Kummajainen taivaalla
Piti kirjoittaa tästä kyseisestä 18.-19.8.2026 illasta blogi ja sauhusin yön kuvien kanssa myöhään lauantai-iltana. Kirjoitin muka fiksusti ensin viikolla tekstin, jonka jälkeen olivat vuorossa kuvat eli täysin väärä järjestys. Deadlineen oli tässä kohtaa aikaa enää viisi vuorokautta. Kuvien kehityksessä sitten tuli vastaan jotain odottamatonta. Odottamaton asia oli se, että illan kuvissa ei tainnut sittenkään olla SAR-kaari (Stable Aurora Red), vaan joku muu, mikä? Oikea vastaus ei ole ”Kanada” vaikka se olisi helpoin ratkaisu tähän asiaan. Tosin kuulemani mukaan tätä mahdollista uudempaa revontulimuotoa (pre-onset arc) näkyy useimmiten Kanadassa kuin Suomessa-varsin hauskanen yhteensattuma siis. Joka tapauksessa nyt kävi niin, että jo kuvista tunnistettu SAR-kaari ei olekaan SAR vaan joku vallan muu. Ja jännästi noissa yöllä kuvatuissa kuvissa violetti mikälie revontuli rajautuu punaiseen johonkilie revontulikaareen.
Mikälie mysteeri-kaari on varmaan paras kutsumanimi tuolle oudolle kapistukselle, joka äkkiseltään näyttää SAR-kaarelle olematta sitä. Vaan kun oma tietämys on kuitenkin aika rajallinen eikä lisäoppi aiheesta ole pahitteeksi, niin pitäisikö kilattaa kaverille? Tietäisiköhän joku muu asiasta enemmän? Niinpä käännyin arvoituksineni jälleen meidän yli-ihanan Mad Aurora Ladies-ryhmän puoleen, joka on täynnä asiantuntijoita. Lähinnä pallottelimme tapausta Emma Bruusin ja Donna Lachin kanssa. Päädyimme palaverissa siihen lopputulokseen, että illan aikana meillä näkynyt kaari ei voi olla SAR-kaari, koska SAR-kaaressa ei koskaan ole säteitä ja se on viininpunainen. SAR-kaarella ei myökään ole kavereina kainalossa revontulia vaan se esiintyy aina irrallaan revontuliovaalista / kaaresta. Ja sitten se tämänöisen mysteerikaaren väritys! Tässä kehvelissä väreinä oli viininpunainen, violetti sekä vihreä. Tämä mysteerikaari kuvissa voi olla sellainen kuin ”pre onset arc” eli käynnistymistä edeltävä kaari vapaasti suomennettuna. Valitettavasti kyseinen revontulimuoto ei ole toistaiseksi saanut aikaan tutkimusta tai paperia aiheesta, mutta kiinnostusta tälle ilmiölle kuulemma löytyy. Tällä hetkellä mysteerikaari ei kuitenkaan ole etusijalla, jossa kökkivät tänä vuonna mm. STEVE-kaari (Strong Thermal Emission Velocity Enhancement), SAR-kaari (Stable Aurora Red), fragmentit jne yötaivaan erikoisuudet.
Sen verran täytyy tähän kommentoida, että tämä on kiehtova harrastus. Näköjään koskaan et tarkasti tiedä, mitä siellä taivaalla on sitten lopulta ollut. Tämänkertaisessa blogissa kutsun kummajaista nimellä ”punertavan violetti mysteerikaari” Kuten monina muinakin kertoina, jossain vaiheessa kaari asia tulee uudestaan esille ja saamme ilmiölle oikean nimen. Pitää vaan malttaa odottaa.
18-19.8.2026
Repoarvot olivat melko hyvät ja oli pieniä odotuksia niiden suhteen. Ajattelin, että kokeilen ottaa muutaman Linnunrata kuvan samalla. Päästyäni kuvauspaikalle Laitilan Salonkylän Sorolaan vastassa oli terhakas revontulikaari. Linnunratakuvat saivat jäädä odotuslistalle vielä toistaiseksi. Repolaisissa idän puoli kaaresta oli todella aktiivinen, oli säteitä ja pilareita. Taivas vaan oli vielä tuskaisen vaalea. Kaari unduloitui yläosastaan jo tässä vaiheessa. Jännän riekaleista meininkiä joka tapauksessa. Palautumisaika oli todella lyhyt, miltein heti sai alkaa tykittämään kuvia tummenevalle taivaalle. (Revontulethan palautuvat aina välillä, eivät nekään jaksa riehua montaa tuntia putkeen. Karhutkaan eivät riehu kokoaikaa, ne vetävät välillä puolukoita. Ja kuvaaja tarvitsee ehdottomasti väliin puolukoita eikun siis nesteytystä ja pientä lepoa)
Revontulien yläosa oli paikoin huomattavan punainen ilmeisesti siksi, että aurinkotuulen tiheydet olivat miltein 20. Kovat tiheydet houkuttavat reposissa taivaalle nimenomaan punaista väriä. Mutta myös toinen tyyppi tykkää kovista tiheyksistä ja se on SAR-kaari. Välillä kuikuilin ympärilleni SAR-kaaren toivossa. Kun revontuliin tuli palautumisvaihe, tähyilin entistä enemmän ympärilleni. SAR-kaaren pitäisi kaiken järjen mukaan ilmaantua. SAR -kaari näkyi edellisenä yönä kuvatussa materiaalissa, miksei siis myös nyt. Tuolloinkin tiheydet olivat rajut, päälle 20. Muutaman minuutin päästä lännen suunnalla hahmottui jotain ylimääräistä mikä härnäsi silmää. Taivaalla patsasteli punertavan violetti kaari. Kontrastiero taivaalla oli selkeä ja kuvan tultua valmiiksi hahmotin kameran takanäytöltä jotain poikkeavaa. Mietin ensin RAGDAA (Red Aurora with Green Diffuse Aurora), mutta kyseessä ei ole RAGDA, koska sen läiskiä ei näkynyt. Seuraava ajatus oli, että tuon on pakko olla SAR-kaari, joka taas ei ole revontuli. SAR-kaari on eräänlainen repolaisien bändäri tai jonkinnäköinen kauen kadoksissa ollut ameriikan serkku. Tuo ei tosin ole sekään. Mikä ihme taivaalla sitten näkyi? Tein sen, minkä pystyin ja yritin kuvata ilmiön talteen eri vaiheineen. Oli niin tai näin, ensimmäinen SAR-kaari tunnistus vesittyi mukavan alun jälkeen. (niinpä myöhemmin kysyin aiheesta enemmän tietäviltä eli Mad Aurora Ladies-porukasta)
Jäin miettimään myös sitä, että esimerkiksi SAR-kaaren ei pitäisi näkyä paljaalle silmälle, mutta hahmotin tämänkertaisen siitä huolimatta taivaalta. Johtuiko se ylimääräisestä väristä? SAR-kaaren näkyminen silmälle riippuu huomattavan paljon ympäristön valosaasteen määrästä. Se riippuu kuulemma myös taivaantarkkailijan silmän sauvasolujen määrästä. Kenties puna-violetti kaari näkyi siksi, että se ei ollut SAR. En siis niinkään ehkä näe punaista väriä, vaan kontrastin kaaren ja tähtitaivaan välillä. Ja tietenkin silmä hahmottaa myös mahdollisen liikkeen. Tämänkertainen mysteerikaari oli kyllä erikoisen kirkas ja erottuva näin jälkikäteen diagnosoituna, mutta se vastaava ole ennenkään voittanut valosaastetta! Ilmiön kainalossa näkyi jotain violettia, korkeaa nauhamaista revontulta. Punertavan violetti nauha siis saattaa olla sellainen kuin “pre onset arc” ja tälle revontuli- ilmiölle ei ole vielä suoraa suomennosta. Ehkä lähimmäs pääsee määritelmä alkuvaiheen / käynnistymisen kaari. Googlen kääntäjä tarjoaa alkuvaiheen kaarta, mutta kaari tuo revontuliin liittyvä ilmiö ei suinkaan ole vaan eräänlainen säteen / kaaren risteytyksen tapainen. Näitä on näkynyt ennenkin, tosin harvakseltaan. Yleensä näiden mysteerikaarien väri on pinkistä violettiin. Eli ylimääräinen vihreä väri kuvissa aiheutti lisää närästystä tunnistamisen suhteen. Suoraa tunnistusta, joka olisi 100% varma, emme saaneet. Yön aikana tuli myös huomattua jotain muuta hyvin erikoista ja se liittyy valosaasteeseen.
Ensinnäkin kuvauspaikassa vaikutti jokin asia muuttuneen. Huomasin sen jo edeltävänä iltana. Näkyvissä oli sellaisia tähtiä, joita en ole nähnyt hetkeen. Laitilan Salonkylässä ja Sorolan alueella idän puolelle kuvaaminen on ollut miltein mahdotonta karsean valosaasteen vuoksi jo kymmenen vuoden ajan joten otin testikuvan siihen suuntaan ja mitä tuhannen palavan ihmettä, ilmiö näkyi myös idän suuntaan kuvatuissa kuvissa! Ja idän suuntaan kuvatuissa ruuduissa ei kaikissa näkynyt violettia, vaan pelkkää viininpunaista. Violetti väri ikäänkuin pysähtyi keskitaivaan poikki kulkeneeseen viininpunaiseen kaareen. Muutaman kymmenen ruudun jälkeen myös idän puolella oli violettia. Ensin en uskonut silmiäni. Leuka jysähti polviin silkasta hämmästyksestä.
Ja herrajestas sentään, voiko valosaaste mukamas oikeasti pienentyä suuresti jumaloidulla led-aikakaudella?
Tavallisen revontulikaaren päällä oli alkuillasta mielestäni erillinen vihreä kaaren tapainen, joka ei ehkä ollutkaan tavallisen revontulikaaren yläosa, vaan kenties protonirevontuli IPA (Isolated Proton Aurora). Jotain jännää, vihreää käikälettä joka tapauksessa. Ilmiö valitettavasti hävisi muutaman minuutin jälkeen. Taivas oli tässä kohtaa liian vaalea tarkempaan diagnoosiin. Protonireposet esiintyivät myös itse näytelmässä, sykkivinä protoniläiskinä revontuliovaalista irrallaan. Niitä näkyi etenkin idän suunnalla. Ennen protonireposia kaaressa tapahtui selkeää undulaatiota eli revontulikaaren poimuilua. Odotin dyynejä, mutta niitä ei ilmaantunut. Kaari oli paikoin hämmentävän dyynihyllymäinen. Jotain rakennuspalikkaa jäi uupumaan, koska dyynit eivät ilmaantuneet kuvioihin.
Puolen tunnin ankaran riehumisen jälkeen näytelmä plassuuntui ja vuorossa olivat palautumisvaiheen sykkivät revontulet. Tosin niissäkin oli jotain poikkeavaa, halki näytelmän näytti poikkisuunnassa kulkevan erillinen vaalea kaari. Ja säteitä sekä pilareita esiintyi edelleen, mikä oli aavistuksen vekkulia, koska palautumisvaiheen revontulet ovat yleensä vihreitä, sykkiviä läiskiä. Ainakin täällä etelässä. Sain vaaleasta kaaresta muutamia ruutuja otettua, jonka jälkeen se hävisi. Heti sen häviämisen jälkeen ponnahti läntiselle taivaalle tämän yön punertavan violetti mysteerikaari, jota luultiin pitkään SAR-kaareksi. Hetken sai oikeasti keskittyä kuvaamiseen, asetuksiin ja sommitteluun. Revontulet olivat vauhtiin päästyään todella hektisiä. Värejä oli mukavasti, myös silmälle. Valosaaste vaikuttaa siis myös värien näkemiseen. Ensimmäinen kärsijä on yleensä punainen väri.
Punertavan violetti kaari näkyi melko hyvin myös idän puolen taivaalla. Mikään muu ei tätä asiaa selitä, kuin valosaasteen väheneminen radikaalisti. Vexve-yhtiön lippulaiva eli siniset valot olivat melko maltilliset. Puolen yön jälkeen Vexven valot sammuivat sovitusti (kävin tehtaan johdon kanssa valaistusasioista pienen kirjeenvaihdon muutama vuosi sitten. Vexvellä ymmärsivät täysin valosaasteesta seuraavat ongelmat.) Joka tapauksessa sain otettua idän puolella näkyvästä punavioletista mysteerikaaresta ensimmäisen kunnollisen kuvan kymmeneen vuoteen, käyttäen juuri niitä asetuksia, mitä ilmiön taltioiminen edellyttää. (Samat asetukset ovat käytössä SAR-kaaren kuvauksissa) ISO hurjat 6400, aukko f2.4 ja 20-25s. Nuo asetukset ovat käyttökelvottomia valosaasteessa. Aika kova juttu. Kerrankin näin päin. Toki valosaasteella on vieläkin varaa pienentyä, mutta ei nyt valiteta aiheesta sen enempää. Sitten jatkoin mysteerikaaren tallentamista ja käänsin selkäni revontulille.
Näkemäni näytelmä oli todella kaunis, värikäs, erilainen ja kun siihen yhdistää lämpimän (+16 astetta) elokuisen yön tuoksuineen ja äänineen niin ei valittamista. Äänimaailmasta huolehtivat kurjet, lehtopöllö ja ilves. Jopa keskustan alue oli hiljainen ja jatkuva moottorien pärinä ja pörinä loisti poissaolollaan. Voi kumpa nämä kummatkin olisivat pysyviä tiloja. Hiljaisuus ja pimeys kuuluvat osaltaan nimenomaan yöaikaan, jolloin ihmiskehot palautuvat nukkuen päivän rääkistä.
Ellet sitten satu olemaan ilmiökuvaaja.
-Pike, joka on retkussa revontuliin aina ja ikuisesti.
ps. Seuraavana päivänä mietin, että mikä sitten on laskenut meillä valosaastetta? Aikoinaan pyysin Vexveä lähtemään mukaan pimeystalkoisiin ja suureksi yllätykseksi tehdas otti tehtaan valaisun säätämisen sydämenasiakseen. Julkisivuvalaistukseen tehdyt säädöt tehtaalla vaikuttivat suoraan kuvaamiseen postitiivisesti. Mielettömän upea juttu, joka kantoi hedelmää ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten. Se ei kuitenkaan riitä, että yksi taho tekee valosaasteelle jotain. Jotain muuta on tapahtunut vielä lisää, koska valosaaste on laskenut rajusti. Näillä bensanhinnoilla ottaa ilolla mahdollisuuden kuvata reposia kotinurkissa. En totta puhuen osaa nimetä loppuja arjen valosaasteen vähentämiseen liittyviä sankareita, joten kiitän kaikkia,- tehtaita, asukkaita ja Laitilan kaupunkia. Joku teistä ellei peräti kaikki ole omalta osaltaan ”syyllisiä” siihen, että tähtitaivas on palannut takaisin. Ja jos täällä perähikiällä pystytään tähän, joka paikassa muuallakin luulisi onnistuvan.
Jos jollakulla lukijalta löytyy tältä yöltä 18.-19.8.2026 kuvia, niin pliis lisätkää ne Taivaanvahtiin. Tämä on infernaalisen tärkeää.
Toivottavasti muutos on pysyvää. Näin se sitten reaalimaailmassa näkyy, tähtien palautumisessa taivaalle ja revontulien näkemisen / kuvaamisen mahdollisuuksina aivan keskustan liepeillä. Ei ne suuret sanat vaan pienet teot. Vielä kun meidän katuvalot saisi yöksi sammutettua, turhaan ne siellä palavat. Kadun ylittää yön aikana ehkä kaksi kissaa ja siili, joka on menossa talviunille. Ja meikäläinen revontulijahdissa tietenkin 🙂
Kamera Canon EOS 6D Mark II ja keulalla Irix Blackstone 15mm ISO 800-6400, f2.4-3.5, 5-25s
Kuvasaalista yöltä:
