Tovin auringonlaskun jälkeen voi horisontista kohota hämärätaivaalle punertavia säteitä, joita erottavat toisistaan tummemmat raidat. Usein näitä näkyy vain pari kolme, mutta toisinaan raitoja on niin runsaasti, että ne muodostavat leveän viuhkan. Ilmiötä kutsutaan hämäränsäteiksi. Katselija saattaa mieltää punaiset osat säteiksi, vaikka ilmiö aiheutuukin tummista juovista, jotka ovat taivaanrannan takana olevien pilvien varjoja. Jo auringonlaskun tienoilla voi taivaan vastapuolella Maan varjon yllä olevassa vastaruskossa näkyä vastahämäränsäteitä. Toisinaan säteet ulottuvat koko taivaan poikki.

Sukua hämäränsäteille ovat ruskosäteet, jotka ovat iltaruskon aikaan näkyvä versio päivätaivaan tavanomaisista pilvisäteistä. Siinä missä hämäränsäteet syntyvät ilmakehän stratosfäärikerroksen alaosissa (noin 10–25 km), ruskosäteet syntyvät alailmakehässä. Ne voivat näkyä usein pilviäkin vasten. Hämäränsäteet näkyvät parhaiten, kun iltahämärän purppuravalo tai vastarusko ovat voimakkaimmillaan. Tähän vaikuttaa korkealla ilmakehässä oleva hienojakoinen pöly. Ruskosäteet näkyvät parhaiten pitkän poutajakson jälkeen, kun alailmakehässä on runsaasti pölyä ja muita epäpuhtauksia, joihin lankeavat pilvien varjot erottuvat selvästi. Auringon vajotessa yhä syvemmälle horisontin alapuolelle varjot hiipuvat ja sulautuvat vähitellen tummuvaan taivaaseen samaan tapaan kuin yhä ylemmäs nouseva Maan varjo.