Myös me/Us too

10.2.2018 klo 13.33, kirjoittaja
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

(As the topic, the hiring of Christian Ott at the University of Turku, has attracted international attention, this entry is both in Finnish and English; the English version is below the Finnish text.)

Viime ja tällä viikolla uutisissa on ollut astrofyysikko Christian Ottin palkkaaminen Turun yliopistolle ja työsopimuksen purkaminen. Suomalaisten tiedotusvälineiden lisäksi BuzzFeed on seurannut asiaa. Tapauksesta on keskustelu paljon, ja joistain seikoista on ollut epäselvyyttä. Yritän tässä selventää tilannetta. (Kiitos Turun yliopiston johdolle vastaamisesta kysymyksiin kiireiden keskellä.)

Touko- ja kesäkuussa 2015 Caltechin yliopiston professori Christian Ottin kaksi naispuolista jatko-opiskelijaa teki hänestä virallisen valituksen. Kolmen kuukauden jälkeen asiaa tutkinut komitea totesi, että Ott yksikäsitteisen selvästi syyllistyi ”sukupuoleen perustuvaan häirintään” näitä jatko-opiskelijoita kohtaan. Yliopiston mukaan syynä olivat Ottin ”romanttiset tai seksuaaliset tunteet” toista opiskelijoista kohtaan, ja hänen käytöksensä ”merkittävästi haittasi” tämän opiskelumahdollisuuksia.

Ott laitettiin yhdeksän kuukauden palkattomalle vapaalle, ja häntä kiellettiin tulemasta kampukselle sekä ottamasta yhteyttä opiskelijoihin, joita hän oli häirinnyt. Yliopisto myös päätti, että Ottin ”käytöksessä ja ohjaustavassa täytyy tapahtua selvästi havaittava muutos ennen kuin hän voi olla tekemisissä opiskelijoiden kanssa ilman valvontaa”. Ott valitti päätöksestä, ja valitus hylättiin.

Kolmeen kuukauteen Caltech ei kertonut asiasta julkisesti, mutta BuzzFeedin päästyä vihille yliopisto antoi tammikuussa 2016 virallisen lausunnon tapauksesta, jossa se myös ilmoitti ryhtyvänsä laajoihin toimiin, jotta vastaava ei toistuisi. Tapaus sai paljon huomiota, muun muassa maailman arvostetuimmat laaja-alaiset tiedelehdet Nature ja Science kirjoittivat siitä.

Ott rikkoi saamansa hyllytyksen ehtoja ottamalla yhteyttä toiseen häirinnän kohteista. Yliopisto hyllytti hänet uudelleen vuodeksi. Vuoden 2017 loppupuolella komitea harkitsi, saisiko Ott jatkaa työtään Caltechissä ja antoi asiasta yliopistolle suosituksen. Suositusta ole julkistettu. Saatuaan suosituksen tietoonsa Ott ilmoitti eroavansa Caltechistä joulukuun 31. päivä.

Tammikuussa tuli julki, että Ott on palkattu Turun yliopiston Tuorlan observatorioon vanhemmaksi tutkijaksi kahdeksi vuodeksi maaliskuun alusta alkaen. Tuorlan observatorio oli laittanut marraskuussa avoimeen hakuun kahden vuoden paikan. Ottin tapausta seurannut astrofyysikko Peter Coles arveli, että kyseessä on sama paikka. Ilmoituksessa mainitaan, että työhön kuuluu opetusta ja opiskelijoiden ohjaamista, mikä onkin tavallista. Turun yliopiston johto oli sen sijaan kertonut, että Ottin velvollisuuksiin ei kuulu opetusta eikä ohjausta. Jos kyseessä olisi sama paikka, tämä olisi tarkoittanut, että Ott olisi käytännössä palkittu häirinnästä vähentämällä hänen velvollisuuksiaan. Turun yliopiston johto on kuitenkin varmistanut minulle, että kyseessä on eri työpaikka, eikä Ottin paikka ollut avoimessa haussa. Heidän mukaansa on myös tavallista, että Tuorlan observatoriossa työhön ei kuulu opetusta eikä ohjausta. (Helsingin yliopiston fysiikan osastolla kaikilla on opetusvelvollisuus.)

Vaikka paikat yleensä ovat avoimessa haussa, ei ole tavatonta, että niihin suoraan valitaan joku tietty henkilö, jos siihen katsotaan olevan erityinen syy. (Esimerkiksi minun paikkani Helsingin yliopistossa ei ollut avoimessa haussa.) Mutta Ottin tapauksessa tämä tietysti tarkoittaa sitä, että yliopisto ei ole punninnut toisaalta tutkimusansioita ja toisaalta häirintää, kokonaiskuvaa muihin hakijoihin verraten: Tuorlaan haluttiin nimenomaan Ott.

Asia herätti huolta Suomen tähtitieteilijöiden, astrofyysikoiden ja kosmologien keskuudessa. Joukko heitä (mukaan lukien Till Sawala ja minä), keskusteltuaan yhteisön muiden jäsenten ja Tuorlan observatorion johtajan Juri Poutasen kanssa, muotoili ja julkisti lausunnon, jossa vahvasti tuomitaan häirintä.

Lausunto julkistettiin torstaina 1.2. ja sen allekirjoitti nopeasti yli 80 alan tutkijaa, mukana professoreita kaikista Suomen tähtitieteen laitoksista (Aalto-yliopistosta, Helsingistä, Oulusta ja Turusta). Tämä on suuri osa tähtitieteilijöistä ja astrofyysikoista Suomessa. Suomen Tähtitieteilijäseura ilmaisi jakavansa lausunnon arvot ja vahvasti kehotti jäseniään lukemaan ja, jos ovat samaa mieltä, allekirjoittamaan sen. Tukensa ilmoitti myös yli 180 muiden alojen ja maiden tutkijaa. Heidän joukossaan oli korkeassa asemassa olevia tieteilijöitä, mm. Fysiikan tutkimuslaitoksen johtaja Katri Huitu, Iso-Britannian kuninkaallisen tähtitieteellisen seuran varapuheenjohtaja Hiranya Peiris ja kanadalaisen Dunlap-instituutin johtaja Bryan Gaensler.

Lausunnossa todetaan, että häirintä on vakava rikkomus, joka vaatii aktiivisia toimia. Siinä ei kuitenkaan oteta kantaa mihinkään yksittäiseen tapaukseen, eikä vaadita mitään tiettyjä toimia. Lausunnon lisäksi 19 tähtitieteilijää, astrofyysikkoa ja kosmologia (mukaan lukien minä) lähetti perjantaina 2.2. Turun yliopiston johdolle kirjeen, jossa sitä pyydettiin harkitsemaan uudelleen päätöstä Ottin palkkaamisesta. Johto on voinut saada muitakin yhteydenottoja asian tiimoilta.

Laitoimme lausunnosta tiistaina 6.2. lehdistötiedotteen suomeksi ja englanniksi. Till Sawala totesi siinä, että

”Olen huolestunut siitä viestistä, jonka yhteisömme lähettää. Se, että häirintään syyllistynyt voi vain siirtyä toiseen instituutioon on isku niiden kasvoihin, jotka ovat olleen häirinnän kohteita, ja joiden ura usein kärsii vakavasti sen takia. Kun jopa tutkimuksen yksiselitteiset löydöt sivuutetaan palkkaamisen mahdollistamiseksi, uhrit voivat oikeutetusti kysyä miksi he ottaisivat riskin ja tulisivat julkisuuteen. Tämä olisi katastrofaalinen seuraamus.”

Tiedotteessa emeritusprofessori Esko Valtaoja arvosteli sitä, että hierarkian alemmilla portailla olevia, joilla on suurin riski joutua häirinnän kohteeksi, ei kuultu asiassa: ”Tämän laiminlyöminen ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävää nykypäivän akateemisessa maailmassa.”

Aluksi Turun yliopisto kertoi julkisesti, että ”Ottin menneisyys on ollut tiedossa rekrytointia tehtäessä ja asiaa on harkittu tarkasti” ja vakuutti, että sillä on ”nollatoleranssi häirinnän ja kiusaamisen suhteen”. Toisaalta yliopiston johto vetosi siihen, että ”Meillä on asiasta muutakin tietoa mitä julkisuudessa on ollut. Meillä on esimerkiksi hänen entisen esimiehensä kuvaus asiasta, ja ne toimenpiteet mihin siellä ryhdyttiin.”

Tuorlan observatorion johtaja Juri Poutanen kuitenkin kertoi joillekin lausunnon alulle panijoista yksityisesti, että hänen mielestään ei ole mitään todisteita siitä, että Ott olisi syyllistynyt häirintään, joten ei ole mitään mistä huolestua. Hän myös selitti, että Caltechin toteamus ”sukupuoleen perustuvasta häirinnästä” tarkoittaa vain sitä, että jatko-opiskelijat olivat naisia, ei sitä, että häirinnän perusteena olisi ollut sukupuoli. Sen lisäksi, että Poutanen on sen instituutin johtaja, missä Ott olisi työskennellyt, hän olisi ollut myös Ottin esimies.

Ott otti myös yhteyttä joihinkin lausunnon alullepanijoista ja sanoi, että hän voi kertoa asiasta enemmän yksityisesti. Hän kieltäytyi myöntämästä, että olisi syyllistynyt häirintään, sanoen vain, että on tehnyt ”virheitä”.

Vaikka Caltechin komitea oli esittänyt johtopäätöksensä olevan yksiselitteisen selvä, kaikkien tahojen arvioita pitää tietysti voida tarkastella kriittisesti, jos se on aiheellista. Mutta sitä ei voi luotettavasti tehdä kuulemalla pelkästään häiritsijäksi todettua henkilöä ja hänen valitsemiaan tahoja. Jokainen tietysti haluaa esittää asiat itselleen parhain päin, ja ihmiset mielellään puolustavat kavereitaan. Siksi on tärkeää, että häirintäsyytöksiä ja muita kiistanalaisia asioita selvittävät riippumattomat tahot -kuten Caltechin komitea-, jotka kuulevat kaikkia asianosaisia ja tutustuvat kaikkeen dokumentaatioon.

Kuten häirinnän vastaisessa lausunnossa todetaan, häirintään syyllistyminen ei tarkoita sitä, etteikö henkilö voisi enää koskaan olla mukana tiedeyhteisön toiminnassa. Mutta tämän edellytyksenä on se, että hän ymmärtää tehneensä väärin ja ottaa vastuun tekemästään vahingosta.

Poutanen myös kommentoi, että Ottista oli julkisuudessa tehty ”hirviö”, vaikka hän on oikeasti ”mukava mies”. Tässä ollaan asian ytimessä: häirintään syyllistyvät myös tavalliset ihmiset, jotka ovat monissa yhteyksissä mukavia. Häiritsijöiden etäännyttäminen hirviöiksi ei edistä häirinnän torjumista, vaan haittaa sen hahmottamista, miten laajalle levinnyttä ja vakavaa se on.

#MeToo-kampanja on tuonut laajaan keskusteluun sukupuoleen perustuvan häirinnän yleisyyden. Häirinnästä eivät ole vastuussa vain ”ne toiset” tai ”hirviöt”, vaan myös me. Sitä esiintyy kaikenlaisissa yhteisöissä, olivatpa ne akateemisia, ammatillisia tai harrastustoimintaan liittyviä. Hollywoodin elokuvatuottajien kauhistelun sijaan meidän on kunkin tärkeää suunnata katse omaan ympäristöömme ja toimia siinä. (Helsingin yliopistolla on muuten 12.3. asti auki kysely seksuaalisesta häirinnästä.)

Tiedemaailmassa yksi ongelma on se, että vakavaankin häirintään syyllistyneiden nimet pidetään usein salassa. Esimerkiksi kun matemaatikko Lassi Päivärinta vuonna 2014 erotettiin Helsingin yliopistosta, koska hän oli vuosien ajan seksuaalisesti häirinnyt naispuolisia jatko-opiskelijoita, hänen nimeään ei käytetty julkisuudessa. Tämä on saattanut edesauttaa sitä, että hän vain siirtyi Tallinnan teknilliseen korkeakouluun, tai se voi vaikeuttaa häirinnän estämistä jatkossa. (Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on nyt kiinnittänyt entistä enemmän huomiota häirintään.)

Kun kyse on syytöksistä, nimien pitäminen salassa on perusteltua. Mutta, kuten Peter Coles toteaa, jos henkilö todetaan syylliseksi, on syytä tuoda asia päivänvaloon.

Keskiviikkona 7.2. Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen ilmoitti, ”kuultua[an] laajasti tiedeyhteisöä”, että Turun yliopisto purkaa Ottin työsopimuksen. Sen sijaan, että Turun yliopisto olisi tyytynyt toimintansa puolustelemiseen, se kuunteli argumentteja ja arvioi asiaa uudelleen. Virheiden toteaminen ja päätösten muuttaminen ei ole isoille instituutioille sen helpompaa kuin yksilöille, ja yliopiston johto ansaitsee kiitokset. Toivottavasti sen toiminta rohkaisee muita ottamaan häirinnän vakavasti.

On vaikuttavaa, miten nopeasti tutkijat ottivat kantaa häirintää vastaan – vaikka onkin huomattava, että lausunnon allekirjoittajat eivät olleet Ottin tapauksesta yksimielisiä. Tapaus näytti, että yhteisö voi vaikuttaa häirintään liittyviin päätöksiin. Myös me voimme muuttaa asioita.

