Kesälaitumilla
9.7.2026
Olin mökillä kirjoittelemassa, kun ensimmäinen sadealue saapui. Kävin kylätiellä kameran kanssa toivoen, josko sadealueen reunoille muodostuisi erikoispilviä. Hieman asperitas-aaltoilua esiintyikin, muttei mitään ihmeellistä. Palasin mökille kirjoittamaan. Parinkymmenen minuutin jälkeen tulin vilkaisseeksi ikkunasta ulos ja huomasin, että maisema alkaa punertumaan, joka tahtoi sanoa puolestaan sitä, että aurinko alkaa näkymään. Katsoin sadealueen sijainnin ja totesin, että nyt on pakko vilkaista pihalle. Vilkaisin ulos ja sieppasin samantien kamerat mukaani. Taivaalle alkoi piirtymään todella kirkas sateenkaari.
Otin ensimmäiset kuvat mökin pihalta jostain vanhanaikaisesta hevosvetoisesta koneesta ja kyllä passasi sateenkaari nätisti kuviin mukaan. Kuvat piti ottaa nopeasti, nimittäin edelleen satoi tihkua, joka kasteli nopeasti kaiken.
Samalla siinä kuvatessa huomasin, että nyt alkaa näkymään jo kokonainen sateenkaari, niinpä pakkasin kamerat Hitsiin ja hurautin kylätielle. Kuulin jälkeenpäin, että kyläläiset olivat arvanneet heti, mikä kupletin juoni on. Mikäli Hitsi baanaa ohitse kuin rallisprintin erikoiskokeella, on ulkosalla jotain katsottavaa. Ja todellakin, nyt sitä oli. Sateenkaarta Valkon taivaan täydeltä.
Sinällään nämä kuvat olivat eräänlainen uran huipennus. Olen kytännyt ilta-auringon värjäämää sateenkaarta jo pitkään eli koko harrasteaikani eli siis melkoisen kauan. Olen onnistunut saamaan muutaman kuvan punaisesta kaaresta, joissa mukana on sateenvarjo. Aina siis kuvaaminen ei ole ollut tällä tasolla toteutuksien suhteen.
Vaihtelin kameroita tihkusateessa, Mark II oli kiinni laajakulma ja vanhassa 6D:ssä zoomillinen. Pahimman sateen ajan lauoin kännykällä ruutuja, mutta mielestäni kännykkä ei kyennyt tallentamaan ilmiötä ihan realistisesti vaan värit jäivät todella köyhiksi ja kuva jotenkin plassuksi. Kerrankin näinpäin! Kännykällä kuvatessa käytän silloin tällöin filtteriä, näin toimien kuvaa tarvitsee vähemmän käsitella ennen julkaisua. Nyt eivät mitkään filtterit toimineet, valo oli todella punaista ja kuvat edelleen liian valjuja. Nyt täytyy sanoa, että järjestelmäkamera pieksi kännykän sata-nolla.
Kalustoa sateenkaari kuvissa Canon EOS 6D Mark II ja Irix Blackstone 15mm, ISO 160, f8, 1/40s & Canon EOS 6D ja Canon 24-107mm
11.7.2026 Kesälaidunkausi jatkuu
[Tässä tekstissä kerrotaan kokeneen myrskyilmiöiden havaitsijan kuvausreissusta. Jos myrskybongaus kiinnostaa, mutta olet aloittelija, kannattaa muistaa, että myrskyjen havaitseminen läheltä on oikeasti vaarallista, ja on tiedettävä, mitä on tekemässä. Ensi alkuun kannattaa tutustua Ursan myrskybongareiden harrastusryhmän turvallisuusohjeisiin täällä sekä lukea Ilmatieteen laitoksen ohjeet ukkospuuskien varalle täällä.]
Jos ihan totta puhutaan, meinasimme nukkua tämän myräkän ohitse. Alkuperäinen ennuste arpoi yöukkosta kello yhdeksi, mutta edes sadetta ei vielä kahdeksan maissa illalla näkynyt tutkasta. Ilmatieteenlaitoksen sää apista olivat tikat eli salaman kuvakkeet kadonneet. Mepsikään ei näyttänyt tässä kohtaa mitään tajunnanräjäyttävää saapuvaksi. Sää oli todella raskas, kosteaa ja kuumaa. Kumpikin, sekä Riku että minä olimme tehneet pitkän päivän ja hieman väsytti. Olimme kontanneet mökin ympäriltä kaikki rikkakasvit pois samalla siistien piha-aluetta muutenkin, joten veto alkoi olemaan poissa.
Hieman ennen iltakymmentä päätin poiketa hyyskässä. Siinä istuessani alkoi kuulumaan selvää jyrinää. Salamana kännykkä taskusta ja tutka auki. Salamatutka kertoi, että Mynämäellä paukkuu ja jytisee ja setti on tulossa Laitilaan. Missä välissä se tuon sadealueen taikoi? Kävin muina henkilöinä kysymässä Rikulta, että mites, kiinnostaisiko yksi kappale yöukkosta? Ilmeisesti kiinnosti, koska pääsimme lähtemään kymmenen minsaa ensihaviksesta matkaan. Kummasti sitä jaksaa skarpata, kun jotain jännittävää on tiedossa.
Kun pääsimme perille mökin lähelle Karjaretken pitkälle suoralle, alkoi näkymään etäinen välkyntä, joka läheni todella nopeasti. Aivan alun perin kartat näyttivät yöukkosta kello yhdeksi, mutta sen jälkeen kaikki oli päivittynyt uusiksi-ilman ukkosta. Pakka ennusteineen oli ilmeisesti mennyt sekaisin hyvin kostean illan aikana. Päivällä lämpöasteet kävivät +29 asteessa. Katsoessani Mepsiä cape-arvo kynti uskomattomassa 2500 lukemassa kaikkien muidenkin arvojen ollessa todella hyvät. Ilmankon nyt sitten jyskäsi. Ainut mikä huoletti oli se, että meillä ei appejen mukaan riittäisi noste enää puolenyön jälkeen vaikka raju cape arvo varmaankin korreloi asian kanssa.
Kuvallisesti oli kyllä komeaa pitkästä aikaa. Aika paljon salamoita jäi sadeseinämien sisälle ja koska paras salamointi tapahtui joko kaakossa, etelässä tai koillisessa pahiten satavien alueiden yhteydessä. Kameraa oli tuskastuttavaa sijoittaa kuvaamaan. Napsin nämä kuvat pitkällä valotuksella ja sormet ristissä. Huomasin nimittäin pelipaikalla, että triggerin välipiuha on jäänyt lähtötohinassa kotiin-ei siis mökille, vaan ihan kotiin. Toiselle puolelle Laitilaa. Että tälläistäkin vielä nykyään tapahtuu, mutta todellisuudessa en missannut sen vuoksi kovinkaan montaa kuvaa vaan lähinnä siksi, etten millään osannut päättää, minnepäin se pahuksen kamera kannattaa suunnata. Tämän jälkeen konkaritkin tarkastavat reppunsa sisällön ennen reissuun lähtöä, eikö? Tämä konkari ainakin oppi tästä kuviokellunnasta jotain.
Illan sekä yön uskomaton anti jatkui, kun erikoispilvet nimeltä Undulatis asperitakset ilmaantuivat ukkostavan alueen reunoille. Taivaan täytti aaltoilu ja välkehdintä. Annoin kameran paukuttaa ajastimella salamoita talteen ja kuvasin aaltoilevaa, väliin salamoinnista valostuvaa taivasta. Näky oli kuin jostain ilmestyskirjasta, voisin kuvitella. Infernaalisen komeat pilvet kyllä. Todella komea parituntinen ja kummasti sitä sitten taas jaksoi, kun itse salamointi todella alkoi. Mutta. Mepsin katsomisen huoli oli oikea. Ukkostelevat alueet kyykkäsivät ihan totaalisesti saapuessaan Laitilan eteläpuolelle. Näyttävä salamointi vaihtui valitettavaksi vesisateeksi.
Ystäväni katsoi seuraavana päivänä kuvia, ja kysyi, että missä noi komeat Asperitas erikoispilvet ovat esiintyneet? Koska saksan mimmi Claudia Hintz on piinkova ammattilainen mitä sääilmiöihin tulee, niin pilvien nimet menevät taatusti oikein. Olin suoraan sanoen onneni kukkuloilla, taas kerran. Mikäli ilmiökesä jatkuu näin, en voi kuin ihmetellä.
Ja sehän sitten jatkui.
Palaamme elokuun lopulla jälleen niin sanotusti ”asthialle”. Siihen asti jatkan laidunnusta ilmiöiden ympäröimänä!
Yön kuvien asetuksista sen verran, että aukkoluku f14-16 voi kuulostaa suurelta, mutta tarkoituksena oli maksimoida salamoiden jäänti kuviin ja tuolloin kykenin käyttämään pitkää valotusta, joka takasin useimmiten onnistumisen. Valotusaika vaihteli 6-8s väliin ja Isot olivat 100.
Runkona Canon EOS 6D Mark II & objektiivi Canon 24-105mm Kännykkäkuvat Oneplus pro 13, yökuvaus asetus-automaatti ilman jalustaa 3s. Ei parantunut paljon pomppia kuvatessa.
-Pike
