Tähtitaivas

Elokuussa saapuvat ensimmäiset pimeät yöt koko Suomeen aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Tällöin on hyvä hetki etsiä kesän jälkeen taivaalta vanhat tutut tähdistöt.

Keskiyöllä Joutsenen, Lyyran ja Kotkan päätähtien muodostama Kesäkolmio on suoraan etelässä. Kolmion keskivaiheilta löytyy Joutsenen alin tähti Albireo, joka on kaunis kaksivärinen kaksoistähti. Albireon ja Kotkan Altairin välissä ovat himmeätähtiset Ketun ja Nuolen kuviot. Altairista yläviistoon vasemmalle on niin ikään himmeä, mutta selväpiirteinen Delfiinin tähdistö.

Vielä aavistuksen hämärällä luoteisella taivaalla on tuttu Otava. Sen kauhan varren kaarevaa linjaa alaspäin seuraamalla päätyy kirkkaaseen Arcturukseen. Otavan yläpuolella on Pohjantähti ja Pieni karhu. Karhujen välissä luikertelee Lohikäärmeen tähdistö, joka kiertää Pienen karhun, käy kääntymässä taivaanlaella ja jatkaa länsilounaaseen kohti Herkuleen tähdistöä.

Itäkaakossa on suuri Pegasus-neliö, jonka muodostavat kolme Pegasuksen tähteä, sekä Andromedan alfa-tähti Alpheratz, joka on neliön vasemmassa yläkulmassa. Andromeda jatkuu Alpheratzista vasemmalle tähtijonona, jonka yläpuolella erottuu yön pimeimpinä hetkinä Andromedan galaksi. Korkealla itäkoillisessa on w-kirjaimen muotoinen Kassiopeia, sen alapuolella Perseus ja vielä alempana Seulasten eli Plejadien tähtijoukko. Ajomiehen Capella kipuaa ylemmäs koillisella taivaalla.

Elokuun puolivälissä yötaivaalla vilahtelee vilkkaasti perseidien meteoriparveen kuuluvia tähdenlentoja. Kuu on viimeisessä neljänneksessään 11.8., joten se haittaa vielä jonkin verran havaintoja. Parhaimmillaan perseidejä voi näkyä taivaalla maksimin aikaan 12./13.8. useita kymmeniä tunnissa. Muutenkin alkusyksyn aamuyöt ovat otollista aikaa tähdenlentojen katselulle eikä vähiten lämpimien kelien takia.

Lue lisää perseideistä