Ilmakehän ilmiöt

Ilmakehässä näkyviä valoilmiöitä ei voi yleensä ennustaa kovin tarkasti. Tällä sivulla annetaan kuitenkin vinkkejä vuodenajalle tyypillisistä ilmakehän valoilmiöistä. »

Helmiäispilvet

Kuun aikana saattaa matalalla Auringon suunnalla näkyä loistavia helmiäispilviä ilta- tai aamuhämärän aikaan. Näitä näkyy erityisesti Pohjois-Suomessa.
» Lue lisää helmiäispilvistä

Halot

Kovilla pakkasilla ja erityisesti sisämaassa saattaa näkyä jääsumuhaloja. Auringonpilari ja kirkkaat sivuauringot ovat yleisimpiä muotoja.
» Lue lisää haloilmiöistä

Kangastukset ja refraktioilmiöt

Pakkaskeleillä nähdään joskus meren tai järven jään yllä kangastuksia. Kaukaisten saarten ja kohteiden kuvat vääristyvät. Matalalla olevan Auringon kuva saattaa litistyä ja muuttua sahalaitaiseksi. Viimeksi mainittua kutsutaan "paperilyhtyilmiöksi", koska Aurinko muistuttaa tällöin hiukan kiinalaista lyhtyä.

Revontulet

Revontulilla ja Auringon aktiivisuudella on selkeä yhteys. Maksimin aikaan aktiivisessa Auringossa on runsaasti pilkkuja eli tummia läiskiä. Auringon aktiivisuusjakson pituus on noin 11 vuotta. Edellinen aktiivisuusminimi saavutettiin vuonna 2008, jolloin Aurinko oli pitkiä aikoja vailla pilkkuja. Tuolloin revontulia nähtiin harvoin. Auringon aktiivisuus saavutti maksiminsa vuonna 2013. Auringon pilkkuja on näkyvissä tänäkin vuonna, revontulia samaten.

Yleensä revontulet loimuavat pohjoistaivaalla. Tavallisin muoto on vihertävä kaari. Parhaimmillaan revontulet voivat sykkiä koko taivaan alueella nopeasti liikkuen. Väritys on vihertävän lisäksi, sinistä, punasta, violettia ja jopa keltaista. Asutuskeskusten valaistuksen alta voi olla hankala huomata revontulia, minkä vuoksi niitä kannattaa väijyä paikassa, jossa valoja on vähän ja näkyvyys pohjoiseen on hyvä.
» Lue lisää revontulista

» Revontulten todennäköisyyttä ennustava magneettikentän häiriöisyystilanne Suomessa (Ilmatieteen laitoksen Auroras Now! -palvelu)

» Päivän revontuliennuste eteläisessä Suomessa (Ilmatieteen laitoksen avaruussääennuste)