Puhetta ajasta

8.1.2018 klo 18.22, kirjoittaja
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Juttelen ensi viikon maanantaina 15.1. kello 18.00 Teatterikorkeakoulun alumniklubilla ohjaaja Leea Klemolan ja Helsingin piispa Teemu Laajasalon kanssa otsikolla Elämä ja henki – kauanko nyt on aikaa? Taide, tiede ja uskonto liikkeessä kohti uutta ajattelua. Keskustelua puheenjohtaa alumniyhdistyksen hallituksen jäsen Kirsikka Moring.

Puhun tiistaina 13.2. kello 18.00 Kirkkonummen komeetan tilaisuudessa ajasta ja aikamatkustuksesta fysiikan näkökulmasta otsikolla Teatterin kellosta mustien aukkojen syövereihin: mitä tiedämme ajasta ja aikamatkailusta?.

Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

10 kommenttia “Puhetta ajasta”

  1. Eusa kirjoitti:

    Ihanko tosissaan aikamatkailulle jotkin tutkijat näkevät mahdollisuuksia? Muitakin ikääntymisen lisäksi?

    Eihän avaruudessakaan voi vaihtaa liikkumistaan taaksepäin – jos jarruttaa ja kiihdyttää vastasuuntaan, avaruus on toinen, muuttunut, ellei muuten niin omalla kiihdyttämisellä kaareutettu toiseksi. Eikö aikaa eteen ja taakse voi ajatella entropian lisääntymisenä ja vähenemisenä?

    Olemme fiksautuneet Minkowskin kuvaukseen, vai emmekö olekaan?

  2. Pekka Janhunen kirjoitti:

    Monimaailmatulkinnassa menneisyyden muuttamisongelmaa ei näyttäisi olevan. Jos historiaan hyppää ja muokkaa sitä, se ei ole meidän historiamme vaan jokin muu haara. Haaran modifioiminenkaan ei ole ongelma koska jos on niin että monimaailmassa esiintyy kaikki mikä on voinut tapahtua, silloin nuo modifioidutkin haarat ovat jo siellä ja ovat niin ollen kelvollisia.

    Sitä en kyllä tiedä miten sinne historiaan voisi hypätä, monimaailmatulkinnassakaan.

  3. Erkki Kolehmainen kirjoitti:

    Jokainen voi käyttää aikansa miten haluaa, mutta minusta 15.1. keskustelun teemassa on jo sisään rakennettu virhe. Uskonto ei ole ollut koskaan halukas muuttumaan kohti uutta ajattelua. Todellinen uusi ajattelu hylkäisi Raamatun opin ja sitähän piispa ei voi tehdä, koska menettäisi samalla valtion tukeman virkansa. Syksy Räsänen voisi lukea ennen tilaisuutta prof. Yuval Noah Hararin ajatuksia uskonnoista ja mikä niiden muuttumiseen on vaikuttanut.

    1. Pekka Janhunen kirjoitti:

      Uskonnosta puheen ollen, minusta on niin että jos jonkin väitteen voisi periaatteessa osoittaa vääräksi, se kuuluu tieteeseen, jos ei, se kuuluu uskontoon. Jos taas väite on jo osoitettu vääräksi, se ei kuulu kumpaankaan eikä ole kiinnostava. Tällaisessa katsannossa tiede ja uskonto ovat komplementäärisiä ja keskenään kilpailemattomia tapoja jäsentää todellisuutta.

  4. Lentotaidoton kirjoitti:

    Olen toista mieltä. Ilmoitususkontoahan (jota suurin osa uskonnoista on) ei voi edes periaatteessa osoittaa vääräksi (ei siis ole falsifioitavissa). Ilmoitususkonto joko uskotaan tai ei uskota. Ei siis kuulu tieteeseen. Eikä ole kiinnostava.

    1. Pekka Janhunen kirjoitti:

      Minulle tuo kuulostaa siltä että olet samaa mieltä, vaikka sanotkin olevasi eri mieltä.

      1. Erkki Kolehmainen kirjoitti:

        Olen kanssasi samaa mieltä! 😉

      2. Lentotaidoton kirjoitti:

        ” Jos taas väite on jo osoitettu vääräksi,” Eli miten olet jo osoittanut vääräksi väitteen, jota ei voi periaatteessakaan osoittaa vääräksi? Riippumatta siitä olisiko se tiedettä tai uskontoa (tai mitä tahansa).

        Tieteen voi, uskonnon ei. Silloin ne eivät ole ”komplementäärisiä ja keskenään kilpailemattomia tapoja jäsentää todellisuutta.” Se oli pointti.

        1. Pekka Janhunen kirjoitti:

          Siis kolmenlaisia väitteitä: 1) mahdolliset ja falsioituvat (tiede), 2) mahdolliset ja ei-falsifioituvat (uskonto), 3) mahdottomat väitteet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *