Kuuhulluus iski
Hups. Edellisestä postauksesta onkin jo kulunut hieman aikaa, ja tähän väliin on sattunut paljon kiinnostavaa – ennen kaikkea Artemis II -kuulento, joka elähdytti minuakin melkoisesti. Seurasin lentoa ennen, sen aikana ja jälkeen varsin tiiviisti, ja teen tähän blogiin eräänlaisen loppukaneetin lennosta.
Joulukuussa 1972 tehdyn Apollo 17 -lennon jälkeen kukaan ihminen ei ole käynyt Kuussa, eikä sen luonakaan. Kiinnostus taivaallista naapuriamme kohtaan väheni ja hiipui lähes kokonaan, kunnes viime vuosina Kuu on alkanut taas kiinnostaa. Sinne on tehty paljon luotainlentoja ja laskeutumisia, mutta vasta nyt ihmiset pääsivät katselemaan sitä läheltä – ensimmäistä kertaa 54 vuoteen.
Artemis II -lennon astronautit Reid Wiseman, Victor Glover, Christina Koch ja Jeremy Hansen jäävät historiaan ensimmäisinä kuunkiertäjinä ammoisten Apollo-lentojen jälkeen sekä toivottavasti uuden kuulentoajan avaajina. Varsin todennäköisesti aktiivisuus vain lisääntyy nyt tästä eteenpäin, koska mukana on yhä enemmän puhtaasti kaupallista kiinnostusta.
Nasan pääjohtaja Jared Isaacman sanoikin astronauttien tulojuhlassa Houstonissa, että ”kun palaamme Kuuhun, palaamme sinne pysyvästi.”
Nykyisen suunnitelman mukaan amerikkalaisastronautit laskeutuisivat Kuun pinnalle vuonna 2028, kenties jopa kahdesti.
Kuten Apollo-aikaan, on taustalla nytkin yhä enemmän uuden ajan avaruuskilpailu. Kiinalla on pitkän tähtäimen suunnitelma taikonauttien lennoista Kuun luokse ja sen pinnalle, ja pienikin viivytys Yhdysvaltan nykysuunnitelmissa saattaisi tarkoittaa sitä, että Kiina ennättäisi nyt ensin. Kenties Kiina myös kiristää aikataulujaan, sillä nähtävästi se voisi tehdä niin.
Politiikan ja maineen lisäksi palkintona olisi jalansija Kuussa paikoilla, jotka ovat kaikkein kiinnostavimpia. Se, joka ensinnä ennättää esimerkiksi Kuun etelänavan seuduilla oleville vuorille, joille Aurinko paistaa lähes jatkuvasti, tai ikuisessa pimeydessä oleville kraattereille, joiden pohjalla on vesijäätä, voi pitää paikkoja hallussaan.
Juttelin ennen Artemis II -lentoa Ursan YouTube-kanavalla Anne Liljeströmin kanssa kuuasioista laajemmin:
Ja jo sitä ennen kerroin tunnelmia Houstonista Artemis II -lennon ensimmäisen laukaisuyrityksen aikaan:
Ei isompia ongelmia lennolla
Artemis II rätisi lopulta matkaan Floridasta Kennedyn avaruuskeskuksen laukaisualustalta 39B torstaina 2. huhtikuuta yöllä klo 1.35 Suomen aikaa. Kaikkien teknisten ongelmien, tarkistusten ja viivytysten jälkeen lento alkoi ja sujui siitä eteenpäin ilman olennaisia ongelmia.
Matkan aikana suurimmat hankaluudet koskivat käymälää, helium-venttiileitä ja Microsoft Outlookin käyttöä astronauttien tablettitietokoneilla.
Tai tarkalleen sanottuna toiletti itse ei ollut rikki, vaan suutin, jonka kautta niin sanottu ykkönen suihkutetaan avaruuteen, tuppasi menemään tukkoon – mutta siitäkin selvittiin. Helium-vuoto jatkui pienenä koko lennon ajan, mutta siitä ei ollut ongelmaa.
Niin Orion-avaruusaluksessa kuin sen Eurooppalaisessa huoltomodulissakin oli paljon pieniä vikatilanteita, jotka joko saatiin korjattua, tai niistä ei ollut vaaraksi lennolle. Kysessähän oli koelento, ja siksi juuri tällaisia pikkuvikoja melkeinpä toivottiin – niitä jopa etsittiin ja koetittiin saada tarkoituksella aikaan.
Matkansa aluksi Integrityksi miehistön nimeämä alus asettui kiertämään Maata hyvin soikealla kiertoradalla, jolla se etääntyi Maasta 70 300 kilometrin korkeuteen.
Noin vuorokautta myöhemmin aluksen eurooppalaistekoinen huoltomoduuli sytytti rakettimoottorinsa 18 minuuttia kestäneeseen polttoon, joka kiihdytti aluksen kohti Kuuta. Tai tarkalleen ottaen kohti paikkaa, missä Kuu olisi noin kolmen vuorokauden päästä aikaan, jolloin alus lentäisi sen ohitse.
Kuuradalle siirtymisen jälkeen astronautit eivät olisi voineet palata Maahan, vaikka alukseen olisi tullut isokin vika, vaan heidän olisi pitänyt kiertää Kuu. Siis juuri Apollo 13 -lennon tapaan.
Kuu alkoi vaikuttaa vetovoimallaan alukseen enemmän kuin Maa, kun laukaisusta oli kulunut neljä vuorokautta ja kuusi tuntia. Koko matkan ajan maapallo oli muuttunut pienemmäksi ja Kuu puolestaan suuremmaksi, ja nyt Kuu oli aluksen ikkunoista katsottuna selvästi suurempi.
Suurimmillaan Kuu oli tiistaina 7. huhtikuuta klo 2.00 yöllä Suomen aikaa, kun välimatka Kuun pintaan oli 6545 km. Apolloihin verrattuna se oli paljon, sillä aikanaan Kuuta kierrettiin vain rapiat päälle sadan kilometrin korkeudessa. Koska Kuun luona olleita Apollo-lentoja oli vain 9 (Apollot 8, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16 ja 17) ja kiertorata oli varsin matala, jäi yllättäen astronauteilta näkemättä suuria osia Kuun pinnasta. Alla olevassa kuvassa kirkkaalla on merkitty alueet, joita ihmissilmin oli katseltu valoisaan aikaan läheltä ennen Artemis II -lentoa. Tummaa on enemmän kuin kirkasta.
Nyt Kuun ohi lennettiin kauempaa, joten sieltä astronautit pääsivät katsomaan laajempia alueita, mukaan luettuna koko vaaleiden alueiden välissä Kuun etäpuolella olevaa kaistaletta.
Kuun lähiohituksen aikaan miehistö tekikin siitä havaintoja jatkuvasti lähes seitsemän tunnin ajan tarkasti suunnitellun ohjelman mukaisesti. Tämä havaintoperiodi alkoi maanantaina 6. huhtikuuta 2026 klo 21.45 Suomen aikaa. Koska kaikki neljä astronauttia eivät mahtuneet samaan aikaan ikkunoiden ääreen, tekivät he havaintoja vuoroissa kaksi kerrallaan. Siis virallisesti, työohjelman mukaan – kaikki kurkkivat kyllä ulos ikkunoista aina kun kykenivät, vaikka matkakumppaniensa niskan takaa.
Vähän aikaa astronautit olivat kaukaisimmilallaan Maasta kuin ketkään aikaisemmin. Ennätykseksi tuli nyt 406 771 kilometriä maapallosta, mikä oli 6616 kilometriä enemmän kuin Apollo 13 -lennon astronauteilla vuonna 1970. Alus oli myös noin 40 minuutin ajan radiopimennossa Kuun takana Maasta katsottuna.
Koska Kuu on kuvattu ja luodattu hyvin tarkasti luotaimin, ei astronauteilta odotettu nyt mitään varsinaisesti uutta. Sen sijaan oli tärkeää yksinkertaisesti katsella Kuuta ja ottaa siitä kuvia, koska niin tullaan tekemään tulevillakin kuulennoilla. Ihminen näkee asioita eri tavalla kuin kamerat, ja ihminen ottaa kameroillaan myös kuvia eri tavalla kuin robottiluotaimet.
Sitten miehistöä hemmoteltiin auringonpimennyksellä, sillä aluksen rata kulki Kuun varjon läpi. Klo 3.35 Suomen aikaa Aurinko jäi aluksesta katsottuna Kuun taakse noin tunnin ajaksi. Koska Kuu näytti aluksesta katsottuna paljon Aurinkoa suuremmalta, kesti pimennys paljon maanpäällisiä auringonpimennyksiä pitempään, eikä ollut niin dramaattinen, koska korona oli myös Kuun takana. Miehistö otti pimennyksen aikaan unenomaisia kuvia, missä Auringon koronan rippeet hohtivat kauniisti eläinratavalon kanssa tumman Kuun kiekon ympärillä. Vieressä olivat planeetat Saturnus, Merkurius ja selvästi punainen Mars.
Juttelin ohilennosta ja miehistön näkemistä kohteista YouTubessa Jarmo Korteniemen ja Ursan blogistakin tutun Teemu Öhmanin kanssa:
Paluumatka meni rauhallisesti. Miehistö teki suoria lähetyksiä Maahan ja muun muassa jutteli Kansainvälisellä avaruusasemalla olevien kollegoidensa kanssa. He myös testasivat alustaan ja harjoittelivat avaruusmyrskyn varalta: aluksen keskiosassa on säteilysuojattu rahtitila, joka voimakkaan aurinkopurkauksen uhatessa miehistöä tyhjennetään ja astronautit menevät tilan sisälle suojaan. Se ei ole mukavaa, mutta on mukavampaa kuin grillaantua säteilyssä. Orion-alus itsessään on jo paljon Apollo-kapseleita parempi säteilyn kannalta.
Sitten oli maahanpaluun aika! Tavarat paikoilleen aluksen sisällä, ja noin kolmea tuntia ennen laskeutumista päälle puettiin oranssit avaruuspuvut. Ne suojaisivat astronautteja, jos esimerkiksi jostain syystä ilma katoaisi aluksen sisältä paluun aikana.
Lauantaina 11. huhtikuuta klo 2.33 Suomen aikaa alkoi lennon viimeinen, hyvin hektinen puolituntinen. Ensin eurooppalainen huoltomoduuli irrotettiin miehistöosasta, sitten aluksen lentorataa nostettiin hieman, ilmakehä alkoi vaikuttaa alukseen noin 121 km:n korkeudessa, laskuvarjot auki vetäneet pienet laskuvarjot irtaantuivat ja nykäisivät esiin aluksen lentoa vakauttaneet jarruvarjot 7,6 km korkeudessa, ja sitten kolme päälaskuvarjoa avautui noin 2,9 km korkeudessa.
Kun laukaisusta on kulunut 9 vuorokautta tunti ja 32 minuuttia, alus molskahti Tyyneen valtamereen noin 35 kilometrin päähän San Diegosta Kaliforniassa. Laskeutumisen aikana aluksen nopeus oli 39 692 km/h. Aluksen matkamittariin tuli kaikkiaan 1 126 922 kilometriä. Lentodynamiikkatiimin, lennonjohdon sekä astronauttien tekemän todella hyvän työn osoituksena alus osui mereen alle kilometrin päähän lasketusta laskeutumispaikasta.
Astronautit ongittiin helikopteriin ja kuljetettiin laivaston USS John P. Murtha -alukselle, mistä heidät kuljetettiin maihin ja sieltä edelleen lentokoneella Houstoniin. Palautuminen lopulta varsin lyhyen avaruusmatkan jälkeen tapahtui nopeasti, joten astronautit olivat jo parin päivän päästä tiedotustilaisuudessa ja televisiossa. Henkinen palautuminen kuulemma kesti – ja kestää – pitempään.
Seuraavana Artemis-ohjelmassa on kuuhunlaskeutumisaluksen (tai kummankin tilatun aluksen) testaaminen Maata kiertävällä radalla vuonna 2027. Tämä tuo mieleen Apollo 9 -lennon, joka testasi samaan tapaan kuualusta maapallon luona ennen kuin Apollo 10 -lennolla lähdettiin lähes laskeutumaan Kuuhun. Varsinainen laskeutuminen jäi Apollo 11 -lennolle.
Artemis III -lennosta kaavaillaan olennaisesti tätä nyt tehtyä kuulentoa pitempää, eli kuuhunlaskeutumisaluksen koettelemisen lisäksi puskettaisiin myös Orion-aluksen rajoja pitemmälle.
Jos kaikki sujuu hyvin, suuntaa Artemis IV suoraan Kuun pinnalle vuoden 2028 alussa – eli aikomuksena ei ole tehdä erillistä koelentoa Kuun luona kuuhunlaskeutumisaluksen kanssa, vaan mennä Kuuhun saman tien. Mahdollisesti Kuuhun laskeuduttaisiin uudelleen vielä vuoden 2028 lopussa.
Tosin aikatauluun kasaantuu koko ajan painetta, sillä kuuhunlaskeutumisalukset eivät ole lähellekään valmiita ja myös avaruuspuku, jonka sisällä astronauttien on tarkoitus kävellä Kuun pinnalla, on puolivalmis.
Laskeutumisaluksethan Nasa on tilannut SpaceX:ltä ja Blue Origin -yhtiöltä. Jälkimmäinen koki pienen takaiskun huhtikuussa, kun New Glenn -raketti epäonnistui satelliitin laukaisussa, eikä sillä tehdä lentoja ennen kuin toisen vaiheen vika on saatu selville sekä korjattua. Yhtiö aikoi laukaista raketillaan Kuuhun laskeutumisaluksensa testiversion, pienen tekniikkaa testaavan laskeutujan, nyt tämän vuoden syksyllä (vuoden alussa aikomus oli lentää jo nyt keväällä), mutta se saattaa lykkääntyä ja hilata myös astronautteja kuljettavan laskeutujan tekemistä pidemmälle tulevaisuuteen.
Blue Origin on keskeyttänyt turistilennot New Shepard -raketillaan, jotta se voisi panostaa paremmin kuualusten tekemiseen.
SpaceX puolestaan on laittanyt Mars-suunnitelmansa toistaiseksi jäähylle, jotta se voisi myös keskittyä kuualuksen tekemiseen. Samalla yhtiössä suunnitellaan – vähemmän yllättäen – suureellisesti laajempaakin Kuun valloitusta sitten joskus tulevaisuudessa.
Kiinnostavinta SpaceX:n ja Nasan kuuhunpaluusuunnitelmien kannalta juuri nyt on ensi viikolle suunniteltu Starship -raketin 12. koelento. Kyseessä on raketin kolmannen kehitysversion ensimmäinen lento, ja tärkeä etappi myös kohti kuulentojen aloittamisessa. Tätä kirjoitettaessa koelento on tarkoitus tehdä tiistaina 19. toukokuuta ja keskiviikon 20. toukokuuta välisenä yönä aikaisintaan klo 01:30 Suomen aikaa.
Siitä tulee jännää – myös kuulentomielessä.
Bonus: Artemis Timeline
Tiedeviestijä Hank Green on tehnyt aivan erinomaisen sivuston artemistimeline.com, missä on oikeastaan kaikki lennon aikana otetut kuvat ja videot aikajärjestyksessä. Mutta suosituksen jälkeen myös varoitus: aiheuttaa riippuvuutta ja vie yllättäen paljon aikaa!