Tähtitaivas

Kesäaika päättyy vasta lokakuun lopussa. Siitä ei kuitenkaan ole liiemmälti haittaa, sillä tähtiä pääsee katselemaan jo iltakahdeksan aikoihin. Kuun alkupuolella pimeys kestää jo koko Suomessa yli 10 tuntia.

Illalla pimeän laskeuduttua tähtitaivas on syksylle ominaisessa asennossa. Kesäkolmio hallitsee etelää ja koillisesta lounaaseen kulkeva Linnunrata näkyy pimeällä havaintopaikalla. Karhunvartijan Arcturus on lännessä melko matalalla. Pegasus-neliö on itäkaakossa ja sen vasemmasta yläkulmasta lähtee Andromedan tähtien jono. Otava näkyy luoteessa, ja kirkas tähti koillisessa on Capella.

Keskiyöllä Pegasus-neliö on suoraan etelässä, muu osa Pegasuksen tähdistöä löytyy sen oikealta puolelta. Äärimmäisenä tähtenä on Enif, joka on melko lähellä Pientä hevosta. Enifistä alaspäin on Vesimiehen tähdistö. Sen selkein piirre on "Vesikannu", kolmion muotoinen tähtiryhmä, jossa on neljäs tähti keskellä. Pegasuksesta vasemmalle on Andromeda, joka tähtijono osoittaa kohti Perseusta ja edelleen Ajomiehen Capellaa, joka on melko tarkalleen idässä. Perseuksen alapuolella on Härkä. Tähdistössä on kaksi paljain silmin näkyvää tähtijoukkoa, Hyadit ja Plejadit.

Aamulla voi ihailla tähtitaivasta samassa asennossa kuin keskitalvella iltayöstä tai kevätiltaisin. Etelätaivasta hallitsevat talven tähdistöt. Orion on suoraan etelässä ja Siriuskin lähes korkeimmillaan. Ajomiehen Capella näkyy niiden yläpuolella lähellä taivaanlakea. Kaakossa ovat Kaksoset ja Pieni koira Procyon-tähtineen. Leijonakin on ilmestynyt itätaivaalle.

Ns. Paikallisen galaksiryhmän spiraaleista pienin (Andromedan ja Linnunradan jälkeen) on Kolmion galaksi Messier 33. Nimensä mukaisesti se on Kolmion tähdistössä ja pilkkopimeällä paikalla se on erotettavissa jopa paljain silmin, mutta helppoa se ei ole. Galaksi on näennäiseltä läpimitaltaan suurempi kuin Kuu, mutta kirkkaus on sitä luokkaa, että sen löytäminen taivaalta edellyttää erinomaisia havainto-olosuhteita.