Tähtitaivas

Kesäkuussa suurimmassa osassa maata tähtiä ei juurikaan näy. Lapissa Aurinko ei edes laske yöllä, ja Keski-Suomessakin se käväisee vain muutaman asteen horisontin alapuolella. Etelä-Suomessa 61. leveysasteen eteläpuolella tähtitaivaalta erottuu kuitenkin keskikesälläkin hämmästyttävän monta tähteä.

Paikallisen keskiyön aikaan eli noin klo 1–2 korkealla kaakossa näkyy Kesäkolmio. Siitä kuvio on saanut nimensäkin: se näkyy korkealla nimenomaan kesällä. Lounaan ja lännen väliltä löytyy Arcturus, ja taivaan valoisuudesta huolimatta Capella saattaa erottua matalalta pohjoisesta. Kuun alkupuolella näkyy lähellä eteläistä horisonttia Skorpionin punainen Antares.
    
Muitakin tähtiä voi juhannuksen tienoilla löytää taivaalta ainakin etelärannikolla, mutta kuinka himmeitä? Kesäkolmion Denebiä, Vegaa ja Altairia sekä Arcturusta ja Capellaa himmeämpien tähtien etsintä onnistuu vain Etelä-Suomessa. Helpoimmin niitä löytyy selvästi näkyvien kirkkaiden tähtien lähistöltä. Esimerkiksi Joutsenen tähtikuvion muodostavat tähdet on mahdollista erottaa. Kuvion alimman tähden Albireon voi nähdä paljain silmin vielä Lappeenrannan, Lahden ja Porin korkeudella. Etelärannikolla voi yrittää etsiä myös Lyyran ja Kotkan tähdistöihin kuuluvia tähtiä. Erityisen tarkkasilmäiset havaitsijat ovat erottaneet juhannusyönä jopa neljännen magnitudin tähtiä.
    
Eteläinen taivaankantti on tähtien etsinnän kannalta parasta aluetta, koska sillä suunnalla taivas on tummimmillaan. Etelä-Suomessa valoisan pohjoistaivaan ja tummemman etelätaivaan välille muodostuu epämääräinen raja-alue. Sieltä kannattaa etsiskellä Ison karhun ja Kassiopeian kirkkaimpia tähtiä. Myös Pohjantähden pitäisi löytyä. Etsinnässä kannattaa käyttää apuna kiikaria. Sillä on mahdollista nähdä suunnilleen yhtä himmeitä tähtiä kuin paljain silmin pimeään vuodenaikaan.