Myös me taas/We too again

25.8.2020 klo 13.39, kirjoittaja
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

(As the topic, the decision of the University of Turku to hire and then cancel the hire of Christian Ott, has attracted international attention, this post is both in Finnish and English; the English version is below the Finnish text. This is a follow-up to an earlier post called Myös me/Us too.)

(Tämä on jatkoa aiemmalle merkinnälle, jonka otsikko oli Myös me/Us too.)

Helmikuussa 2018 Turun yliopisto perui astrofyysikko Christian Ottin palkkauksen asian saatua julkisuutta. Ott oli vuonna 2017 eronnut Caltechin yliopistosta Yhdysvalloissa sen jälkeen, kun yliopisto oli todennut hänen syyllistyneen sukupuoleen perustuvaan häirintään kahta naispuolista jatko-opiskelijaa kohtaan.

Joukko tutkijoita Suomessa ja kansainvälisesti, mukaan lukien Helsingin yliopiston kollegani Till Sawala ja minä, oli allekirjoittanut lausunnon, jossa tuomittiin häirintä viittaamatta nimenomaisesti Ottin tapaukseen. Lisäksi 19 tähtitieteilijää, astrofyysikkoa ja kosmologia (mukaan lukien me kaksi) oli lähettänyt Turun yliopiston johdolle kirjeen, jossa sitä pyydettiin harkitsemaan Ottin palkkaamista uudelleen. Kirjoitin tapauksesta täällä.

Luulin asian olleen loppuun käsitelty, kunnes huhtikuussa 2019 poliisi soitti ja kertoi suorittavansa esitutkintaa minusta, Tillistä ja Turun yliopiston Jari Kotilaisesta. Christian Ott oli palkannut asianajotoimiston syyttääkseen meitä törkeästä kunnianloukkauksesta ja törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Ott vaati meille rangaistusta ja itselleen rahallista korvausta.

Tapaukseen liittyy paksu nippu papereita. Lyhyesti sanottuna Ott kutsui itseään uhriksi ja väitti, että minun ja Tillin takia Ottin ”maine ja asema” ”on lopullisesti menetetty”. Turun yliopiston Tuorlan observatorion johtaja Juri Poutanen tuki tätä poliisille antamassaan lausunnossa, ja kertoi minun ja Tillin levittäneen Ottista ”väärää tietoa maailmalla” sekä mustamaalanneen tätä. Poutanen oli toinen kahdesta henkilöstä, olivat pyytäneet yliopistoa palkkaamaan Ottin ja olisi ollut tämän esimies.

Erityisen tuomittavana Ott ja Poutanen esittivät sen, että olimme tuoneet asiaa julki mediassa. (Ott epäili Kotilaistakin tästä.) Tämä näkyi poliisin kuulusteluissa, missä yritettiin selvittää, kuka on ottanut yhteyttä toimittajiin. Twitterin ja #MeToo-hashtagin käyttöä pidettiin myös mahdollisesti raskauttavana. Poliisi esitti minulle muun muassa seuraavan kysymyksen:

”Olette käyttäneet Ottin palkkaamisesta kirjoittaessa, ainakin kuusi kertaa aihetunnistetta #MeToo, jolloin kaikki Twitterissä #MeToo -keskustelua seuraavat ovat voineet nähdä teidän twiitit reaaliajassa. Mitä kommentoitte?”

Kotilaisen osalta käsittely lopetettiin esitutkintaan. Minun ja Tillin tapaus meni syyttäjälle, joka päätti kesäkuun 2020 loppupuolella, että ei nosta syytettä. Syyttäjä totesi, että mitä kunnianloukkaukseen tulee, emme ole sanoneet Ottista mitään valheellista. Mitä yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen tulee, hän totesi meidän kirjoittaneen vain Ottin toiminnasta julkisessa virassa tai vastaavassa tehtävässä. Syyttäjä totesi myös, että tapausta ”on käsitelty erittäin laajasti eri medioissa”. Esille tuomamme seikat olivatkin olleet yleisesti tiedossa jo vuosia, ja niistä olivat kirjoittaneet muun muassa Nature ja Science.

Tarina ei lopu tähän. Ott on nimittäin nostanut kanteen myös Turun yliopistoa ja Tukholman yliopistoa vastaan. Minun ja Tillin tapauksen käsittelyn myötä minulle paljastuikin kyseenalainen järjestely yhteispohjoismaisen Nordita-tutkimuslaitoksen (joka toimii Tukholman yliopistossa) ja Turun yliopiston välillä. (Kiitän Tukholman yliopiston henkilökuntaa pikaisista vastauksista kysymyksiini asian tiimoilta.)

