jumalan tarustoa. Esimerkiksi Saturnuksen suurin kuu Titan on nimetty Saturnuksen kreikkalaisen version, itsekin titaaneihin kuuluneen Cronus-jumalan veljien ja sisarten mukaan. Kuitenkin paljain silmin näkyvillä planeetoilla on useissa kulttuureissa jotkin omat, kansainvälisellä tasolla epäviralliset nimensä.

Maan Kuu on monellakin tapaa erityistapaus. Se on ollut taivaalla ihmisen vinkkelistä katsottuna aina. Se on nähty joka puolella maapalloa, jokaisessa kulttuurissa. Säännöllisesti ulkonäköään muuttavana kappaleena se on ollut ilmeisen merkittävä osa monien muinaisten kulttuurien kalenteria. Se on valaissut öitä ja mahdollistanut matkan teon pimeällä aikana, jolloin vaikkapa nyt taskulamppuja ei ollut vielä keksitty (soihtujenkin kantama on suhteellisen lyhyt). Sille on annettu mytologiassa nimiä ja persoonallisuuksia. Se on täysin olennainen osa ihmisen maailmankuvaa, heti Auringosta seuraavaksi merkittävämpänä taivaankappaleena.

Kuka voisi nimetä tämän yhteisen, kulttuurihistoriallisesti merkittävän kappaleen uudelleen? Olisiko se joukko länsimaisia internetinkäyttäjiä? Tavoittaisiko hanke muita? Miten nimestä saataisiin sellainen, että se koskettaisi kaikkia kulttuureita samalla tapaa kuin Kuu itse?

Joku voisi niputtaa tähdistöt ja niiden nimeämisen tähän samaan problematiikkaan, ja osittain se sitä onkin. Tähdistöt kuitenkin todella kaipaavat selkeät rajat ja nimet puhtaasti tieteellisistä syistä, jotta tiedetään tarkasti, minkä tähdistön alueella jokin taivaan kohde sijaitsee. (Joku voisi argumentoida ettei tälläkään asialla ole niin väliä nykyisten ääritarkkojen taivaskarttojen aikana.)

Kuita on kuitenkin vain yksi, sekaannuksen vaaraa ei ole.

Kuuhan on se alkuperäinen kuu, jonka mukaan kaikki muut kuut on luokiteltu. Kun Kuuta alettiin nimittää Kuuksi millä kielellä hyvänsä, ei ollut muita kuita. Kuu on jo erisnimi, vaikka se tunnetaankin paikallisella kielellä kussakin maailman kulttuurissa.

Vähän niin kuin Aurinkokin. Jotkuthan viittaavat tähtiinkin kaukaisina aurinkoina. Pitäisikö myös tylsän tavallisesti nimetty päivätähtemme nimetä uudelleen?

(En nyt ajatellut linkata itse hankkeeseen, halukkaat varmaan saavat sen kaivettua esiin netin syövereistä.)

 

Ns. Blanchard Bone Plaque yhdistetään Aurignacin kulttuuriin, joka oli hyvin varhainen, ehkä jopa ensimmäinen nykyihmisen Eurooppaan tuoma kivikautinen kulttuuri. Luisen esineen iäksi on ajoitettu noin 34 000 vuotta. Sen kaiverrusten on tulkittu esittävän Kuun vaiheita, mutta varmuutta asiasta ei ole. Kuvalähde https://sservi.nasa.gov/articles/oldest-lunar-calendars/

Ns. Blanchard Bone Plaque yhdistetään Aurignacin kulttuuriin, joka oli hyvin varhainen, ehkä jopa ensimmäinen nykyihmisen Eurooppaan tuoma kivikautinen kulttuuri. Luisen esineen iäksi on ajoitettu noin 34 000 vuotta. Sen kaiverrusten on tulkittu esittävän Kuun vaiheita, mutta varmuutta asiasta ei ole. Kuvalähde https://sservi.nasa.gov/articles/oldest-lunar-calendars/

5 kommenttia “Ihme suurin öisen taivahan”

  1. Markus Kajo eli ”Kettunen” ehdotti kerran pakinassaan kaukaa viisaasti että nimetään maailmankaikkeus suomalaisella erisnimellä, vaikka Helmi. Nimittäin jos jostain toisesta maailmankaikkeudesta saapuu joskus vierailija, hän kysyy oitis millä nimellä tätä meidän maailmankaikkeutta kutsutaan. Siihen sitten vastattaisiin häkeltymättä että Helmi.

    1. Anne Liljestrom sanoo:

      Totta! Onkin tärkeää muistaa olla häkeltymättä, jos toisesta maailmankaikkeudesta saapuu vierailija. Mitä nekin meistä ajattelisivat jos oltaisiin ihan pasmat sekaisin. Olisi perin noloa.

      Helmi! Aika hyvä.

      1. Samuli Vuorinen sanoo:

        Sen verran täytyy korjata, että Kettusen ehdottama nimi taisi olla Helvi. 🙂

  2. Pentti S. Varis sanoo:

    ”Kuu” on toisaalta ikään kuin kesken loppuva ilmaisu, joka onkin runoudessa joskus korvattu nimellä ”Kuuhut”. Yleensä Kuusta puhuttaessa olisi aikaa käyttää tuota ehyttä ja runollista (siis mielestäni..) ilmaisua.

    Mistä sitten Kuu on ilmestynyt? Jos ei luotakaan nykyiseen monta epätodennäköistä hienosäätöä sisältävään nokkakolarihypoteesiin Maan ja Theian välillä, joutuu luottamaan intuitioon, että kyseessä on analoginen ilmiö seuraavassa selostetun makroskooppisen, todella toteutuvan pisaran kulmistumis- ja kulman ulos räjäyttämisilmiön kanssa

    http://www.tiede.fi/keskustelu/14237/ketju/kuun_synnyttaminen_keittiossa

    1. Anne Liljestrom sanoo:

      Ei Maa-Theia -kolari kovin epätodennäköinen ollut, vastaavasta törmäilystä on runsaasti viitteitä ympäri aurinkokuntaa ja se sopii hyvin ymmärrykseemme siitä, miten aurinkokunta sai lopullisen muotonsa. Lisäksi Kuun ja Maan aines ei ole tismalleen identtistä. Höyryvaipan päällä liitävällä ylikuumalla pisaralla ja gravitaation johdattamana tapahtuvilla astrofysikaalisilla törmäyksillä, kiertoliikkeellä ja kertymisellä ei ole paljoa tekemistä keskenään, mutta se on kyllä totta että Leidenfrostin ilmiö on varsin hauska.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *