Satumaista
Mistä ihmeen vypeistä tai yökkösistä se tulee höpöttämään?
Valaisevat yöpilvet ovat parhaimmillaan luonnon tarjoama spektaakkeli, joiden valo voi komeimmillaan luoda jopa varjoja,-niin kirkkaita ne voivat olla. Valaisevat yöpilvet eli yökköset eli vypit (englanniksi Noctilucent clouds eli NLC’s) esiintyvät 80-100km korkeudessa eli samalla korkeudella kuin ilmahehkun vihreä osa tai revontulidyynit! Vypit esiintyvät vain kesäisin, jolloin aurinko on 4-16° horisontin alapuolella eli aurinko saa nämä pienistä jääkiteistä koostuvat pilvet hohtamaan. On olemassa myös rakettilaukaisujen aiheuttamia yöpilviä, mutta toistaiseksi havaintoja niihin liittyen on vain muutama.
Yöpilvien jääkiteet ovat kotoisin mm. meteorejen pölystä, mahdollisia tulivuorista ja niiden purkauksista lähtöisin olevia hiukkasia tai nykypäivänä rakettien laukaisuista eli vypit koostuvat siis erilaisista epäpuhtauksista,- joita on siis ollut aina, eli nämä pilvet eivät ole puhtaasti pelkästään nykypäivän tuotoksia. Yöpilviin liitetään usein nykypäivänä salaliittoteorioita, mutta ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän turhakkeita eivätkä pohjaa tietojaan tieteellisestä tutkimuksesta tai paperista saatuu informaatiopläjäykseen. Allekirjoittanut on saanut osan kesää korjata (tai yrittää korjata, koska harvoin henkilön kanta kuitenkaan muuttuu, miksi?) osan ihmisien pinttyneitä käsityksiä yökkösistä, että ne koostuisivat kemikaalivanoista ja että ”hei, meitä myrkytetään taas”.
Kyse on nyt puhtaasti luonnollisesta ilmiötä, ei siis mistään muusta ihmeellisestä.
Toki aiemmasta kaavasta poiketen valaisevat yöpilvet ovat levittäytyneet viime vuosina jopa etelän puolelle palloa ja runsastuneet muutenkin. On tutkittu, että yöpilviä aiheuttavat jääkiteet voivat saada siipeensä auringolta, jos mollukka päättää alkaa pöhisemään kesällä eli revontuliarvot pysyvät kovina, esimerkiksi olen huomannut että G1 riittää kadottamaan/vähentämään yökkösiä kesätaivaalta. Kovat nopeudet ja tiheydet nostavat ilmeisesti lämpötilaa juuri sen verran, että yöpilviä tuottavat jääkiteet pyöristyvät. Suurta ja radikaalia muutosta ei tarvita. Tuolloin jääkiteet teorian mukaan pyöristyisivät, jolloin valo ei pääsisi taittumaan ja yökköset näkymään. Ehkä tulevina vuosina saamme tieteellisen paperin aiheesta. Siihen asti voimme vaan osin arvailla sekä päätellä asioiden oikeaa laitaa sekä yrittää dumpata uskomuksia vailla minkäänlaista totuuspohjaa.
20.-21.7.2026 päätin käydä katsomassa yöpilvitilanteen kylätiellä sekä ottaa piha-alue indeksiä tavan pilvistä, jotka kiusasivat. Ensimmäiset yökköset näkyivät zeniitissä eli pään yläpuolella ja eteläisellä taivaalla kirkastumina. Ei kulunut varmaan kuin kymmenen minuuttia, kun yökköset kirkastuivat siinä määrin, että marssin puolijuoksua kotiin ja ilmoitin olohuoneen suuntaan seuraavaa ”hiisi, yökköjä, pakko mennä koska se Untamalan kirkko” Riku tajusi kupletin juonen heti ja toivotteli luovaa työ-yötä.
Meilläpäin naapurikylässä Untamalassa on pahuksen komea vanha puukirkko. Olen aiemmin ottanut kirkosta ja yökkösistä kuvia, joten tiesin kohteen toimivan. Kesäaikaan kirkko ei myöskään ole valaistu kuten yleensä. Seurakunta oli varovaisen toiveikas tilatessaan näitä kuvia. Heilläkin oli tiedossa se, että välttämättä yökköset ja kirkko eivät onnistu.
Niinpä ampaisin radalle. Idän puolen yöpilvivyö kävi todella kirkkaana jo tuolloin ja vyössä kiinni olevat aaltomuodot näyttivät älyttömiltä. Jäin hetkeksi Untamalan peltoaukealle ottamaan muutaman kuvan talteen.
Koska kirkon tornin ilmansuunnalla idässä oli edelleen tavallisia pilviä, päätin olla hetken pellolla. Uppouduin kuvaamaan kun yhtäkkiä kilahti ja tunsin jonkun osuvan jalkaani. Mikä ihme? Sytytin otsavalon. Voi kökkö. Kuulapäästä oli hävinnyt toinen säätöruuvi. Ei auttanut kuin laittaa kamera kuvaamaan vähän matkan päähän ja alkaa konttaamaan pellossa etsimässä säätöruuvin kappaleita. Horisontaalinen kääntö olisi joka tapauksessa yön pois pelistä. Eli jos kuvaisin panoraamoja, ne olisivat jääneet ottamatta. Onneksi löysin kaikki kolme osaa. Vipu oli mennyt palasiksi. Kello oli yksi yöllä. Tässä oli katastrofin aakkoset pitkästä aikaa. Tiesin, että aviomies ei olisi vielä nukkumassa, mutta korjaukseen tuhrautuisi helpolla pari tuntia. Mitä tässä pitäisi tehdä? Jalusta vaikutti muuten toimivan ihan hyvin, vain sommittelussa tulisi ongelmia-siirtää pitäisi koko jalustaa, ei vaan liikutella kuulapäätä. Mahtaisiko tästä selviytyä voittajana? Päätin jatkaa ja lähteä kohti kirkkoa.
Ihan kohtalaisesti sitä kirkolla sitten pärjäsi, mutta aikaa sommitteluun kului enemmän. Kaikki oli hidasta ja välillä tein jalustan jaloilla lisää säätöjä, jotta kykenin toteuttamaan sommitteluja ja saamaan horisontin edes sinnepäin suoraan. Jostain syystä ideoita suorastaan tulvi-miksi juuri nyt, kun on jalustaongelmaa? Vypit räjähtivät täyteen kirkkauteen puoli yhden maissa ja muotoa oli yön aikana jos jonkinlaista. Oli lukuisia aaltoja, pyörteitä, harsoa ja jälleen lacunatis-pilvien tapaisia juttuja pienellä alueella vyön seassa. Yritin liikkua kirkon mailla kunnioittavasti, mutta pari kertaa myyränkoloon astuttuani tuli mutistua muutama voimasananen, hyvin hiljaa tosin. Onneksi otsavalo oli jo mukana. Se toimi yllättävän hyvin etualojen valaisussa valaisten myös maassa olevia ja kuvaajan nilkkoja vaanivia myyränkoloja.
Ja jälleen kerran laineet näyttivät muuntuvan lacunosus-pilviksi, ainakin yhdestä kohdasta koillisen puolella ja etenkin alkuyön näytelmässä. Yökköset olivat ilman epäselvyyksiä huomiota herättävän kirkkaat ja todella teräviä muodoiltaan. Oudot reikäpilvet ja niiden repaleet olivat lähimpänä pilvityyppiä nimeltään Lacunosus. Niitä näkee useimmiten päivätaivaalla ja silloinkin harvemmin. Pilvitieteessä (meteorologiassa) käytetään termiä lacunosus (lyhenne la), joka tulee latinan kielestä ja tarkoittaa ”aukkoja tai kuoppia”. Lacunosus-pilvimuoto on suhteellisen harvinainen ja lyhytikäinen pilvien alalaji. Sen tunnistaa taivaalla olevasta pilvikerroksesta, jossa on säännöllisiä pyöreitä reikiä, jolloin pilvi muistuttaa ulkonäöltään hunajakennoa tai verkkoa. (lähde: Wikipedia-pilvet) Reunoiltaan nämä reiät ovat usein hieman risaisia.
Mietin muutamaan otteeseen, että toivottavasti kukaan ei soita poliiseja, että paikanpäällä on epämääräinen hiippari. Se on aina asutuksessa kuvatessa pienenä pelkona, että ihmiset ylireagoivat. Yritin olla hipihiljaa ja hihkumatta ääneen, se tosin epäonnistui tuon tuosta. Yö sujui onneksi rauhallisesti. Oli oikeasti hauskaa haastaa itseään kuvaamaan kirkon pihalla, joka on sanalla sanoen ahdas jopa 15mm linssille. Hieman ennen kahta muodot kävivät hiipumaan ja ajoin kotiin. Päätin onneksi pestä hampaat ulkona, joten huomasin yökkösien kirkastuvan uudelleen, tällä kertaa zeniitissä sekä jälleen idän puolella. Täytyi hipsiä raitille, luonnollisesti yöpuvussa saunatakki päällä ja ottaa vielä muutama kännykuva. Sitten oli pakko suunnistaa sänkyyn, koska silmät lupsuivat urakalla. Ennen nukkumaanmenoa kirjoitin Rikulle lapun “Aaaa-puuu-va. Jalustan säätöruuvi kuoli yöllä, saatko herätettyä sen vielä henkiin?”.
Ja saihan hän, kätevä kun on käsistään. Jalusta oli aamulla odottamassa herättyäni korjattuna keittiön pöydällä kera lapun “Jalusta herätetty henkiin. Ei ollu paha, mutta et sä tätä pimeässä olisi yksin korjannut, oli vähän hommaa. Ole hyvä ja huomenta” En voinut kuin hymyillä. Mietin, että ompa erityisen mahtavaa, että varustehuolto pelaa näin ja lähdin kahvikupin kanssa pihalle etsimään aviomiestä, kunnon halaus olisi vähintä miten voisin kiittää.
-Pike joka melkein friikkasi kesän upeista yökkösistä 😀
Kuvauskalusto ja asetukset: Canon EOS 6D Mark II & Irix Blackstone 15mm / Canon EOS 6D &Canon 24-105mm / Oneplus 13
ISO 100-800 f7.1-10, 1-10s
Lisää juttua kirkon mailta löydät täältä.
