1. Lukijalle

Jos olet päättänyt alkaa havaita syvän taivaan -kohteita tai olet jo vähän aikaa havainnut, muttet ole onnistunut kovin hyvin, kannattaa lukea tämä opas ennenkuin luovutat. Ursan syvä taivas -jaosto on ollut toiminnassa vuodesta -85 saakka. Tässä ajassa on saatu jo monenlaisia kokemuksia, jotka voivat auttaa sinuakin. Tähän oppaaseen on yritetty koota ohjeita aivan aloitteijoille, mutta myös vähän pidemmälle ehtineille.

Syvän taivaan havaitseminen ei ehkä ole helpoin ala, muttei lähellekään niin vaikea kuin yleisesti luullaan. Alkuun pääsee vaikka ilman minkäänlaista instrumenttia: paljain silmin. Itseasiassa jaosto tarvitsisi paljain silmin tehtyjä havaintoja, koska niitä on tehty melko vähän Suomessa.

Aloittaessaan havaitsemisen harrastaja todennäköisesti kohtaa ongelmia kohteiden löytämisen ja tunnistamisen kanssa. Näitä taitoja ei voi täydellisesti opettaa. Parhaiten ne oppii kovalla harjoittelulla. Vaikean kohteen löytämisen jälkeen tunne on hieno, etenkin jos kohde on kaunis. Jo pelkästään tämän tunteen takia kannattaa havaitseminen aloittaa.

Syvän taivaan havaitseminen on palkitsevaa. Kohteet ovat kauniita ja niitä riittää. Koskaan ei tarvitse toistaa itseään. Pelkkä ajatuskin, että se pieni valopilkku okulaarissa on miljoonien ja taas miljoonien tähtien yhdessä loistamaa valoa on upea ja kannustava. Havaitessamme syvän taivaan kohteita havaitsemme itse asiassa maailmankaikkeuden suurimpia ja kaukaisimpia kohteita, katsomme kauas menneisyyteen nähden maailmankaikkeuden sellaisena kuin se oli miljoonia vuosia sitten tai havaitsemme kuolleen tähden viimeisen epätoivoisen yrityksen palauttaa aikaisempi loistonsa planetaarisen sumun muodossa. Kukapa ei haluaisi havaita tällaisen listan kohteita!

Me aloitamme siitä, mihin aurinkokunta loppuu! Aloittelevan havaitsijan tulee usein vain katsotuksi kohde. Raportointi unohtuu helposti. Voidaan ajatella, että kyllähän tuon kohteen ehtii myöhemminkin piirtää. Kuitenkin myöhemmin harmittaa kun ei ole tarkkaa havaintoa siitä, millaisena sen kohteen näki ensimmäisellä kerralla. Raportointi on siis todella tärkeätä. Piirtäminen on paras tapa merkitä muistiin havainto. Piirrosta voi näytellä toisille ja vertailla valokuvan kanssa. Tietysti voi kirjoittaakin näkemänsä tai sanella sen nauhalle. Nämä keinot eivät kuitenkaan ikinä vastaa selkeässä muodossa olevaa piirrosta tekstin kera, niin hyviä kuin ovatkin. Siksi tämä opas keskittyy kohteen raportointiin piirtämällä.

Syvän taivaan havaitsemisella saattaa olla jonkinlainen eliittiharrastuksen leima. Se ei missään tapauksessa ole sellaista. Syvä taivas voi olla aloittelevan harrastajan ensimmäinen vakava havaintoala. Kohteet ovat niin monitasoisia, että niistä löytyy varmasti jotain sekä kuukauden että kymmenen vuotta harrastaneelle.

Tähtiharrastus olisi hyvä aloittaa tutustumalla kaikkiin aloihin ja sitten vuoden parin päästä kannattaisi päättää mihin syventyä. Miksi sitten pitäisi syventyä johonkin? Harrastamalla kaikkia aloja ei pääse todella pitkälle missään. Henkilö, joka tekee kaikkea, tietää lopulta kaikesta jotain, muttei mistään kaikkea. Veikkaisin, että useimmat ihmiset tietävät ennemmin kaiken jostain.

Syvän taivaan harrastajilla on yhteinen kieli, joka saattaa aluksi tuntua omituiselta. Puhutaan Barnardin Loopista tai blinkkauksesta. Kaikki tuntevat Stephen O'Mearan. Pienen tutustumisen jälkeen uudet omituiset nimitykset tulevat tutuiksi ja huomaat itsekin käyttäväsi niitä. Tämä kieli kertoo kenelle tahansa syvän taivaan havaitsijalle missäpäin maailmaa tahansa, että kuulumme saman alan havaitsijoihin.