Syksyllä 2026 pääsemme seuraamaan hyvin mielenkiintoista peittymistä, kun Kuu peittää Venuksen. Tämä Venuksen peittyminen näkyy päivätaivaalla, joten se on mukava havaittava ilman myöhäistä valvomista. Luonnollisesti sään pitää olla selkeä. Suomi on mielenkiintoisessa asemassa, sillä tämä peittyminen näkyy paikkakunnasta riippuen joko täydellisenä, osittaisena tai pelkkänä konjunktiona.
Tämä melko harvinainen planeetan peittyminen on Suomessa kohtalaisen hyvin seurattavissa. Tapahtuma ajoittuu noin kello 13 ,eli keskipäivän tuntumaan, jolloin Venus peittyy eteläisestä Suomesta katsottuna kasvavan kuun länsireunan taakse.
Tämä syyskuun 14. päivän peittyminen on nähtävissä osissa Eurooppaa, Afrikkaa, Aasiaa ja Länsi-Venäjää. Ilmiö tapahtuu otolliseen aikaan muun muassa Keski-Euroopassa, Lähi-idässä sekä Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Sen sijaan Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Oseaniassa sekä suurimmassa osassa Tyyntämerta peittymistä ei havaita lainkaan, sillä Kuu joko ohittaa Venuksen hieman sivuuttaen tai taivaankappaleet ovat horisontin alapuolella tapahtuman aikana.
Suomi sijaitsee tämän peittymisen rajalla, eli paikkakunnasta riippuen, täällä nähdään täydellinen, osittainen peittyminen tai peittymistä ei tapahdu ollenkaan.
Valitettavasti kohteet ovat tapahtuman alkaessa melko matalalla. Helsingissä Kuu ja Venus ovat noin seitsemän asteen korkeudella, kun Venus katoaa Kuun länsireunan taakse. Esiintulon hetkellä pari on ehtinyt nousemaan pari astetta korkeammalle, eli eivät lopulta kovin korkealla ole tuolloinkaan. Pohjoisempana tilanne on vielä haastavampi: esimerkiksi Vaasassa taivaankappaleet ovat ainoastaan noin neljän asteen korkeudella, kun peittyminen alkaa.
Havaitseminen ja turvallisuus
Matalan korkeuden vuoksi kohteita kannattaa aluksi etsiä kiikareilla. Kun ne on saanut näkökenttään, ne on hyvinkin mahdollista erottaa myös paljain silmin. Tämä riippuu kuitenkin paljon taustataivaan läpinäkyvyydestä. Myös pilvisyys haitata havainnointia tai se voi pahimmassa tapauksessa estää havainnoinnin tyystin.
Kiikaria tai kaukoputkea käytettäessä täytyy noudattaa erityistä varovaisuutta, ettei optiikkaa suuntaa vahingossa kohti Aurinkoa. Aurinko sijaitsee onneksi turvallisen matkan päässä Kuusta, mutta varman päälle pelatessa Aurinko kannattaa peittää esimerkiksi rakennuksen tai puun taakse ennen havainnoinnin aloittamista.
Pimennys alkaa maan eri osissa hieman eri aikaan. Esimerkiksi Joensuussa peittyminen alkaa kello 13.17. Joensuussa peittyminen ei ole täydellinen, planeetta peittyy puoliksi Kuun pohjoisosien taa. Helsingissä pimennys alkaa kello 13.06 ja esimerkiksi Vaasassa kello 13.09.
Suomi, peittymisen rajamaa
Peittyminen ei näy koko maassa täydellisenä. Suunnilleen Imatra-Kokkola -linjan pohjoispuolella Kuu vain hipoo Venusta ja tämän linjan yläpuolella peittymistä ei tapahdu ollenkaan.
Syvimmillään peittyminen tapahtuu suunnilleen maan lounaisosien tuntumassa. Esimerkiksi Turussa peittyminen kestää noin puoli tuntia. Peittymnen alkaa noin kello kello 13.02. Planeetta alkaa hiljalleen lipua Kuun takaa kello 13.35 aikaan ja tulee kokonaan esiin noin kolme minuuttia myöhemmin.
-
- 13.02
-
- 13.38
Imatra-Kokkola -linjan tuntumassa peittymienn on mielenkiintoinen. Siellä planeetta peittyy vain osittain. Esimerkiksi Vaasassa Venuksesta jää Kuun taa vain noin puolet.
-
- 13.15
-
- 13.23
-
- 13.32
Jos satut olemaan tuona maanantaina peittymisalueen yläpuolella, kannattaa kohtaamista siitä huolimatta tarkkailla. Kuu ja Venus ovat kaunis pari. Pienelläkin kaukoputkella voi nähdä Venuksen sirppimäisen muodon. Kohtaaminen tulee olemaan joka tapauksessa erittäin kaunis.
Kuu ja Venus päivätaivaalla 23.4.2023
Miten Kuun etäisyys lasketaan peittymishavainnoista?
Planeetan peittyminen ei ole pelkästään kaunista katseltavaa tai kuvattavaa. Sen avulla voidaan määrittää esimerkiksi Kuun etäisyys Maasta.
Miten Kuun etäisyys lasketaan peittymishavainnoista?
Planeetan peittyminen tarjoaa hienon tilaisuuden määrittää Kuun etäisyys Maasta käyttämällä hyväksi Kuun parallaksia. Mittauksen perusidea perustuu siihen, että läheinen Kuu näkyy hieman eri kohdassa taivasta eri puolilta Maata katsottuna. Kun peittymisen alkamishetki mitataan kahdesta eri havaintopaikasta, tapahtuma havaitaan paikkojen välisen sijaintieron vuoksi eri aikaan. Seuraava laskutapa pitäisi olla jotakuinkin oikein, mutta minun on tiedetty olleen joskus väärässä… Onneksi kyseessä on vain taivaankappaleen etäisyyden laskeminen eikä sen tärkeämpi, vaikkapa lääkelasku tai asuntolainan korkokulujen laskeminen.
Otetaan havaintopaikoiksi vaikkapa Turun Iso-Heikkilän sekä Helsingin Kaivopuiston tähtitornit, joiden välinen maantieteellinen etäisyys eli kantalinja b on noin 154 kilometriä. Syyskuun 14. päivän peittymisessä alkukontakti tapahtuu Turussa kello 13.03.32 ja Helsingissä kello 13.07.47, jolloin alkamisajankohtien aikaeroksi Δt saadaan 4 minuuttia ja 15 sekuntia eli yhteensä 255 sekuntia.
Peittymisessä mitattu aikaero johtuu kappaleiden suhteellisesta liikkeestä taivaalla sekä havaintopaikkojen välisestä parallaksista. Havainnosta saatu aikaero muunnetaan ensin näennäiseksi kulmasiirtymäksi Δθ kertomalla aikaero Kuun ja Venuksen suhteellisella näennäisellä kulmanopeudella ω_suht peittymisen hetkellä:
Δθ = ω_suht × Δt
Kun tästä kulmasiirtymästä vähennetään kappaleiden todelliseen rataliikkeeseen kuluva osuus efemeridin avulla, jäljelle jäävää kulmaeroa vastaa havaintopaikkojen välinen parallaksikulma θ.
Tarkan etäisyyden laskemisessa on lisäksi otettava huomioon havaintopaikkojen linjan ja Kuun rataliikkeen välinen kulma α. Suomen poikki kulkeva Turku–Helsinki-linja ei ole täysin kohtisuorassa Kuun ja Venuksen suhteellista liikesuuntaa vastaan. Siksi laskussa käytetään niin sanottua tehokasta kantalinjaa b_teh, joka saadaan kertomalla paikkakuntien välinen maantieteellinen etäisyys b kulman α sinillä:
b_teh = b × sin(α)
Saadun parallaksikulman θ ja tehokkaan kantalinjan b_teh avulla Kuun etäisyys d ratkaistaan trigonometrisesti kaavalla:
d = b_teh / sin(θ) ≈ b_teh / θ
Tämä kaavan likiarvomuoto pätee, kun kulma θ ilmoitetaan radiaaneina. Esimerkiksi jos noin 384 400 kilometrin etäisyydellä olevaa Kuuta tarkastellaan Turun ja Helsingin välisestä 154 kilometrin maantieteellisestä etäisyydestä, suurin mahdollinen parallaksikulma lasketaan seuraavasti:
θ = 154 km / 384 400 km ≈ 0,000401 rad ≈ 0,023°
Tämä vastaa noin 1,38 kaariminuuttia. Todellisessa tilanteessa tehokas kantalinja b_teh on tätä pienempi eli projektio-osa siitä kantalinjasta, joka sijaitsee kohtisuorassa liikesuuntaa vastaan.
Eri paikkakuntien välillä laskettaessa voi käyttää täsmälleen samaa menetelmää. Laskuun syötetään vain kyseisten paikkakuntien välinen etäisyys b, havainnoista mitattu aikaero Δt sekä kyseiselle paikkakuntaparille laskettu geometria ja kulma α.
Toisin sanoen tässä on oiva tilaisuus määrittää aurinkokuntamme etäisyyksiä käyttämällä avuksi muutamaa valokuvaa tai muuta havaintoa eri paikkakunnilta. Tarkan lopputuloksen saaminen edellyttää kuitenkin sitä, että kaikkien havaitsijoiden kellot, etenkin kameroiden kellot, ovat keskenään tismalleen samassa ja oikeassa ajassa, sillä jo muutaman sekunnin heitto kellossa aiheuttaa merkittävän virheen laskettuun etäisyyteen.
Lähteet:
https://www.poyntsource.com/IOTAmanual/INTRODUCTION_TO_OCCULTATIONS.pdf
https://home.ifa.hawaii.edu/users/barnes/ASTR110L_S03/lunardist.html
https://ssd.jpl.nasa.gov/horizons/app.html#/
https://in-the-sky.org/news.php?id=20260914_16_100
