Jos pitäisi summata syksyn taivas yhdellä (yhdys)sanalla, olisi se revontulet. Aurinko on antanut parastaan. Onneksi lähitähtemme ei ihan joka päivä puhaltele massapilviä Maata kohden, joten muitakin taivaanilmiöitä ja -kappaleita on päästy ihailemaan.
Enontekiön taivas oli 6.9.2024 erittäin upeiden maktelipilvien kirjoama. Markku Ruonala saikin pilvistä loistavat kuvat:
.
Kuva: Markku Ruonala
Sipoon taivas onneksi ei ollut pilvien peitossa. Mika Myllynen kuvasi kaunista Leijonasumun aluetta (Sh2-132)
Leijonasumu ja sen sumuista ympäristöä Kefeuksen tähdistön alueelta. Kuvasta tuli ympäristön sumuisuuden ansiosta ihan kiva, pelkkä Leijona olisi ollut kalustolle hieman pieni kohde yksinään.
Kuva: Mika Myllynen
Kokeilin hieman uusia käsittelytekniikoita tässä, tiedä häntä onko lopputulos nyt sitten sen parempi. Yksi mikä jää ehdottomasti käyttöön on Seti Astron Blemish Blaster jolla kosmeettiset korjailuja roskiin oli huomattavasti helpompi tehdä kuin CloneStampilla, ja lopputuloskin paljon parempi
Kuvaan käytetty 140x120s valotuksia. Nikon D5300 (full spectrum), Samyang 135mm @ F2, ISO 200. STC duo kapeakaistasuodin, seuranta Star Adventurer ja käsittely PixInsight + Photoshop.
Kempeleellä näkyi 7.9. revontulien lisäksi autojen valoja. Marko Haapala napsi tästä liikkuvasta valosaasteesta oivan kuvan:
Sellainen kevyt pieni maastopyöräily Järvisuon reunalle ja joutuikin kuvaamaan revontuleja jälleen kerran ja olivat ne kirkkaammat kuin ylhäällä kajastava Linnunrata.
Musta ts. pimeä oli kyllä maisemakin paitsi se taivas siinä metsän takana taajamien suunnassa. Kyllä siinä hiukan pohjoisen suuntakin tahtoi kärsiä Oulun valosaasteen vaikutuksesta. Idän suunta oli kaikkein kaunein mustan taivaan osalta mutta ei oikein kuvaperspektiivejä kyseisellä paikalla.
Kuva: Marko Haapala
Kuusamossa leiskuivat kauniit revontulet, joita Jani Päiväniemi ihaili ja kuvasi:
Aivan mielettömän hieno alkuillan revontulinäytös eteläisellä taivaalla. Punainen väri näkyi helposti paljain silminkin. Näytös huipentui koronaan jonka jälkeen tulet siirtyivät myös pohjoistaivaalle.
Kuva: Jani Päiväniemi
Varmaan näkyvät noilla revontuliarvoilla pitkin yötä. Jossain välissä näkyi erillinen vaalea kaari/säde muutaman minuutin, olisiko steve?
Kuva: Jani Päiväniemi
13.9. Vaasan taivaalla näkyi revontulien lisäksi keinovalopilareita.
Yön reposmylläkkä jäi Vaasassa pahasti taistelemaan pilvien kanssa. Kaupungin keskustan valosaaste kehitti oman huutomerkkinsä vielä samaan soppaan. Oikeassa reunassa on heijastumat jostain katutason valaisimesta.
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202409/127230_0513aaee3c899f1562b8d0901381cf58.mp4
Vesa Vasankarin kameroihin jäi hieno tulipallo 16.9 iltana:
Tästä jo illalta useita näköhavaintoja. Komea tulipallo, josta jää lennon alku pimentoon kaikilla kameroillani. Kolmas kamera on ilman yömoodia ja näyttää sen mukaisesti värejäkin. Tulee näkyviin rakennuksen rakenteiden takaa ajassa n. 21:28:33.
Revontulia näkyi tänä syksynä paljon. Eero Karvinen kuvasi Nurmeksella reposten lisäksi kauniin sumukaaren kuunvalossa:
Kuva: Eero Karvinen
Timo Alanko nappasi hienon satelliitin kirkastuman harsopilvien takaa 18.9.:
https://www.taivaanvahti.fi/images/uploads/202409/127372_693dfcc41d9f30a8f8d6620a669a016b.mp4
Petri Kuossari meni kokeilemaan, saisiko kuvattua NASA:n aurinkopurjeen. Ja kyllähän se kuvaan jäi:
Nappasin taas tämän NASAn aurinkopurjeen. Huomattava ero edelliseen havaintoon. Paljon kirkkaampi kuin 2.9 En vielä saanut kirkkaus mittausta, mutta lisään sen jälkikäteen. Puhelimella otetussa kuvassa 30 sekunnin valotus ja aurinkopurje on oikeanpuolen kuusen vieressä.
Kuva: Petri Kuossari
Teppo Valtonen nappasi huippuharvinaisen heijastussateenkaaren:
Raippaluodon sillan keskikohdalta mantereen suuntaan. Kansi sateenkaarta alkoi ja päättyi samaan kohtaan, erossa koko matkan. Kolmas vielä himmeän ulkopuolella. Mantere pilvessä, mereltä aurinko pilven rajalta
Kuva: Teppo Valtonen
Lokakuun iltataivaalle on saapumassa komeetta. Jari Saukkonen kuvasi sen 26.9.2024 Chilessä sijaitsevalla kaukoputkella:
Hetken mielijohteesta tuli kokeiltua, että näkyisikö tämä jo kovin lähellä aurinkoa oleva komeetta etäobservatoriostani käsin. Haasteena oli näkyvyys kohti horisonttia havaintopaikan rakennusten ja muun kaluston peittäessä paikallisilla standardeilla pienen kaukoputkeni näkyvyyttä. Asetin koordinaatit jalustalle ja aloitin kuvaamaan “sokkona” kun komeetta oli vielä seinän takana odotellen että milloin se kiipeäisi riittävän korkealle, sillä en ollut varma kuinka matalalle minulla olisi näkyvyyttä.
- Kuvat: Jari Saukkonen
Viimein 11 asteen korkeudella taivas ilmestyi näkyviin ja komeetta loisti komeasti kuvassa. Taivas kuitenkin vaaleni hurjaa vauhtia, joten käytin tähän kuvaan vain kolme ensimmäistä 30s valotusta. Kuvasta kävi ilmi että pyrstö jatkuu todella pitkälle, pitäisiköhän siitä tehdä mosaiikki!
Pekka Kangas kuvasi upean tulipallon 15.9.2024 Oulussa
Harvinaisen pitkäkestoinen ja kohtalaisen kirkas meteori Lyyran-Joutsenen-Sisiliskon alueella. Näkyi hyvin jopa allsky kamerassa 8, jonka valovoima on huonompi
Lokakuun ensimmäisen päivän iltana Janne Särkelä kuvasi komeetta Tsuchinshan-ATLAS -komeetan Guadeloupessa:
Pääkuva on otettu tunti ennen auringonnousua ja toinen kuva 45 minuuttia ennen.
Kuva: Janne Särkelä
Toinen kuva näyttää hyvin lähelle sen miltä paljain silmin näkyi sillä hetkellä. Kun komeetta nousi näkyviin pystyi paljain silmin erottamaan paremmin myös sen häntää. Tässä toki katuvalo haittasi näkymistä jonkin verran.
Kuva: Janne Särkelä
Pekka Saastamoinen kuvasi linnunradan Kirkkonummella 3.10.:
Kuva: Pekka Saastamoinen
Lukijoiden kuvat -palstan päättää tällä kertaa Antti Taskisen aivan uskomaton kuva Jupiterista, jonka hän otti 4.10.:
Aloitin kuvaamaan illalla syvän taivaan kohteita. Seuratessani autoguiderin toimintaa totesin jossain vaiheessa aamuyöstä, että nyt taitaa seeing olla aika hyvä. Kaivoin 5″ Maksutovin ulkovarastosta ja katsoin Jupiteria. Näkymä oli vakaa kuin mikä! Io oli juuri tulossa reunan takaa esille. Päätin tarkkailla planeettaa jonkin aikaa ihan visuaalisesti. Lopulta kiusaus kävi liian suureksi. Lopetin Elefantinkärsäsumun kuvaamisen ja vaihdoin jalustaan C11:n planeettakuvauskameroineen. Ilokseni totesin, että seeing todella oli parempi kuin havaintopaikaltani normaalisti, ja Jupiterista erottui mukavasti yksityiskohtia. Kuvassa oli kuitenkin koko ajan pientä, nopeaa värinää, joten olosuhteet eivät olleet täydelliset.
Kuva: Juha Saastamoinen
Celestron C11, TeleVue 2.5x Powermate, ADC-dispersiokorjain, Baader UV/IR-cut-suodin, ZWO ASI224MC.
Kiitos kaikille jälleen kerran hienoista havainnoista! Toivotaan pilvivapaata syksyä!
