Danjonin Luku
Etusivu | Tapaamiset | Ohjeita | Ohjelmia | Linkit
Kuunpimennysten tummuus vaihtelee pimennyksestä toiseen. Siihen vaikuttavat paitsi pimennyksen syvyys, voimakkaasti myös maapallon ilmakehän puhtaus. Ranskalainen tähtitieteilijä André Danjon kehitti 1920-luvulla viisiportaisen asteikon kuvaamaan kuunpimennyksien tummuutta.
Danjonin luku (L) arvioidaan täydellisen pimennyksen ollessa syvimmässä vaiheessaan.
Asteikko
| L | kuvaus |
|---|---|
| 0 | varjo hyvin on tumma, Kuu on miltei näkymätön, erityisesti pimennyksen keskivaiheilla |
| 1 | varjo tumma, väri harmaa tai rusehtava, yksityiskohtia ei juuri erotu pinnalta |
| 2 | varjo tummanpunainen tai ruosteenvärinen, varjon keskellä tumma laikku, reuna melko kirkas |
| 3 | varjo tiilenpunainen, reunavyöhyke kirkas ja kellertävä |
| 4 | varjo kirkas oranssinpunainen tai kuparinvärinen, reunavyöhyke hyvin kirkas ja sinertävä |
Puolikkaita arvoja voi tarvittaessa käyttää tai esim. merkintää L = 2–3.