Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Tähtitaivas - Helmikuu 2022

Tähtitaivas

Helmikuussa päivä alkaa jo selvästi pidentyä, mutta pimeää on kuun alussa Etelä-Suomessa silti vielä noin 13 tuntia ja pohjoisessa 14 tuntia. Helmikuun lopussa pimeyden kesto on huvennut alle puoleen vuorokauteen. Tähtitaivaan erilaisia asentoja ehtii kuitenkin tutkiskella vielä hyvin.

Alkuillasta noin klo 19 taivaan asento vastaa alkusyksyn aamuyön ja joulukuun iltayön tilannetta. Kassiopeia, Perseus ja Ajomies ovat korkealla melko lähellä taivaanlakea. Orion on eteläkaakossa kohoamassa yhä ylemmäs ja Siriuskin on jo noussut eteläisen Suomen horisonttiin. Leijona on vielä matalalla itäkoillisessa ja Kesäkolmion yläkulmatähdet eli Joutsenen Deneb sekä Lyyran Vega ovat luoteessa kiertymässä kohti pohjoista.

Iltayöstä klo 23 aikoihin talvinen tähtitaivas on vielä täydessä loistossaan. Kirkkaat talvikuviot Ajomies, Orion, Kaksoset, Härkä sekä Iso ja Pieni koira ovat lounaan ja etelän suunnalla, kirkas Sirius loistaa etelälounaassa. Leijona ja sen kirkkain tähti Regulus on ehättänyt korkealle kaakkoiselle taivaalle. Iso karhu ja sen keskeinen osa Otava on kipuamassa kohti vuorokautisen kierroksensa lakipistettä. Otavan hännän jatkeelta, matalalta itäkoillisesta, löytyy Karhunvartijan oranssiin vivahtava Arcturus.

Aamulla on helmikuun alussa vielä klo 6 jälkeen riittävän pimeää, jotta tähdet näkyvät hyvin. Taivaan asento vastaa tilannetta loppukeväästä keskiyöllä. Karhunvartija kirkkaine Arcturus-tähtineen on korkealla etelässä. Leijona on laskemassa kohti länttä ja Kesäkolmio on puolestaan nousemassa idästä, samoin Linnunradan kirkkaimmat tähtipilvet. Otava on ohittanut taivaanlaen, Pieni karhu kurottaa Pohjantähdestä suoraan ylöspäin ja matalalla pohjoisluoteessa näkyy Ajomiehen Capella. Kassiopeian tähdistön w-kirjainta muistuttava kuvio on suoraan pohjoisessa.