Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän valoilmiöt - Tammikuu 2023

Ilmakehän ilmiöt

Ilmakehässä näkyviä valoilmiöitä on hyvin vaikea, usein mahdoton ennustaa kovin tarkasti. Tällä sivulla annetaan vinkkejä vuodenajalle tyypillisistä valoilmiöistä. Tammikuu on ilmakehän ilmiöiden kannalta usein melko ankeaa aikaa.

Helmiäispilvet

Helmiäispilviä voi näkyä auringonlaskun tienoilla. Pilvet loistavat pitkään kirkkaina ja mahdollisesti värillisinä Auringon jo laskettua. Niitä voi näkyä myös aamulla ja jopa päivällä. Olosuhteet helmiäispilvien esiintymiselle ovat otollisimpia, kun Suomen ohittaa pohjoisesta syvä matalapaine ja vallitsee voimakas läntinen ilmavirtaus. Helmiäispilviä näkyy runsaimmin Pohjois-Suomessa, erityisesti Lapin länsiosissa.

» Lue lisää helmiäispilvistä

Jääsumuhalot

Jääsumuhaloja näkyy kovilla pakkasilla. Tyypillisimpiä ovat yöllä näkyvät valopilarit kirkkaiden keinovalolähteiden yläpuolella. Sopivia jääkiteitä synnyttävät mm. laskettelukeskusten lumitykit. Jääsumuhaloja nähdään myös Auringolla ja Kuulla. Pilareiden lisäksi näkyy sivuaurinkoja ja 22 asteen renkaita.

» Lue lisää haloilmiöistä

Kangastukset ja refraktioilmiöt

Kangastuksia ja refraktioilmiöitä näkyy kovilla pakkasilla jäätyneen meren ja järvien yllä. Kaukaiset saaret ja kohteet näkyvät vääristyneinä. Aurinko voi matalalla ollessaan näkyä soikeana ja sahalaitaisena, kiinalaisen paperilyhdyn kaltaisena. Auringon kiekon yläreunasta saattaa ”irrota” palasia, jotka voivat välähtää hetkeksi vihreän sävyisinä. Samanlainen ilmiö voi esiintyä myös lähellä horisonttia olevalla Kuulla.

» Lue lisää kangastuksista ja refraktioilmiöistä

Revontulet

Revontulilla ja Auringon aktiivisuudella on selkeä yhteys. Aktiivisessa Auringossa on runsaasti tummia pilkkuja, joiden lähistöllä tapahtuvat purkaukset syöksevät avaruuteen varattuja hiukkasia. Jos ne osuvat sopivasti Maan magneettikenttään, ne voivat aiheuttaa revontulia. Voimakkaiden purkausten seurauksena voi revontulia näkyä myös eteläisessä Suomessa.

Auringon aktiivisuusjakson pituus on noin 11 vuotta. Edellinen maksimi oli vuonna 2014 ja sitä seurannut minimi ohitettiin loppuvuodesta 2019. Päivätähtemme aktiivisuus on nyt kasvamassa, joten revontulia näkyy aiempaa useammin. Auringon aktiivisuus vaikuttaa revontulten määrään erityisesti eteläisessä Suomessa. Lapissa revontulia esiintyy tasaisemmin kaikkina vuosina.

Vähäisen aktiivisuuden aikana Auringon ulommassa kaasukehässä eli koronassa esiintyy aukkoja, joista puhaltava aurinkotuulen hiukkasvirta voi saada aikaan revontulia myös Etelä-Suomessa. Kaikkein vähiten koronan aukkoja on uuden pilkkujakson alussa, jolloin Auringon kasvava aktiivisuus lisää revontulien todennäköisyyttä etelämpänäkin.

Maan eteläosissa revontulia kannattaa etsiä pohjoisen suunnalta horisontin läheltä. Yleisin revontulimuoto on taivaalla näkyvä vihertävä kaari. Jos se lähtee kohoamaan, voi odotettavissa olla aktiivinen näytelmä. Kirkkaimmillaan revontulet leviävät yli koko taivaan, ja niissä näkyy vihreän lisäksi punaista, sinistä ja purppuraa.

» Lue lisää revontulista

» Avaruussääennuste (Ilmatieteen laitos)

Tähtikartta

Avaa uuteen ikkunaan

Taivaalla tänään

Tapahtumat

  • Kuu lähellä Plejadeja yöllä 29./30.1.
  • Merkurius suurimmassa läntisessä elongaatiossa
  • Kuu lähellä Marsia yöllä 30./31.1.
  • Kuu lähellä Aldebarania ja Plejadeja yöllä 30./31.1.

Kuun vaihe (klo 14)

vaihe: 68 %
kasvava kuperakuu
ikä: 8 päivää
 

Taivaalla tammikuussa

Aurinko ja kuu Planeetat Tähtitaivas Pimennykset Kääpio- ja pikkuplaneetat, komeetat Meteorit Ilmakehän ilmiöt