Kuvitettu legenda
Luin hiljattain Jim Ottavianin kirjoittaman ja Leland Myrickin kuvittaman sarjakuvan Feynman. Jos fyysikoista Albert Einstein onkin tunnetuin, niin Richard Feynman lienee heistä ihailluin. Feynman oli toisen maailmansodan jälkeisen ajan merkittävimpiä fyysikoita, ja hänellä oli keskeinen rooli kvanttikenttäteorian muotoilussa. Kvanttikenttäteoria on (toistaiseksi) perustavanlaatuisin teoria aineen käyttäytymisestä ja yleisen suhteellisuusteorian ohella toinen teoreettisen fysiikan kulmakivi, joten tämä ei ole mikään vähäinen saavutus. Mutta toisin kuin taiteilijoista, tieteilijöistä harvoin tulee yleisesti tunnettuja vain ammatillisten saavutusten takia: Feynmanin kanssanobelisteja Sin-Itiro Tomonagaa ja Julian Schwingeriä ei juuri fyysikkopiirien ulkopuolella muistella.
Feynman on noussut tietoisuuteen suurelle yleisölle suunnatuilla fysiikan laeista kertovilla seikkaperäisillä kirjoillaan ja hauskoilla omaelämänkerrallisilla tarinakokoelmillaan Laskette varmaankin leikkiä, Mr. Feynman! ja Mitä siitä, mitä muut ajattelevat?. Siinä missä Einsteinia pidetään nerokkaan etäisenä, Feynman päästi kirjoissaan lukijat lähelle, ja rakensi itsestään kuvan mutkattomana tyyppinä, joka myös sattuu olemaan säkenöivän älykäs fyysikko.
Feynman oli sujuva juttumies, ja hänen julkinen kuvansa rakentuu paljon hänen omien tarinoidensa pohjalle. Tämä näkyy Ottavianin ja Myrinckin sarjakuvassa, Feynmanin kirjoja lukenut tunnistaa suuren osan kohtauksista. Mutta koska kertomukset ovat niin viihdyttäviä, tämä ei ole tylsää, ennemminkin tulee sellainen olo, että kuuluu sisäpiiriin, kun tietää miten tuttu tarina kulkee. Toisaalta häiritsee se, että Feynmanin harkittu kerronta ja taidokas ajoitus on ajoittain hukattu: tuntuu että vitsin olisi voinut kertoa paremminkin. Joskus kuvitus on suoranaisesti hakoteillä. Esimerkiksi Feynmanin selitys siitä, miten hän lopetti alkoholin juomisen varjellakseen itseään huomattuaan Brasiliassa halunneensa alkoholia ilman mitään sosiaalista syytä on kuvitettu siten, että Feynman seuraa kaunista naista baariin ja tiskille. Yhtälöiden ja fysiikan kaavioiden kanssakin ollaan välillä pielessä: Feynmanin pohdintaa kvanttielektrodynamiikan (QED) selittämisestä on kuvitettu liitutaululla, jossa on aivan eri teorian, kvanttiväridynamiikan, diagrammeja.
Mutta enimmäkseen kerronta ja kuvitus toimivat hyvin, tunnelma on kuin ystävää muistellessa, ja Feynmanin kuolema on kuvattu erityisen koskettavasti. Tekstiä on paljon, mutta ajatus pysyy liikkeessä. Ainoa minusta tylsä osuus oli se, jossa käydään läpi Feynmanin suurelle yleisölle suunnattua selitystä QED:stä. QED:n sisällön seuraaminen vaatisi enemmän paneutumista kuin Feynmanin kommelluksista lukeminen, ja kun sarjakuvassa on luonnollisesti vain pala kokonaisuutta, ainakaan minä en saanut siitä paljon irti.
Feynman on kiehtova hahmo värikkään persoonansa ja auktoriteetteja kumartamattoman luonteensa takia, ja Feynman -tai ennemmin Feynmanin legenda- on monen fyysikon ihanne. Feynmanin omakuvaan kuuluu myös riippumattomuus ja irrallisuuden illuusio, ikään kuin kaikkia aloja voisi arvioida fyysikon perustuntemuksen kautta, eikä koskaan tarvitsisi välittää tekojen tai tekemättä jättämisen seurauksista. Kuten Feynmanin omassa kerronnassa, ei sarjakuvassakaan juuri ole vastuun sävyjä, edes joukkotuhoaseiden kehittämiseen liittyen.
Oikeastaan kirjassa ei ole mitään kriittisiä huomioita Feynmanista. Esimerkiksi vuoden 1948 konferenssi, jossa Feynman ja Schwinger esittelivät muotoilunsa QED:lle on esitetty Feynmanin silmien kautta siten että pääasiallinen vaikutelma on se, että Niels Bohr ei vain ymmärtänyt Feynmanin ajatusten syvällisyyttä. Frank Close kertoo hiukkasfysiikan Standardimallin historiaa käsittelevässä kirjassaan The Infinity Puzzle tapauksen siten, että Feynman ei vakuuttanut kuulijoitaan, koska hänen perustelunsa kiersivät kehää ja teoria oli puolivalmis, mikä tekisi tarinasta sekä monimutkaisemman että inhimillisemmän.
Kirjasta on myös jätetty pois joitain Feynmanin omia kertomuksia, jotka toisivat tummia sävyjä hänen henkilökuvaansa. Mukana on kohtaus, joissa Feynman puolustaa tyttöjen fysiikan opiskelua, mutta pois on jäänyt juttu, jossa Feynman painosti naisen harrastamaan seksiä kanssaan sanomalle, että tämä on ”pahempi kuin huora” jos kieltäytyy, koska Feynman oli ostanut hänelle voileivän. Myöskään muiden henkilöiden vähemmän imartelevia muisteloita Feynmanin suhtautumisesta naisiin ei kirjassa ole.
Kirjaa on kehuttu elämänkertana, mutta sellaiseksi se on auttamattoman yksipuolinen. Sarjakuvia ilmaisumuotona väheksytään aiheetta, mutta sillä on kääntöpuolensa: poikkeuksellisen hyvä tai erikoisesta aiheesta tehty sarjakuva voi saada anteeksi sellaista, mihin kuvattomassa kirjassa suhtauduttaisiin huolellisemmin. Tekijät kertovat lukeneensa kasoittain Feynmanista kertovia kirjoja, mutta kaikki on suodatettu Feynmanin itsensä kautta. Edellinen lukemani tieteilijän elämänkerta oli Jürgen Neffen Einstein: A biography, ja sen kriittisestä analyysistä on pitkä matka Ottavianin ja Myrickin ihailevaan esittelyyn. Mutta yhtä hyvin voisi kritisoida Neffen kirjaa siitä, että se ei ole hauska tai inspiroiva, eikä synnytä läheisyyden tunnetta. Ennemmin kuin historiankirjoitusta, Feynman-sarjakuva on ihailijoiden lämpimässä hengessä tekemä kunnianosoitus, Feynmanin tarinoiden uskollinen kuvitus. Sellaisena on se perin onnistunut.
Milloinkanhan saamme lukea sarjakuvaa Syksy Räsäsestä? 😉
En ole kyseistä sarjakuvaa lukenut, mutta usein ne tieteestä tehdyt sarjakuvat ovat hyvä keino tiivistetysti perehtyä aiheeseen. Kommentoisin toiseksi alinta kappalettasi – vaikka aihe ei tarkemmin tiedossani olekaan.
Kenties Freyman ”pahemmalla” totesi makuasiaa kuten leivän (joka tarjoamansa maukas oletettavasti oli). Siis vapaaehtoinen seksi tarjottuna parempaa kuin huoran maksullinen, mutta kieltäytyneen pakonomainen seksi olisi ollut taasen huoran maksuseksiäkin ”pahempaa”…
Itselläni parhaillaan lainassa sarjakuva:
Danten Inferno / Emerson Hunt (suomennos 2013), joka huumorilla tuo 1300-luvun maailmankuvaa kertomuksessa esille.
Räsänen kävisi myös kyllä mielestäni hyvin sarjakuvahenkilöksi 🙂
ja erinomaisen positiivisessa mielessä.
Lasse Reunanen:
Tästä ei ollut kyse. Feynman sanoi naisen olevan ”pahempi kuin huora”, koska ei suostunut seksiin, vaikka Feynman oli tarjonnut tälle voileivän. Nainen suostui sitten seksiin, Feynmanin kertoman mukaan.
Feynman esiintyy hahmona myös Hickmanin ja Pitarran metahistoriallisessa scifi-sarjakuvasarjassa The Manhattan Projects. Feynmanin lisäksi sarja antaa ”hieman” tavallisesta poikkeavan näkökulman monista saman aikakauden hahmoista kuten Oppenheimerista, von Braunista sekä Laika-koirasta.
Nämä kommentit nyt eivät taida liittyä ko. sarjakuvaan..
Suurin osa keskustelijoista muistaa aina keskipakovoimasta väiteltäessä lukionopettajansa korostaneen, että keskipakovoimaa ei oikeasti ole, vaan kyseessä on näennäinen voima. Niinpä Feynman kerran esitelmää pitäessään puhui keskipakovoimasta, minkä jälkeen hän arasti vilkaisi yleisöön ja sanoi ”eihän täällä vain ole opettajia..”
Mistä Feynmanin ura alkoi? Lukion fysiikan tunnilla hän näytti niin pitkästyneeltä, että hänen opettajansa sanoi hänelle tunnin päätyttyä: ”Richard, sinä näytät pitkästyneeltä. Minäpä kerron sinulle jotain, joka saattaisi kiinnostaa.” Hän esitteli pienimmän vaikutuksen periaatteen, josta tulikin Feynmanin johtoajatus koko uran ajaksi.
tuo ” pahempi kuin huora” kuullostaa kyllä voimakkaammalta kuin miten se oli englanniksi esitetty kirjassa ” Surely you are joking, mr feynman”.
sen lisäksi se on kokonaan irrallaan kontekstista. tyttö oli viettänyt illan feynmanin kanssa ja lähtiessään baarista he menivät ostamaan voileipiä, ja ostamisen jälkeen selvisi (feyman maksoi), että tyttö olisi menossa voileipien kanssa jonkun luutnantin luokse viettämään yötä, jota feynman ihmetteli ja meni sitten yksin tkaisin baariin. sama tyttö tuli sitten myöhemmin hakemaan feynmanin sieltä baarista, eikö suinkaan ollut pakoitettu mihinkään.
”edes joukkotuhoaseiden kehittämiseen liittyen.”
” Surely you are joking, Mr Feynman”, kirjassa hän totesi, että ei ymmärtänyt mitä teki kuin vasta myöhemmin testi-räjähdyksen jälkeen. Ja masentu syvästi siitä, pohtien, että jopa sillan rakentaminen on turhaa, koska kaikki olisi menetetty pian. Viitaten jonkun vihollisvaltion kosto-iskuun ydinpommeilla. Hän myös selitti, että oli niin innostunut pommiin liittyvästä fysiikasta, että isänmaan puolustuksesta, ettei tajunnut/kerennyt pohtia pommin jälkiseuraamuksia.
Hän hän oli myös juutalaisesta perheestä, jota natsit vainosivat kyseisenä aikana Euroopassa, ja pelkäsi että natsit saisivat kyseisen pommin valmiiksi ensiksi.
——————-
ei sillä, että puolustelisin Feynmania, mutta minusta tuokin lause ei kertonut koko totuutta.
nick:
Feynmanin ”pahempi kuin huora”-kommentin viitekehyksestä lisää täällä:
http://restructure.wordpress.com/2009/08/07/sexist-feynman-called-a-woman-worse-than-a-whore/
Feynmanista ja vastuusta lisää linkissä, joka aukeaa sanoista ”vastuun sävyjä”:
http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/ammattimainen_omatunto
”Feynman painosti naisen harrastamaan seksiä kanssaan sanomalle, että tämä on ”pahempi kuin huora” jos kieltäytyy, koska Feynman oli ostanut hänelle voileivän.”
Tuo on minusta harhaanjohtavaa, koska nainen josta on kyse flirttaili illan mittaan hänelle, ja lähtiessään pyysi kovaan ääneen ”jotakuta” saattamaan häntä. Feynman suostui. Nainen ehdotti, että he menisivät ostamaan kahvia ja voileipiä, jonka jälkeen menisivät hänen luokseen. Feynmanin maksettua 3 leivät ja kahvit nainen sanoikin, että ei voidakkaan mennä hänen luokseen, koska luutnantti on tulossa. Feynman tietenkin tunsi tulleensa huijatuksi tai hyväksikäytetyksi kun sanoi tuon ”worse than a whore”. Ottaen huomioon myös, että hänen ensirakkaansa, vaimonsa, oli kuollut jonkin aikaa sitten ei hän ehkä pakosti seksiä edes hakenut suoraan, vaan jonkin tason intimiaa.
Yksi kommentoija tuolla wordpressissä kiteytti sen melko hyvin:
”This article suffers from faulty logic, specially in responses to criticism, plagued with ‘strawman’ arguments, ‘confirmation bias’ and ‘ad hominem’, etc.
A summary in brief of some of the problems with the arguments:
1 – About the “contract/promise of sex for drinks”. It is understood by Feynman and the posters that such implied/expected exchange is never as definite as that, people talk about having a conversation, spending time alone in the apt, all these are just a willingness for providing an opportunity for a connection that may occur in many levels. This long caveat is sometimes not mentioned because it is long. But if a man says that “he buys drinks for women in a bar to help him getting laid”, most (not counting rapists, etc…) are just asking from the lady for a fair chance to connect, not a service delivery guarantee!
2 – The woman suggesting to buy sandwiches, and not offering to pay, that was in the context of the 50′s implies a requests for the man to pay for it, because that was the norm. To claim that she didn’t ask for anything explicitly ignores the context. It was an implicit request. And if you are not convinced, at least you have to believe the author impression that this was implicitly required of him. He was there, so he would have understood better than you.
3 – Anne inviting Feynman to her apartment implies in the context of bar-flirting – if not guarantee of sex – at least providing the opportunity and give a fair chance for some level of intimacy, at least time spent alone. But she knew there will be a 3rd person there, she “forgot” to mention it! She also forgot to mention that Feynman will be paying for the sandwich of this 3rd man (“too many sandwiches”). The most reasonable interpretation is that she didn’t really forgot, but concealed this important facts with the purpose of misleading Feynman, and having him pay for the sandwich. She obtained material goods by mean of misleading/deception. She is a ‘cheat, which is not the same as a “whore” who is not deceiving anybody. Feynman didn’t say she was a whore, but “worse than” a whore. You don’t like that phrase. You may have your opinion if a ‘cheat’ is worse or not than a whore, but you don’t discuss that.
4 – Did Feynman feel she owed him sex in exchange of the sandwich? No. He thought she owed him honesty. Was the reason of him being upset was the luck of sex itself? He was disappointed due to the lack of sex, but the reason for being upset was the deception.
The last point disproves the title, but you admitted that you just put it there to grab attention.” -focal
Whore-sana englannin puhekielessä on myös maltillisempi kuin suomenkielen ”huora”.
Jopa sanaa ”bitch” käytetään usein tarkoittaen ärsyttävää naista, eikä suinkaan maksullista huoraa.
Suomenkielessä huora-sana on erittäin voimakas/tunteikas sana, ja siksi käännös ”pahempi kuin huora” on pelkästään sanasta-sanaan käännöksenä epäsuotuisa.
Esimerkkeinä:
” A woman that sleeps with everyone but YOU!!!!!
SEE: SLUT – A woman that sleeps with everyone.
That whore wouldn’t sleep with me. ”
tai
”Whore – someone who does something excessively.
You camping whore! ”
Tässä lauseessa ”camping whore” tarkoittaa henkilöä, joka istuu virtuaalipelissä yhdessä kohtaa odottaen vihollista, joka on toisen pelaajan mielestä ärsyttävää, eikä suinkaan telttailevaa maksullista naista.
Jos joku sanoisi: ”I’m looking for a whore tonight”, tarkoittaa se, että henkilö etsii naista, jonka kanssa olisi helppo päästä sänkyyn. Ei suinkaan maksullista naista.
Maksullisista naisista olisivat termit ”hooker, prostitute, escort” selkeempiä.
Vastakkaisena vertauksena olisi, että jos käännetään sana perse englanniksi sanaksi ”ass”, on ass itseasiassa kirosana, vaikka se suomenkieliselle voi kuulostaa harmittomalta. Parempi olisi sanoa ”butt”.