Nordita sopi joulukuussa 2017 palkkaavansa Ottin kahden vuoden tutkijanpaikkaan. Nordita sitten ilmoitti, että ei pidäkään kiinni sopimuksesta. Otta väittää, että Tukholman yliopisto oli huolissaan maineestaan. Norditan silloisen johtajan Thors Hans Hanssonin mukaan hän päätti peruuttaa Ottin palkkauksen konsultoituaan laajasti kollegoita Tukholman yliopistossa ja ulkomailla, koska näillä oli siihen vahva reaktio.

Nordita sitten järjesti, että Ott saakin paikan Turun yliopistosta, missä Nordita maksaisi 75% hänen palkastaan. Kun Turun paikka peruuntui, Ott vaati maksamattomia palkkoja ja korvauksia Tukholmasta. Tuomioistuin määräsi yliopiston maksamaan Ottille 726 000 Ruotsin kruunua (noin 70 000 euroa) palkkoja korkojen kera. Korvauksia yliopiston ei tarvinnut maksaa, koska sen ei katsottu toimineen muuten epäasiallisesti. (Tuomioistuimen päätös ruotsiksi täällä; tässä on Google Translaten käännös englanniksi.) Turun jutun käsittely jatkuu.

Tapauksen käsittely vaikuttaa sekä moraalisesti ongelmalliselta että taloudellisesti lyhytnäköiseltä. Jos Nordita piti Ottin ahdistelijataustaa ongelmana itsessään, miten se olisi vähemmän ongelmallista Turussa? Toisaalta, jos Ottin tausta ei ollut sinällään ongelmallinen, niin hänen sopimuksensa peruminen ilman pätevää syytä olisi epäoikeudenmukaista Ottia kohtaan. Jälkimmäinen pätee myös Turun yliopistoon. Turun yliopiston silloisen rehtorin Kalervo Väänäsen poliisille antaman lausunnon mukaan Ottin palkkauksen perumisen syynä Turussa oli riski yliopiston maineen vauriolle kotimaassa ja kansainvälisesti. Lisäksi paikasta sopiminen ja sen peruminen asian tullessa julki voi johtaa oikeusjuttuihin ja korvauksiin, joilta olisi vältytty, jos eettiset seikat olisi huomioitu alusta alkaen.

Tämä alleviivaa sitä, että on tärkeää tuoda häirintätapaukset ja vastaavat ongelmat julkisuuteen sen lisäksi, että vetoaa yksityisesti johtoon. Se myös näyttää tiedotusvälineiden vastuun asioiden käsittelemisessä ja faktojen tuomisessa julki. Ottin tapauksessa media toimi erinomaisesti, Suomessa siitä kirjoitettiin asiallisesti ja laajasti tiedotusvälineissä. Kansainvälisistä tiedotusvälineistä erityisesti BuzzFeed oli aktiivinen yksityiskohtien tuomisessa esille.

Tapaus on osa isompaa kehitystä. Joulukuun 2019 katsauksessa kuluneeseen 2010-lukuun lehti Physics World nosti yhdeksi vuosikymmenen merkittäväksi muutokseksi kasvavan ymmärryksen siitä, että fyysikoiden yhteisön täytyy tehdä enemmän tasa-arvon ja diversiteetin eteen. (Kirjoitin aiheesta viime vuonna Helsingissä pidetyn NORNDiP-konferenssin tiimoilta.) Se mainitsi esimerkkinä edistyksestä häirintään syyllistyneiden korkean profiilin tutkijoiden erottamiset ja eroamiset. Lehti totesi, että aiemmin tapaukset olisi luultavasti lakaistu maton alle, ja esitti digitaalisen viestinnän tuoneen mukanaan avoimuutta.

Toivottavasti Ottin tapaus antaa häirinnän kohteille voimia tulla julki kokemustensa kanssa, yhteisön jäsenille rohkeutta tukea heitä ja yliopistojen johdolle viisautta ottaa häirintä vakavasti silloinkin, kun se ei ole julkisuuden valokeilassa.

* * *

In February 2018 the University of Turku cancelled the hire of astrophysicist Christian Ott after it received public attention. In 2017, Ott had resigned from Caltech after the university had found him guilty of gender-based harassment of two female PhD students.

A group of researchers in Finland and internationally, including me and my colleague Till Sawala at the University of Helsinki, had signed a statement against harassment, without referring specifically to Ott’s case. In addition, 19 astronomers, astrophysicists and cosmologist (including us two) had sent a letter to the leadership of the University of Turku calling on them to reconsider Ott’s hire. I wrote about the case here.

I thought the matter settled, until in April 2019 the police called to say they were conducting a preliminary investigation of me, Till, and Jari Kotilainen from the University of Turku. Christian Ott had hired an attorney to accuse us of aggravated libel and aggravated spreading of information in a manner that violates privacy. Ott demanded for us to be punished and for him to be awarded damages.