* * *

The decision by the University of Turku to hire astrophysicist Christian Ott, and then cancel his contract, has attracted some attention. In addition to Finnish media, BuzzFeed has covered the case. There has been a lot of discussion about the case, not always with precise information. I will try to clarify things a little. (Thanks to the University of Turku leadership for answering my queries at a busy time.)

In May and June 2015 two female students of Caltech professor Christian Ott filed a complaint about him. After three months, a committee concluded that there was “unambiguous gender-based harassment of both graduate students” by Ott. The university further found that this “was prompted by [Ott’s] romantic or sexual feelings” for one of the students, and that his behavior “significantly and adversely affected” her educational opportunities at Caltech.

Ott was placed on nine months of unpaid leave, and banned from coming to the campus and contacting the students he harassed. The university also decided that “a demonstrable change in behavior and mentoring approach” of Ott “will be required before unmonitored interactions with students can resume”. Ott appealed the decision; the appeal was denied.

For three months Caltech did not address the issue publicly, but after BuzzFeed caught on the university made an official statement in January 2016, where it also announced significant actions to make sure that such a situation would not be repeated. The case received a lot of attention, and was covered by the world’s most respected general science magazines Nature and Science.

Ott violated the conditions of his suspension by contacting one of the students he had harassed. The university suspended him for 12 more months. Towards the end of 2017 a committee considered whether Ott could continue at Caltech, and made a recommendation to the university. The recommendation has not been made public. After being informed of the recommendation, Ott announced that he would resign from Caltech, effective on December 31.

In January it turned out that Ott had been hired at the Tuorla Observatory of the University of Turku as a senior researcher on a two-year contract. The Observatory had announced a two-year position in November. Astrophysicist Peter Coles, who had been following Ott’s case, suggested that this is the same position. According to the announcement, the job includes teaching as well as supervising students, as is common. However, the University of Turku leadership had instead said that Ott’s duties will not include teaching or supervising. Had this  been the same position, it would have meant that Ott would, in effect, have been rewarded for harassment by having his duties lightened. However, the University of Turku leadership has confirmed to me that Ott’s position is a different one, and it was not open for applications. According to them, it is usual that staff at Tuorla Observatory have no teaching or supervision duties. (At the Department of Physics at the University of Helsinki, for example, everyone has teaching duty.)

Although positions are usually open for applications, people are sometimes hired directly, if there is felt to be a special reason for it. (For example, my position at the University of Helsinki was not open for applications.) In Ott’s case, this of course means that the university did not weigh his research credentials on the one hand and harassment on the other, comparing to other applicants: they specifically wanted Ott for Tuorla.

The issue raised concern among astronomers, astrophysicists and cosmologists in Finland. A group of them (including Till Sawala and myself), after discussing with other members of the community and the director of Tuorla Observatory Juri Poutanen, formulated and made public a statement strongly condemning harassment.

The statement was made public on Thursday February 1, and it was quickly signed by over 80 researchers from the field, including professors from all Finnish astronomy departments (at Aalto University, Helsinki, Turku and Oulu). This is a significant fraction of all astronomers and astrophysicists in Finland. The Finnish Astronomical Society announced that it endorses “the concepts and morals of the statement” and “strongly encouraged” members to read, and if they agree, sign the statement. It was also supported by over 180 researchers from other fields and countries. They included internationally prominent scientists, such as director of the Helsinki Institute of Physics, Vice President of the British Royal Astronomical Society Hiranya Peiris, and Canadian Director of the Dunlop Institute Bryan Gaensler.

The statement notes that harassment is a grave offence, which must be addressed head-on. However, it did not refer to any specific case, nor call for any specified action. In addition to the statement, 19 astronomers, astrophysicists and cosmologists (including me) sent on Friday February 2 a letter to the leadership of the University of Turku, calling on them to reconsider the decision to hire Ott. The leadership may also have received other feedback on the issue.

We issued a press release on Tuesday February 6 in Finnish and English. Till Sawala commented:

“I am troubled by the message we are sending as a community. When a harasser can simply move to another institution, it is a slap in the face of individuals who suffer harassment, and whose careers are often severely disrupted as a result. And when even the unequivocal findings of an investigation are discounted in order to enable a hire, victims might rightly ask why they should risk raising the alarm. That would be a catastrophic outcome.”

In the press release, emeritus professor Esko Valtaoja criticised that those on the lowest rungs of the hierarchy, who face the greatest risk of harassment, had not been heard in the process: “Failure to do so is simply not acceptable in today’s academic world.”

Initially the University of Turku said in public that they were aware of Ott’s past during the recruitment process, had considered the issue carefully, and that the university has “zero tolerance for harassment and bullying”. At the same time, the university leadership appealed to being in possession of more information than what was available in public, including for example the description of events by Ott’s former superior, and the actions taken at Caltech.

However, the Tuorla Observatory director Juri Poutanen told some of the initiators of the statement in private that in his view there is no evidence that Ott was guilty of harassment, so there was nothing to worry about. He also explained that the Caltech finding of “gender-based harassment” simply referred to the fact that the students were female, not that the harassment would have been based on gender. In addition to being the head of the institute where Ott would have worked, Poutanen would also have been his superior.

Ott also contacted some of the initiators of the statement, saying that he can give more details on the issue in private. He declined to admit that he would have been guilty of harassment, simply saying that he has made “mistakes”.

Although the committee at Caltech had presented its conclusions as “unambiguous”, all evaluations can of course be subjected to criticism when necessary. But this cannot be reliably done by only listening to a person who has been found to have harassed and those he puts forth. Everyone of course wants to show themselves in the best possible light, and people like to defend their friends. This is why it is important that allegations of harassment and other controversial matters are studied by independent entities -such as the committee at Caltech- who hear everyone involved and look at all documentation.

As the statement against harassment notes, being guilty of harassment doesn’t mean that the harasser can never take part in the scientific community again. But the condition for that has to acknowledging of misconduct and taking responsibility for damage cause.

Poutanen also commented that Ott had been made into a “monster” in public, even though he is actually a “nice man”. This cuts to the heart of the matter: harassment is perpetrated also by ordinary people, who can in other contexts can be quite nice. Othering harassers into monsters does not promote preventing harassment, but rather makes it more difficult to see how widespread and serious it is.

The #MeToo campaign has opened up public discussion about how common gender-based harassment is. Harassment is not perpetrated only by “the others” or “monsters”, but us too. It is a feature of all communities, whether they are academic, professional or hobby-related. Instead of gawking at Hollywood film producers, it is important for each of us to direct our attention to our own environment and take action there. (By the way, an inquiry about sexual harassment at the University of Helsinki is open until March 12.)

In science, one problem is that the names of those guilty of even serious harassment are often not made public. For example, when the mathematician Lassi Päivärinta was fired from the University of Helsinki in 2014 for having sexually harassed multiple graduate students over a period of years, his name was not used in public. This may have helped him to simply move to the Tallinn University of Technology, or it may make it more difficult to prevent harassment by him the future. (The Faculty of Science at the University of Helsinki has now paid increased attention to harassment.)

When only allegations are concerned, there are good grounds for withholding names. But as Peter Coles has noted, when a person is found guilty, things should be brought to light.

On Wednesday February 7, University of Turku Rector Kalervo Väänänen announced, “after extensively hearing the science community”, that the university will cancel Ott’s contract. Instead of settling for simply defending its position, the University of Turku listened to concerns expressed and re-evaluated the matter. Admitting mistakes and reversing course is no easier for large institutions than it is for individuals, and the university leadership deserves congratulations. Hopefully their actions will encourage others to take harassment seriously.

It is significant how rapidly researchers took a stand against harassment – although it should be noted that signatories to the statement were surely not unanimous in their view about Ott’s case. This was an example of how a community can affect decisions related to harassment. Us too can change things.

42 kommenttia “Myös me/Us too”

  1. Amatöörijuristi sanoo:

    Buzzfeedin jutun perusteella Ott rakastui toiseen naisista ja sen jälkiseurauksina vaikutti siihen että nainen joutui lähtemään ja tunnusti tämän rakastumisen toiselle naisista jolloin naiset päättivät nostaa syrjintäjutun.

    Hän ei vaikuta sellaiselta hirviöltä jota pitäisi rangaista vuosia eikä maanpaossakaan saisi antaa tehdä työtään, kuvankin perusteella näyttää lähinnä pikkupojalta.

    Meetoo ilmiö on saa pienet lynkkausjoukot hurmioon aivan kuten vaikkapa Kiinan kulttuurivallankumouksen aikaan, tätä vastaan olisi syytä taistella jättämällä lynkkaus ja muu toiminta kokonaan tuomioistuinten valtaan.

    Mikä on tarpeeksi pitkä ja ankara rangaistus ? Ja kuka sen päättää ?

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Kuvauksesi siitä, mitä BuzzFeedin toimittaja on kirjoittanut, ei vastaa sitä, mitä BuzzFeedin toimittaja on kirjoittanut. BuzzFeedin artikkeleiden mukaan toinen jatko-opiskelijoista teki ensin valituksen Ottista toisesta riippumatta. Toinen opiskelija teki valituksen vasta myöhemmin.

      Ilmaisu ”vaikutti siihen, että nainen joutui lähtemään” on mielenkiintoimen tapa ilmaista se, että Ott erotti hänet.

      Mitä hirviöön tulee, kirjoitin seuraavasti:

      ”Tässä ollaan asian ytimessä: häirintään syyllistyvät myös tavalliset ihmiset, jotka ovat monissa yhteyksissä mukavia. Häiritsijöiden etäännyttäminen hirviöiksi ei edistä häirinnän torjumista, vaan haittaa sen hahmottamista, miten laajalle levinnyttä ja vakavaa se on.

      #MeToo-kampanja on tuonut laajaan keskusteluun sukupuoleen perustuvan häirinnän yleisyyden. Häirinnästä eivät ole vastuussa vain ”ne toiset” tai ”hirviöt”, vaan myös me.”

      On harhaanjohtavaa sanoa, että Ottin ei ”anneta tehdä työtään”. Tutkijanpaikoille haluavia on aina enemmän kuin paikkoja. (Esimerkiksi minun ja kollegani syksyllä mainostamaan kaksivuotisene tutkijanpaikkaan Helsingin yliopistolla oli 115 pätevää hakijaa.) Kenelläkään ei ole nimenomaista oikeutta saada tutkijanpaikkaa, sen enempää kuin mitään muutakaan tiettyä työpaikkaa.

      Siitä, kuka päättää rangaistuksista, kirjoitin seuraavasti: ”on tärkeää, että häirintäsyytöksiä ja muita kiistanalaisia asioita selvittävät riippumattomat tahot -kuten Caltechin komitea-, jotka kuulevat kaikkia asianosaisia ja tutustuvat kaikkeen dokumentaatioon”. Muiden instituuttien on syytä arvioissaan myös nojata riippumattomiin selvityksiin ja julkisesti saatavailla olevaan tietoon. Valtaoja puolestaan korosti sitä, että hierarkiassa alhaalla olevia olisi kuultava tällaisissa kiistanalaisissa asioissa.

  2. Cargo sanoo:

    ”Lausunto julkistettiin torstaina 1.2. ja sen allekirjoitti nopeasti yli 80 alan tutkijaa, mukana professoreita kaikista Suomen tähtitieteen laitoksista.”

    Niin, olisihan se nyt kamalaa, jos tänne pohjolan periferiaan, todellisten tieteenteon maalaisten, keskuuteen saapuisi ulkomaisia huippututkijoita. Siinähän saattaisi pian alkaa tuolileikki sen oman työhuoneen säilyttämiseksi!

    Jotenkin tulee mieleen 1930-luvulla Euroopasta paenneet juutalaset tiedemiehet. Yhdysvalloissa tuli eteen yllättävä tilanne, kun alan ehdottomia kärkihahmoja ilmaantui yliopistojen kansliaan ympäri maata, ja esimerkiksi Stanislaw Ulam joutui aloittamaan uransa uudella mantereella pelkkänä assistenttina! Yhdysvaltain akateemisissa piireissä nousi suuri huoli siitä, että euroopan juutalaiset emigrantit savustavat heidät kaikki pihalle.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Suomi ei ole tieteen periferia. Kosmologian ja hiukkasfysiikan tutkimus on täällä korkeatasoista.

      Kun minä ja kollegani laitoimme syksyllä hakuun kaksivuotisen tutkijapaikan Fysiikantutkimuslaitoksella Helsingissä, saimme 115 pätevää hakemusta, mukana alan kärkinirmiä.

    2. Pertti Rautiainen sanoo:

      Jos käväiset katsomassa tähtitieteen tutkimusyksikköjen (tai lähinnä vastaavien) kotisivuja Helsingin, Turun tai Oulun yliopistossa, niin huomaat ulkomaisten tutkijoiden osuuden olevan korkea, joissakin yksiköissä he muodostavat jopa enemmistön. Myös lausunnon allekirjoittajissa on useita muualta tänne tulleita. Eli mistään vieraiden vaikutteiden kammosta ei ollut nyt kysymys.

      1. Syksy Räsänen sanoo:

        Kosmologiassa ja hiukkasfysiikassa (hieman eri aloja kuin tähtiede) kaksivuotiset tutkijanpaikat menevät lähes aina ulkomaalaisille.

        Esimerkiksi oman kosmologiatutkimusprojektini kaikki kolme väliaikaisella paikalla olevaa väitellyttä tutkijaa ovat kaikki ulkomaalaisia.

        http://research.hip.fi/hwp/cosmology/?page_id=22

        Lisäksi pidempiä paikkoja saaneet tutkijat ovat lähes poikkeuksetta kaikki olleet vuosia ulkomailla. Tapana ei ole, että tutkijat jatkavat samassa instituutissa, mistä he ovat väitelleet.

  3. ok sanoo:

    Ilman muuta seksuaalinen häirintä työpaikoilla on tuomittavaa.

    Tulee mieleen National Geographic -kanavan tv-sarja Genius, joka kertoi Einsteinin elämästä. Jos sarjaan on uskomista, itse Einstein olisi metoo-perustein heitetty ulos tutkijan hommista viimeistään ennen erikoisen suhteellisuusteorian valmistumista.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Kehittäessään suppeaa suhteellisuusteoriaa Einstein ei ollut töissä tutkijana, vaan patenttitoimistossa.

  4. ok sanoo:

    Tarkoitin tietenkin yleistä suhteellisuusteoriaa, joka valmistui 10 vuotta myöhemmin.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Millaiseen seksuaaliseen häirintään Einstein syyllistyi työpaikallaan? Siitä, miten huonosti hän kohteli naisia yksityiselämässään, on kirjoitettu paljon.

  5. Anna sanoo:

    Tämä meetoo alkaa aiheuttaa pahoinvointia. Sivistysmaana pidetty Suomi lynkkaa ihmisen ilman puolueetonta oikeudenkäyntiä.

    Amerikassa on jo havahduttu tähän epäoikeudenmukaisuuteen. Koska meillä?

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Kuten merkinnässä käyn läpi, Ottin tapaus käsiteltiin puolueettoman komitean toimesta Caltechissä, ja hänellä oli oikeus valittaa sen päätöksestä. Oikeudenkäyntiä ei ollut, koska kyseessä ei ollut rikosoikeudellinen asia, eikä Ottille tullut siitä rikosoikeudellisia seurauksia.

  6. Erkki Kolehmainen sanoo:

    Tässä #Metoo-vouhotuksessa unohtuu se, että ihminenkin on eläin. Eivätkö koiraat yleensä syyllisty seksuaalisen häirintään vonkaamalla naarailta seksiä. On tainnut unohtua vanha viisaus: pojat jahtaa, tytöt pihtaa. Tutkijatkin ovat vaistojensa armoilla ja se on ymmärrettävää. Tällaisia kampanjoita voidaan aina käyttää toisten syrjimiseen ja tieteellisesti pätevien ihmisten poistamaiseen kilpailusta. Eikö tiede olekaan tiedeyhteisön tärkein asia?

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Tässä kommentissa näkyy se, miten ristiriitaisia monet häirinnän vastustamisen herättämät reaktiot ovat.

      Toisaalta korostetaan (jopa liioitellaan) sitä, että sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen häirintä on yleistä.

      Toisaalta esitetään, että häirinnän esille tuominen ja siihen puuttuminen olisi ongelma, ei suinkaan häirintä itse.

      Kummassakin argumentissa sivuutetaan se, miltä häirintä sen uhreista tuntuu.

      1. Erkki Kolehmainen sanoo:

        Nimim. Anna kirjoitti asiaa. Tämä Hollywood-lähtöinen #Metoo-kampanja on mennyt ihan tolkuttomaksi miesten noitavainoksi. Kaikki miehet eivät ole piruja eivätkä kaikki naiset enkeleitä. Sosio- ja psykopaatit on saatava hoitoon sukupuolesta riippumatta! Ja tämä ei koske vain tiedeyhteisöä vaan koko yhteis- ja ihmiskuntaa. Minusta tärkeämpiä kampanjointikohteita olisivat tyttöjen genitaalien silpomisen estäminen sekä lasten järjestetyt tai pakkoavioliitot. Niiden uhreiksi joutuneiden tuska on toista luokkaa kuin Hollywoodissa jonkun sivuosaan jääneen näyttelijättären harmi ja kateus.

        1. Syksy Räsänen sanoo:

          MeToo-kampanja ei ole lähtenyt Hollywoodista. Sen aloitti aktivisti Tarana Burke vuonna 2006 kiinnittääksen huomiota siihen, miten laajalle levinnyttä seksuaalinen häirintä ja ahdistelu on.

          Tähänkin merkintään tulleet kommentit osoittavat, miten tarpeellista asiaa on vielä käsitellä.

          1. Erkki Kolehmainen sanoo:

            #Metoo-kampanja on lähtöisin Hollywoodista kuten kirjoitin! Wikipedian mukaan ”In 2017, actress Alyssa Milano started using #MeToo as an Internet hashtag in response to accusations against Harvey Weinstein…” Ja sen jälkeen kampanja on paisunut kuin lumivyöry, jolta ei säästy kukaan!

  7. Jarno sanoo:

    Naisten asema ja yleinen sananvapaus ovat tärkeimpiä ongelmia maailmanlaajuisesti jotka tulisi ratkaista. Erityisesti länsimaissa tilanne on parantunut valtavasti viime vuosikymmeninä. #MeToo-kampanja alkuperäisessä muodossaan on ollut erittäin tärkeä. Se on toivottavasti tehnyt osalle miehistä selväksi asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselviä.

    Olen kuitenkin alkanut kantaa huolta kampanjaan kytkeytyvistä ”eettisistä tuomioistuimista”. Nämä somessa toimivat voimat, pahimmillaan jopa lynkkausjoukot, ovat johtaneen monen miehen uran ja maineen tuhoutumiseen. Kenen moraalikäsityksen mukaan ja millä näytöllä päätetään kuka on syyllistynyt mihinkin? Kuka varmistaa ja kantaa vastuun siitä että prosessi etenee oikeudenmukaisesti?

    Adressi täynnä arvostettuja tiedeyhteisön jäseniä tuomitsemassa seksuaalinen häirintä on tämäkin, sellaisenaan, erinomainen asia. Tämän adressin alullepanon taustalla tuntui kuitenkin olevan muukin tarkoitusperä kuin tiedeyhteisön näkemyksen esiin tuominen. Näen tämän kaltaisen passiivis-aggressiivisen painostamisen eettisesti erittäin ongelmallisena. Ymmärtäisin sen tilanteessa jossa työntekijä syyllistyisi häirintään nykyisessä(kin) työpaikassaan, eikä työnantaja reagoisi asiaan.

    Olen samaa mieltä että aiheesta käytävää keskustelua tulee jatkaa, kaikki näkökannat rakentavasti huomioiden. On suuri pelko että tärkeä #MeToo-kampanja lyö yli, johtaen katkeroitumiseen, näkemysten polarisoitumiseen ja toisenpään äärinäkemyksien esiinnousuun.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Mikä ”muukin tarkoitusperä” lausunnolla tuntui mielestäsi olevan kuin tiedeyhteisön häirinnän vastaisen näkemyksen tuominen esille?

      1. Jarno sanoo:

        Jos ei suoranaisesti työntekijän työsuhteen purkaminen, niin ainakin työnantajan painostaminen asiassa.

        1. Syksy Räsänen sanoo:

          Lehdistötiedotteessa kirjoitimme avoimesti, että lausunnon alulle panemisen taustalla oli Ottin tapaus, ja totta kai toivoimme, että se otettaisiin huomioon Turun yliopistolla. (Miksi laatiakaan lausuntoja, jos ei toivo, että ne otettaisiin huomioon?)

          ”Lausunto ei ota kantaan mihinkään yksittäiseen tapaukseen, eikä sanele mihin toimiin pitäisi ryhtyä. Lausunnon taustalla on kuitenkin professori Christian Ottin palkkaaminen Turun yliopistolle sen jälkeen kun hänet ensin hyllytettiin Caltechistä ja hän sittemmin erosi sieltä. Caltechin yliopiston mukaan Ott oli ”epäilyksettä” syyllistynyt ”sukupuoleen perustuvaan häirintään” kahta naispuolista jatko-opiskelijaa kohtaan.”

          https://docs.google.com/document/d/e/2PACX-1vS13MmntukY51-65bwU13Y966MUrwUeAcnoZasj44W5dWsiU50WmMCV5t5O3HIm-YWRbaZIMJRnSb03/pub

  8. Gorros Gornholios sanoo:

    O tempora o mores 🙁

    Mitenköhän olisi mahtanut käydä Marie ja Pierre Curien suhteen tämän päivän akateemisessa maailmassa?

    #metoo —-> Pierre naulattaisiin ristiin?

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Millä tavalla Pierre Curie häiritsi tai ahdisteli Marie Curieta?

      1. Gorros Gornholios sanoo:

        En osaa sanoa. Mutta miten Pierre olisi ikinä voinut välttyä metoo-inkvisitiolta tilanteessa jossa Marie olisi häntä ahdistelusta syyttänyt?

        1. Syksy Räsänen sanoo:

          Mitään tiedemaailman #MeToo-inkvisiota ei ole olemassa. Ottin tapauksen tutki Caltechissa riippumaton komitea.

          Sen sijaan ongelmana on se, että häirintään ei usein puututa, vaikka se jatkuisi vuosia.

          Se, miten kommenteissasi samaistat häirinnän/ahdistelun romanttisiin suhteisiin on osoitus siitä, miten laajalle levinnyt ongelman kieltäminen on.

  9. Jari Toivanen sanoo:

    Edelleenkin on sallittua, jopa toivottavaa, miehen lähestyä naista kunnioittavasti. Myös tiedeyhteisössä.
    Ideaaliselta maailmassa se olisi ongelmatonta myös esimiehen/esinaisen ja alaisen välillä.

    1. Erkki Kolehmainen sanoo:

      Kuka sen kunnioittavuuden määrittelee? Nainen voi kokea hienovaraisimmankin lähestymisen ahdistavana. Ihmissuhteet eivät ole koskaan jännitteettömiä. Sen vuoksi niihin liittyy aina enemmän tai vähemmän dramatiikkaa ja siksi niitä on kuvattu ja vatvottu lukemattomissa elokuvissa, näytelmissä, oopperoissa ja iskelmissä jne. Some on pelottava mylly, jonka kitaan ei toivoisi kenenkään joutuvan. Siellä ei yhden ihmisen ääni kuulu, vaikka hän kuinka yrittäisi todistella syyttömyyttään.

      1. Syksy Räsänen sanoo:

        Häirintää puolustavissa ja siihen puuttumista vastustavissa puheenvuoroissa tyypillisesti sivuutetaan todelliset tapahtumat ja korvataan ne kuvitelmilla miestan vainoamisesta.

        Kuten merkinnässä kirjoitan, Christian Ottin toimintaa tutki Caltehcin riippumaton komitea kolmen kuukauden ajan. Tutkinnan aikana yliopisto ei kommentoinut tapausta julkisesti.

  10. sp sanoo:

    “häirintään syyllistyminen ei tarkoita sitä, etteikö henkilö voisi enää koskaan olla mukana tiedeyhteisön toiminnassa.”
    Puhut lämpimiksesi/tekopyhästi tässä ottaen huomioon kirjoittamanne lausunnon ja aikaansaamanne vaikutuksen. Kuinka ihminen voi korjata virheensä tai kehittyä ihmisenä, jos hänelle ei anneta toista mahdollisuutta? Mies lienee saanut aika paljon ryöpytystä, sosiaalista häpeää ja jo yhdet potkut (josta hänen uransa tuskin koskaan toipuu) huonon käytöksensä/tekemiensä virheiden takia. Ensin Turku yrittää antaa hänelle uuden mahdollisuuden, mutta (kilpailevat?) tutkijat päättävätkin painostaa yliopiston pyörtämään päänsä. Ei kuulosta johdonmukaiselta toiminnalta, eikä minusta myöskään paranna suomalaisten yliopistojen imagoa.

    “On vaikuttavaa, miten nopeasti tutkijat ottivat kantaa häirintää vastaan”
    Eikö mielestäsi aiheen herkkyys/kampanjan tuoma “ajankohtaisuus” vaikuta siten, että tutkijat kokevat painetta kirjoittaa nimensä addressiin? Etenkin kun tiedeyhteisön ollessa pienehkö on helpohkoa nähdä, kuka ei ole kirjoittanut nimeään. Sosiaalisen paineen alla toimiminen on melko vaikuttava voima juu.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Seuraava virke kuuluu näin: ”Mutta tämän edellytyksenä on se, että hän ymmärtää tehneensä väärin ja ottaa vastuun tekemästään vahingosta.”

      Ottia ei erotettu Caltechista, hänet hyllytettiin ensin 9 kuukaudeksi. Hän ei käyttänyt mahdollisuutta hyväkseen ja korjannut toimintaansa, vaan rikkoi hyllytyksen ehtoja. Sitä, olisiko Caltech antanut hänelle kolmannen mahdollisuuden, emme tiedä.

      Ott itse kieltäytyi sanomasta, että olisi edes syyllistynyt häirintään.

      En näe, miten olisi huono asia, jos se, että tutkijat pitävät häirintää ajankohtaisena aiheena, vaikuttaisi siten, että he ottavat siihen kantaa.

      1. sp sanoo:

        Okei, oikaisin yksityiskohtien suhteen. Ott lopulta erosi itse, ja kuten sanot, on epäselvää, olisiko hänet erotettu “joka tapauksessa” mikäli hän ei olisi ymmärtänyt näin tehdä.“ Minulle Turun mielenmuutos näyttäytyy uutena rankaisuna samasta teosta, josta Ottia jo kerran rankaistiin efektiivisesti erottamalla hänet. Tässä välissä hänellä ei ole ollut mahdollisuutta osoittaa muuttaaneensa käytöstään.

        Oletan, että virkkeellä “Ott itse kieltäytyi sanomasta, että olisi edes syyllistynyt häirintään” viittaat siihen, että hän on kieltäytynyt kommentoimasta tapausta medialle. Vältellen Ottia puolustelevaa sävyä, käsittääkseni tämä lienee aika yleinen käytäntö, t.s. häntä lienee ohjeistettu toimimaan näin.

        Näytät argumenttiesi perusteella implikoivan, että ymmärtäisit kohtuullisella varmuudella, mitä Ott ajattelee teoistaan, ja että se on vaikuttanut toimintaasi. Saatavilla olevien lähteiden perusteella olettamus on mielestäni melko vahva. Voisin myös kysyä kysymyksiä, kuten, “jos Ott olisi julkisesti esimerkiksi pyytänyt anteeksi, olisiko hän siinä tapauksessa mielestäsi ansainnut (kuten tarkennat, kolmannen) mahdollisuuden?” Toisin sanoen, jos otat asiaksesi ajaa jotain konkreettisen normatiivista, mihin vetäisit rajan. Mikä on riittävä rangaistus? Sosiaalinen media tuo joskus ihan terveenkin välineen tavan kansalle toimia ja tuomita virallisen lain ohi — sosiallinen rangaistus lienee sosiaaliselle eläimelle yksi ankarimmista mahdollisista. Ehkä en itse näe omaa pätevyyttäni tuomitsijana, tai olen vain pehmeämpi luonne, mutta mielestäni addressi vaikutti ylilyönniltä. Etenkin sen valossa, mitä kirjoitin tämän viestin alussa.

        Mitä yritin sanoa toisessa aiemmassa pointissani, oli se, että epäilen addressin allekirjoitusjakauman olleen erilainen jos sosiaalinen paine sen allekirjoittamiselle olisi nolla.

        1. Syksy Räsänen sanoo:

          Kun kommentoi jotain tekstiä, kannattaa lukea se ensin.

          Kirjoitan merkinnässä seuraavasti:

          ”Ott otti myös yhteyttä joihinkin lausunnon alullepanijoista ja sanoi, että hän voi kertoa asiasta enemmän yksityisesti. Hän kieltäytyi myöntämästä, että olisi syyllistynyt häirintään, sanoen vain, että on tehnyt ”virheitä”.”

          1. sp sanoo:

            Olet oikeassa, tuo virke jäi minulta huomaamatta ensilukemalla. Se ei kyllä juurikaan vaikuta edellisen viestini johtopäätöksiin ja pointtiin kahdesti samasta asiasta rankaisemisesta.

            Onpa hyvä, että Ottin “yksityinen“ linja poikkeaa hänen julkisesta linjastaan (?), kun se lopulta päätyy julkiseen blogitekstiin kahdella kielellä. /s

            Sitä paitsi, addressi tehtiin ennen “yksityistä kommunikointia”, joten sen käyttäminen perusteeksi addressille ei ole loogista.

          2. Syksy Räsänen sanoo:

            ”Olet oikeassa, tuo virke jäi minulta huomaamatta ensilukemalla. Se ei kyllä juurikaan vaikuta edellisen viestini johtopäätöksiin ja pointtiin kahdesti samasta asiasta rankaisemisesta.”

            Jotta olisi mielekästä puhua ”kahdesti samasta asiasta rankaisemisesta”, niin Caltechin prosessi olisi pitänyt käydä loppuun. Nyt Ott erosi ennen kuin asia käsiteltiin loppuun asti, ja mahdollisesti vältti hänelle sieltä tulevat jatkotoimenpiteet.

            Mutta vaikka asia olisi käsitelty loppuun Caltechissa, ei pidä paikkaansa, että hänen toimintaansa ei sen jälkeen olisi syytä huomioida myöhempien työpaikkojen kohdalla.

            Kuten yllä vastasin yhteen kommenttiin: ”Kenelläkään ei ole nimenomaista oikeutta saada tutkijanpaikkaa, sen enempää kuin mitään muutakaan tiettyä työpaikkaa.”

            Tutkijoiden työpaikkojen jakaminen perustuu kokonaisarvioon hakijasta tai kutsutusta. Siinä otetaan huomioon tutkimusansioiden lisäksi myös työyhteisön sääntöjen noudattaminen ja siinä toimiminen, aivan kuten muidenkin alojen työpaikkojen kohdalla.

            Jos henkilö on osoittanut, että hän on huono toimimaan työyhteisössä -oli kyse häirinnästä tai vaikkapa tieteellisestä vilpistä- niin totta kai se tulee ottaa huomioon. Menneen näytön sivuuttaminen tämän asian suhteen olisi yhtä epäjohdonmukaista kuin menneiden tutkimusnäyttöjen ohittaminen.

            ”Onpa hyvä, että Ottin “yksityinen“ linja poikkeaa hänen julkisesta linjastaan (?), kun se lopulta päätyy julkiseen blogitekstiin kahdella kielellä. /s”

            Ott ei tietääkseni ole julkisesti myöntänyt syyllistyneensä häirintään, joten hänen yksityinen kantansa ei poikkea julkisesta kannasta.

            ”Sitä paitsi, addressi tehtiin ennen “yksityistä kommunikointia”, joten sen käyttäminen perusteeksi addressille ei ole loogista.”

            En niin tehnytkään. On häirintään syyllistyneen henkilön asia osoittaa, että hän tunnustaa tehneensä väärin ja ottaa vastuun teoistaan. Ott ei tehnyt niin, ei julkisesti eikä yksityisesti. Turun yliopisto väitti, että heillä oli tästä asiasta yksityistä tietoa, mikä vaikutti tilantene arviointiin. Tuorlan observatorion johtaja Juri Poutasen yhteydenotot ennen ja jälkeen addressin julkistamisen kuitenkin osoittivat, että kyse ei ollut häirinnän tunnustamisesta eikä vastuunkannosta.

  11. marvin sanoo:

    Ihan subjektiivisena mielipiteenä heitän, että Räsänen voisi keskittyä luonnontieteisiin ja jättää päivänpolttavat yhteiskunnalliset kommentoinnit vähemmälle.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Niinpä, varmasti monet häirinnän puolustajat ajattelevat, että teatteriväen pitäisi keskittyä teatterin eikä kirjoittaa häirinnästä, peliväen keskittyä pelien tekemiseen eikä kirjoittaa häirinnästä ja tiedeväen keskittyä tieteeseen eikä kirjoittaa häirinnästä.

      1. marvin sanoo:

        En tiedä mitä häirinnän puolustajat (joita lienee pieni vähemmistö) ajattelevat, mutta varmasti monet häirintää inhoavat (joita lienee suuri enemmistö) ajattelevat, että suutari pysyköön lestissään. Jos suutari alkaa uskonnollista herätystä muistuttavan innon vallassa saarnata poronhoidosta, syökö se suutarin ammattiuskottavuutta? Tunnetaanko suutari kohta kiihkoilevana poro-suutarina?

        1. Syksy Räsänen sanoo:

          Se, että pitää tiedeyhteisössä tapahtuvaa häirintää tiedeyhteisöstä yhtä etäisenä aiheena kuin kenkien korjaamista ja poronhoitoa, kertoo paljon.

  12. Zorro sanoo:

    Näin Turun yliopistolaisena pidän hyvin harmillisena, että rehtorimme taipui asiassa ulkopuolisen ja osin sisäisenkin painostuksen edessä (joista jälkimmäinen sisältänee todellisuudessa palkkaukseen liittyvää sisäpolitiikkaa). On kurjaa, kun totalitaristinen ja ”meidän kanssamme tai meitä vastaan” -tyyppinen ihmisvihamielinen maailmankuva valtaa alaa. Tämähän on aivan klassista marxismia, jossa asioita ei käsitellä yksittäisinä, vaan ne yleistetään olioiksi jotka ”levittävät hyvää ja huonoa kulttuuria” ja joita tällä perusteella pitää olla aina ideologisista syistä kieltämässä. Samaten yksilöt ovat vain rattaita ryhmäkoneistoissa.

    Minä olen kasvanut maailmaan, jossa tuomitseminen ja sanktiointi on uskottu siitä vastaaville auktoriteeteille. Tämä takaa tai ainakin pyrkii takaamaan paitsi puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden, myös sen, että minun ei tarvitse olla jatkuvasti kivittämässä jokaista väärintekijää, vaan voin keskittyä elämään omaa elämääni. Tämä on siis hyvä asia ja vapauttaa yksilön muiden mielivallasta.

    Blogistin kaltaiset henkilöt taas näkevät asian niin, että jokaisen pitää aina olla valmis hyppäämään internetin vihakoneiston kelkkaan, jotta ”oikeus” voisi toteuta. Haluttomuus tehdä näin on jopa tuomittavaa. Järjestystä ei ylläpidetä yhteisillä sopimuksilla, vaan globaalilla väärintekijöinä pidettyihin kohdistetulla ad hoc -vainolla. Tällainen maailmankuva on auttamattomasti ristiriidassa omani kanssa – vaikka olettaisimme, että maailma tällä tavoin jollain tavalla paranisi, on se silti aivosyövän lääkitsemistä ampumalla sitä pistoolilla; jatkuvaan kyttäämiseen ja anteeksiantamattomaan vainoon perustuva maailma on ahdistava paikka elää, lopulta myös niille ammattivainoajille. Asiat ovat myös harvoin niin mustavalkoisia, että olisin tarpeeksi varma asiasta voidakseni hypätä tuomitsemiskelkkaan. Ei myöskään voi olettaa, että ihminen jaksaisi kaivautua joka kohun tai raivon yksityiskohtiin, koska silloin ei muuta ehtisi tehdäkään. Entä mikä edes antaa ihmiselle oikeuden ja auktoriteetin olla jakamassa tuomioita toisista?

    ”Palkkaamalla Ottin hyväksyy häirinnän!” Niin, ja palkkaamalla joskus ylinopeutta ajaneen hyväksyy ylinopeudet, näinhän asia on. Tämä ajatusmalli on taas täyttä totalitarismia ja uhriudessa rypemistä, jolla demagogi yrittää maksimoida ihmisten pelon ja pahan olon, jotta nämä kannattaisivat demagogin ajamaa asiaa. Täysin spekulatiivisia ”mutta mitä jos se tekee sen taas” -tyyppisiä arvuutteluja ei harrasteta edes rikollisten kohdalla ja silloin kun niitä perustellusti tarvitaan, ne suorittaa neutraali asiantuntijapaneeli eikä uhreista tai teoreettisesti mahdollisista uhreista koottu joukkio. Jos rattijuoppo on oikeudessa niin otetaanko sinne satunnainen autoilija päättämään tuomiosta?

    Uhreilla spekulointi on teoreettista, mutta saavuttaa mittasuhteet, joissa näiden toteutumista pidetään melkeinpä varmoina, ja spekulatiivinen luonne unohtuu. Tämä on toki tavallista retoriikassa, jossa kritiikkikin kohdistuu Ottin persoonaan. Palkkauksessa ei kyllä toimittu väärin, koska palkkaajilla oli oikeus Ott palkata, ja anonyymin henkilöstön tyytymättömyys kohdistui käytännössä siihen, ettei mies ole ”hyvä tyyppi”, mikä on epäammattimaista. Samoin pidetään varmana, että mikäli jotain häirintää tai muita ongelmia olisi esiintynyt (mikä ei tietysti ikinä ole mahdottomuus missään, edes marxistidystopioissa), johto ei olisi niihin puuttunut. Tämäkin on kirsikkojen poimimista kakusta, jossa mahdollisista seurauksista valitaan argumenttiin sopivin varmana.

    Minä toivon maailmaa, joka ei perustu vihalle, katkeruudelle ja ihmisten väliselle epäluottamukselle, joilla perustellaan armotonta kontrollia. Tiedeyhteisön jäsenenä en sulata sitä, että joidenkin demagogien mielipiteet esitetään ”tiedeyhteisön” mielipiteenä, enkä myöskään sellaisia vaatimuksia, että jokaisen tieteilijän on oltava vasemmistoradikaali. Turun yliopiston jäsenenä en tunnusta ulkopuolisten twiittaajien, tieteilijöiden tai muiden ryhmäidentiteettinsä perusteella itsensä ylentäneiden oikeutta ja auktoriteettia määrätä kenet yliopistoni saa tai ei saa palkata. Myöskään blogistia en muista valtuuttaneeni esiintymään ”tutkijoiden” äänitorvena. Maailmassa on eri toimijoita ja instansseja, ja kaikkien päätösten ei tarvitse olla samoja. Kollektivistilla on tietysti hankalaa tätä hyväksyä, kun oikeita totuuksia ja toimintatapoja on aina tasan yksi.

    Toivon myös yliopistolleni johtoa, jonka selkäranka riittäisi panna vastaan ”yhteisön” nimellä kulkeville vihakampanjoille, joiden valtapyrkimyksiä jokainen tällainen myönnytys pönkittänee. Enemmän humanismia ja yksilöiden arvostusta, vähemmän kahden minuutin vihoja, ryhmäpainostusta ja uhriuden romantisointia ja sillä fantasiointia autoritääristen kontrollipyrkimysten oikeuttamiseksi.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      En tiennytkään, että Suomen tähtitieteilijäseura sekä yli 80 Suomen professoria ja muuta tutkijaa alalta ovat marxisteja. Aina oppii uutta.

      Jatkossa sitten häirinnän puolustaminen ja siihen puuttumisen vastustaminen omalla nimellä.

      Hyvää viikonloppua kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *