Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Tue ursaa

Tähtitaivas - Toukokuu 2021

 Tähtitaivas

Toukokuun alussa on eteläisimmässä Suomessa vielä viikon verran mahdollisuus tehdä havaintoja pimeän taivaan alla. Sen jälkeen on tyydyttävä kirkkaimpien tähtien ja kohteiden katseluun tai Auringon, Kuun ja ilmakehän ilmiöiden tarkkailuun heinäkuun lopulle saakka, pohjoisimmassa Suomessa vielä pidempään.

Paikallisen keskiyön aikaan eli kesäaikaa noin klo 1 jälkeen korkealla etelässä loistaa Karhunvartijan Arcturus ja alempana näkyy Neitsyen Spica. Iso karhu on kiertynyt zeniitin länsipuolelle, mutta on edelleen hyvin korkealla. Kesäkolmio näkyy idässä jo kokonaisuudessaan. Kotkan Altair on lähellä horisonttia, mutta kolmion ylimmät tähdet, Lyyran Vega ja Joutsenen Deneb, ovat korkealla. Karhunvartijan itäpuolelta löytyy puoliympyrän muotoinen Pohjan kruunu. Sen ja Lyyran välissä on Herkuleen tähdistö ja sen keskivaiheilla erottuva neliskanttinen ”Päätekivi”. Pohjoisessa on w-kirjainta muistuttava Kassiopeia, luoteessa Ajomiehen kirkas Capella ja niiden välissä Perseuksen tähdistö.

Kuukauden kohde: Säteitä hämärässä

Tovin auringonlaskun jälkeen voi horisontista kohota hämärätaivaalle punertavia säteitä, joita erottavat toisistaan tummemmat raidat. Usein näitä näkyy vain pari kolme, mutta toisinaan raitoja on niin runsaasti, että ne muodostavat leveän viuhkan. Ilmiötä kutsutaan hämäränsäteiksi. Katselija saattaa mieltää punaiset osat säteiksi, vaikka ilmiö aiheutuukin tummista juovista, jotka ovat taivaanrannan takana olevien pilvien varjoja. Jo auringonlaskun tienoilla voi taivaan vastapuolella Maan varjon yllä olevassa vastaruskossa näkyä vastahämäränsäteitä. Toisinaan säteet ulottuvat koko taivaan poikki.

Sukua hämäränsäteille ovat ruskosäteet, jotka ovat iltaruskon aikaan näkyvä versio päivätaivaan tavanomaisista pilvisäteistä. Siinä missä hämäränsäteet syntyvät ilmakehän stratosfäärikerroksen alaosissa (noin 10–25 km), ruskosäteet syntyvät alailmakehässä. Ne voivat näkyä usein pilviäkin vasten. Hämäränsäteet näkyvät parhaiten, kun iltahämärän purppuravalo tai vastarusko ovat voimakkaimmillaan. Tähän vaikuttaa korkealla ilmakehässä oleva hienojakoinen pöly. Ruskosäteet näkyvät parhaiten pitkän poutajakson jälkeen, kun alailmakehässä on runsaasti pölyä ja muita epäpuhtauksia, joihin lankeavat pilvien varjot erottuvat selvästi. Auringon vajotessa yhä syvemmälle horisontin alapuolelle varjot hiipuvat ja sulautuvat vähitellen tummuvaan taivaaseen samaan tapaan kuin yhä ylemmäs nouseva Maan varjo.