The case file is thick with documents. In short, Ott called himself the victim and claimed that because of me and Till his “position and reputation” “has been irredeemably ruined”. Juri Poutanen, head of Tuorla observatory at the University of Turku, supported this in his statement to the police, and said that me and Till had spread “false information around the world” about Ott and smeared him. Poutanen was one of the two people who had asked the university to hire Ott and would have been his superior.

Ott and Poutanen were particularly scathing about us bringing media attention to the case. (Ott also suspected Kotilainen of this.) This was reflected in the police questioning, which tried to find out who had contacted journalists. The use of Twitter and the #MeToo hashtag was also seen as a potentially aggravating factor. Among other questions, the police asked me the following:

“When writing about the hire of Ott you have at least six times used the hashtag #MeToo, so all who follow #MeToo discussion on Twitter have been able to see your tweets in real time. How do you comment?”

The case against Kotilainen was closed during the preliminary investigation. Mine and Till’s case went to the prosecutor, who in late June 2020 decided not to press charges. The prosecutor wrote that as far as libel is concerned, we have not said anything false about Ott. As regards spreading information in a manner that violates privacy, the prosecutor determined that we have written about Ott only concerning his conduct in public office or in a comparable position. He further noted that the case “has been dealt with extremely widely in various media”. Indeed, the facts we pointed out had been publicly known for years, having been reported by Nature and Science among others.

The story doesn’t end here. Ott has also sued the University of Turku and Stockholm University. The case against me and Till brought to my attention a dubious arrangement between the Nordic research Institute Nordita (hosted by Stockholm University) and the University of Turku. (I thank staff at Stockholm University for prompt answers to my questions on this topic.)

Nordita agreed in December 2017 to hire Ott for a two-year research position. Nordita then said they would not abide by the agreement. Ott claims that Stockholm University was worried about their reputation. According to Thors Hans Hansson, then head of Nordita, he decided to terminate Ott’s appointment after extensively consulting colleagues at Stockholm University and abroad, as they had a strong reaction to it.

Nordita then arranged for Ott to take up a position at the University of Turku instead, with Nordita covering 75% of the salary. When the position at Turku was cancelled, Ott claimed unpaid salaries and damages from Stockholm. The court ordered the university to pay Ott 726 000 Swedish crowns (about 70 000 euros) plus interest in salaries. The university did not have to pay damages, as it was not found to have acted otherwise in an inappropriate manner. (Here is the ruling in Swedish; this is a Google translation to English.) The Turku case continues.

The handling of the case seems both morally problematic and economically shortsighted. On the one hand, if Nordita found Ott’s background of harassment problematic in itself, why would it be less of a problem in Turku? On the other hand, if Ott’s background were not a problem as such, then cancelling his contract without a valid cause would be unjust towards Ott. The latter point also applies to the University of Turku. In his statement to the police, Kalervo Väänänen, the then rector of the University of Turku, says that the reason for cancelling Ott’s hire in Turku was the domestic and international reputational risk. Furthermore, agreeing to a hire and then cancelling it when the case comes to light can lead to lawsuits and damages, which would have been avoided if ethical issues had been taken into account from the beginning.

This highlights the importance of bringing harassment and similar problems to the public eye in addition to private appeals to leadership. It also shows the responsibility of media outlets in reporting on such issues and bringing the facts out. In the case of Ott the work of journalists was excellent, and Finnish media covered the case factually and widely. Of international media, BuzzFeed was particularly active in providing details.

This is part of a trend. In its December 2019 overview of the 2010s, Physics World ranked the growing understanding that the physics community needs to do more to advance equality and diversity as one of the biggest changes of the decade. (I wrote about the topic in an entry on the NORNDiP conference.) As an example, it mentioned the firing and resignation of high profile researchers guilty of harassment. The magazine observed that in earlier years the cases would likely have been swept under the carpet, and pointed to the openness brought by digital media as an agent of change.

Hopefully Ott’s case will give targets of harassment the strength to come forward with their experiences, members of the community the courage to support them, and to university leadership the foresight to take harassment seriously even when it is not in the spotlight.

6 kommenttia “Myös me taas/We too again”

  1. Martti V sanoo:

    Harmillinen tapaus. Vie varmasti energiaa tieteen tekemiseltä.

  2. Lentotaidoton sanoo:

    Yhdyn Martti V:hen. Meillä diletanteilla on se (harhainen?) kuvitelma, että fysiikan teoreetikot ovat ”oma” rotunsa, joita eivät maailman yhteiskunnalliset murheet paljoa hetkauta (eli yläpuolella ”maisten” murheiden). Tietysti olemme lukeneet Räsäsen tasa-arvo ulostuloista aiemminkin ja toki tiedän jo historiasta erinäisten tiedemiesten perin kivikkoisen yhteiskunnallisen tien (alkaen nyt vaikka Galileista ja monesta muusta ja nyt vaikka edellisten vuosikymmenien naisten panoksen epäoikeudenmukaisesta vähättelyn käytännöstä), mutta tavallinen tallaaja ei hevillä miellä suurten ”idoliensa” inhimillistä puolta.

    Meille he ovat ”vain” tiedemiehiä/naisia, fiksuja tai vieläkin fiksumpia, joiden tehtävänä on tehdä ”tiedettä” – paitsi tiedeyhteisön sisällä niin myös meidän muiden diletanttien ylöskasvattamiseksi.

    Hyvä, että yhteiskunnallinen valventuneisuus ja tasa-arvo lisääntyy.

  3. Erkki Kolehmainen sanoo:

    Tiedemiehet ja -naiset ovat ihmisiä ansioineen ja puutteineen kuten ovat heidän oppillaansakin. Yli 30 vuotta yliopistoissa ja lopulta proffanakin toimineena olen nähnyt kaikenlaista enkä usko olevani siinä suhteessa diletantti kuten lentotaidoton. Caltech on tunnetusti eräs ”top ten” ryhmään kuuluva yliopisto, jossa kilpailu on kovaa. Mutta myös naisille on ollut mahdollista nousta sieltä kuuluisuuteen kuten Barbara McClintockin esimerkki osoittaa. Kaiken lukemani perusteella Christian Ottin käytös on ollut sikamaista, mutta eikö hänellä ole mtään ansioita? Ei kukaan ihminen ole täysin puhdas pulmunen eikä täysin kelvoton ryökäle. Miksi Christian Ott valittiin Caltechiin, jos hän on henkisiltä kyvyiltään kelvoton ihminen? Eikö hänen valinnastaan tulisi syyttää myös hänen valitsijoitaan? Minusta #MeToo-vouhotuksessa mentiin joskus liian pitkälle kuten monissa muissakin sosiaalisessa mediassa vellovissa keskusteluissa. Seksuaalisesta häirinnästä voidaan syyttää, jos katsoo opiskelijaa ”sillä silmällä” tai häirinnän so. ohjauksen puutteesta, jos ei osoita riittävää kiinnostusta. Syksyn argumentin ”fyysikoiden yhteisön täytyy tehdä enemmän tasa-arvon ja diversiteetin eteen” suhteen sanon, ettei se ole fyysikoiden ensisijaonen tehtävä vaan fysiikan tekeminen. Miltä se kuulostaa ja mitä se tarkoittaa, jos muusikoiden yhteisön täytyy tehdä enemmän tasa-ervon ja diversitettin eteen, jolloin periaatteessa jokaisesta voisi tulla muusikko. Niin varmaan pitäisi tehdä, mutta Suomen hyvä musiikkioppilaitosjärjestelmä on historiaa eli kysymys on rahoituksesta eli polittisista päätöksistä.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Etenkin kiistanalaisista asioista keskusteltaessa kannattaa pysyä tosiasioissa.

      Ei ole väitetty, etteikö Ottilla olisi mitään ansioita.

      Ei ole väitetty, että Ott olisi ”henkisiltä kyvyiltään kelvoton ihminen”.

      Ei ole valitettu siitä, että hänet alun perin valittiin Caltechiin.

      Ei ole esitetty, että jokaisesta pitäisi voisi tulla fyysikko.

      Varmasti monet häirinnän puolustajat tai vähättelijät ajattelevat, että musiikkiväen pitäisi keskittyä teatterin eikä puuttua häirintään, tiedeväen keskittyä tieteeseen eikä puuttua häirintään ja niin edelleen.

      Yhteisön ongelmien korjaaminen ja yhteisön kehittäminen on kuitenkin osa yhteisössä toimimista.

      Näitä seikkoja onkin jo käsitelty edellisessä merkinnässä ja sen kommenteissa, kehotan lukemaan ne:

      https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/myos-meus-too/

  4. Erkki Kolehmainen sanoo:

    Minä en vähättele enkä puolustele seksuaalsita häirintää, mutta minusta #MeToo-kampanjassa mentiin usein liian pitkälle. Siellä syytettiin miehiä ilman perusteita ja heidän oli mahdotonsa puolustautua, koska ”häirityn” naisen sana oli painavampi. Ihmisten kanssakäyminen, jota vääjäämättä tarvitaan ja tapahtuu tiedeyhteisöissä, on monimutkainen vyyhti eikä sen motiivit ole aina kunniallisia, vaikka ne yritetään sellaisiksi verhota.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Kommentissasi vähättelit häirintää mm. seuraavasti:

      ”Seksuaalisesta häirinnästä voidaan syyttää, jos katsoo opiskelijaa ”sillä silmällä” tai häirinnän so. ohjauksen puutteesta, jos ei osoita riittävää kiinnostusta.”

      Tämä riittäköön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *