Pintaraapaisun ja perehtymisen väliltä

15.11.2016 klo 13.27, kirjoittaja
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua

Syksyllä luennoimani kahden kuukauden kurssi Fysiikkaa runoilijoille oli pisin koostamani populaari esitys fysiikasta. Tarkoitus oli valaista ei-luonnontieteilijöille sitä, mistä fysiikassa on kysymys ja miten se on muuttanut maailmankuvaa. Modernin fysiikan (eli suhteellisuusteorian ja kvanttiteorian) tuoma mullistus todellisuuskäsityksestä on suuruudessaan verrattavissa siirtymään maagisesta maailmankuvasta valistuksen järkeilyyn, mutta sen sisältö on tuntematon valtaosalle ihmisistä, jotka eivät ole fyysikkoja. Kurssi pyrki omalta pieneltä osaltaan paikkaamaan tätä aukkoa. Luennoilla kävi myös yliopiston ulkopuolisia. Eräs kurssilainen totesi palautteessa seuraavasti:

Tällaisia tieteenalojen välisiä kädenojennuksia kaivattaisiin enemmän. Tuntuu, että noin yleisesti ottaen fysiikasta kiinnostunut humanisti voi joko tyytyä populaarikirjallisuuteen tarjoamaan pintaraapaisuun tai vaihtoehtoisesti aloittaa fysiikan opiskelun aivan a:sta; välimuotoa on vaikea löytää.

Kurssin loppuesseiden ja palautteen perusteella kurssi onnistui tässä. Loppuesseistä kiinnostavimpia minulle olivat ne, joissa opiskelijat pohtivat kurssilla esitettyä kuvaa maailmasta oman tieteenalansa näkökulmasta, esimerkiksi historian, kehitysmaatutkimuksen, kirjallisuustieteen ja kognitiivisen neurotieteen. Fysiikka näyttäytyi monille hankalana mutta kiinnostavana alueena niin lähestymistapansa kuin paljastamansa todellisuuden puolesta (otteet ovat palautteesta, jossa kysyin mm. sitä, neuvoja kurssin jatkossa käyville opiskelijoille, jokainen kappale on eri opiskelijalta):

Alussa olisi hyvä käydä läpi vielä selkeämmin fyysikon ajattelutapaa ja tieteenalan viitekehystä. Humanistille ”kysymys ei ole relevantti”-tyyppinen vastaus tuntuu todella vieraalta.

Kannattaa orientoitua itsekseen sillä lailla, että nyt opitaan jotakin itselle aivan uutta ja oman alan näkökulmasta jopa hämmentävää. Se voi tuntua kurssin edetessä vaikealta, mutta keskittyminen palkitsee!

Minulle kurssi avasi aivan uudenlaisen kehyksen tarkastella maailmaa.

Oman ajattelun haastaminen ja totuttujen kaavojen ja ajatustapojen rikkominen oli todella virkistävää. […] Etenkin runojen kannalta kurssilla esiintyi monia samantapaisia fysiikan näkökulmasta tosia lauseita, jotka jollain tavalla kiteyttivät monimerkityksellisyydellään jotain sekä ulkoisesta maailmankaikkeudesta että jotain hyvin perusinhimillistä ja samaistuttavaa.

Fysiikan suhde kauneuteen tuo mielenkiintoisen yhtymäkohdan muiden tieteenalojen todellisuusmalleihin. Fysiikan kauneuden käsitteet, symmetria, muodot havaittujen luonnonlakien takana kiehtovat taiteiden ja filosofian alojen todellisuutta tutkivaa.

Tieteelliseen maailmankuvaan on vähitellen siis tarttumassa ajatus siitä, että ihmisen havaintokyvyn ulkopuolella olevat asiat selittävät todellisuutta parhaiten.

Toisaalta opiskelijat kertoivat siitä, miten hämäräksi asiat olivat kurssilla jääneet, ja miten siellä tarjottua tietoa oli vaikea arvioida ja kehystää:

Esimerkiksi luennolla olisi voinut kertoa mitä vain ja olisin sen todennäköisesti uskonut tiedon arvioimiseen tarvittavien työkalujen puutteessa. Ajan suhteellisuus, gravitaatio, pimeä aine ja aika-avaruuden taipuminen sellaisinaan tuntuvat jo niin hurjilta ja käsittämättömiltä, että samaan linjaan voisi hyvin uskoa muutakin kummallista.

Sekin on toivottava saavutus, että hahmottaa, että ei ymmärrä tai ei pysty kriittisesti arvioimaan jotakin asiaa, sen sijaan että virheellisesti luulisi ymmärtäneensä sen. Loppuesseissä olikin (yllätyksekseni) hyvin vähän väärinkäsityksiä kurssilla käsitellyistä asioista. Luullakseni ei ole tavatonta, että populaarien esitysteni jäljiltä moni yleisöstä on ymmärtänyt jotain keskeistä väärin, mutta kurssin pituuden takia luennoilla oli mahdollista enemmän avata tiedon perusteita ja tietämättömyyttä.

Oli myös mukava huomata, että opiskelijat kokivat kurssista olevan apua fysiikan populaarin käsittelyn arvioimisessa:

Ehkä tärkeimpinä anteina kurssista uskon, että pystyn jatkossa suhtautumaan huomattavasti kriittisemmin esimerkiksi tiedeuutisointiin ja populaareihin teksteihin alasta. Toisaalta pystyn varmasti myöskin paremmin hahmottamaan, mistä niissä on ylipäänsä kyse, kun kurssin jälkeen peruskäsitteet ovat hyvin karkeasti hallinnassa.

Koen nyt käsittäväni fysiikan eri ilmiöitä paremmin ja osaan tarkastella kriittisemmin esimerkiksi populaarikulttuurin tieteisfiktion sovelluksia fysiikan eri ilmiöistä.

Kurssilaiset arvostelivat (epäselvän ja liian nopean puheeni lisäksi) kurssissa enimmäkseen sitä, että se oli liian lyhyt ja siinä olisi voinut olla enemmän kosmologiaa. (Yksi opiskelija soimasi kurssin leikillistä nimeä harhaanjohtavaksi, koska fysiikkaa ei tarkasteltu runouden näkökulmasta.)

Fysiikan popularisoimisesta ei ole popularisoijille juuri hyötyä fysiikan sisällön ymmärtämisessä, mutta se auttaa näkemään selkeämmin, mistä fysiikassa on kysymys ja miten se nivoutuu inhimilliseen kokemukseen, ja tältä kannalta kurssin luennoiminen ja opiskelijoiden kysymykset, palaute ja esseet olivat minulle antoisia.

15 kommenttia “Pintaraapaisun ja perehtymisen väliltä”

  1. Ville sanoo:

    Olisin mielelläni osallistunut kurssille jos se töiden puolesta olisi ollut mahdollista. Taltioiko kukaan sitä? Ja jos, niin tuleeko levitykseen? Aiheestahan voisi kirjoittaa vaikkapa kirjan, ihan näin vinkkinä. Toki niitä on ollut mutta kun tekee omanlaisensa niin se yleensä myy.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Kurssia ei taltioitu. Enqvisthän on kirjoittanut kurssin aiheista jokusenkin kirjan, joten ainakaan ihan heti en ole sellaista tekemässä. Vaikka näkökulmani ja aihevalintani ovatkin vähän erilaiset, päällekkäisyyttäkin on.

  2. Auli sanoo:

    Milloin pidät kurssin seuraavan kerran?

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Riippuu opetusaikatauluistani Fysiikan laitoksella, joista en tiedä vielä.

  3. Vesa Saarenpää sanoo:

    Vinkki aiheen ympäriltä.
    Richard Feynman: ”Fysiikan lain luonne” Ursan suomentamana. Luentosarja löytyy myös mv-videona hakusanoin ”The Character of Physical Law”. Qed on with it 😉

  4. Erkki Kolehmainen sanoo:

    Eräässä kommentissa perättiin ”fyysikon ajattelutapaa”? Ei sellaista ole. Osa fyysikoista on uskovia, osa ateisteja. Osa pitäytyy standardimalliin, osa haluaa esittää vaihtoehtoisia teorioita. Jotkut haluavat kehittää erittäin kalliita kokeita, toiset taas muuttaa nykyisen maailmankuvan perusteita. Fyysikot ovat ihmisiä, jotka ehkä sattuman kautta ovat kiinnostuneet fysiikasta kuten jotkut toiset runoudesta. Molemmissa mielikuvitus on ainoa luova voima!

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Vaikka tieteenalojen sisällä on paljon vaihtelua (eikä esimerkiksi ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä fysiikkaa), on kuitenkin eri tieteenalojen ajattelulle ja työskentelytavalle leimallisia piirteitä. Tieteenalojen lähestymistapojen erilaisuuden hahmottaminen oli yksi kurssin anti.

  5. Juha Mehtälä sanoo:

    Jos aiheesen liityen saa mainostaa niin ”Pbs Space time” tarjoaa mun mielestä ihan kivaa populaaria fysiikkaa you tubessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *