Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Yötaivas 29./30.8.2026
29.8.2026 juhlitaan Suomen luonnon päivää. Sitä seuraa luonnollisesti Suomen luonnon yö!
Mitä kaikkea taivaalla voi nähdä Suomen luonnon yönä 29./30.8.2026, sään ollessa selkeä? Ainakin tähtikuvioita, planeettoja, satelliitteja sekä tähdenlentoja! Jyväskylän eteläpuolella voi nähdä Kansainvälisen avaruusaseman aamuyöllä. Lähes täysi Kuu loistaa taivaalla koko yön.
Tältä sivulta löydät tähtikartan ja vinkit kohteiden etsimiseen.
Yötaivas näyttää upeimmalta, kun havaintopaikka on mahdollisimman pimeä. Jos et tunne lähiseudultasi hyviä pimeitä paikkoja, Taivaanvahdin havaintopaikkakartta voi auttaa. Koeta löytää paikka, jossa lähistöllä on mahdollisimman vähän katulamppuja. Samalla voit tarttua Suomen Ladun haasteeseen ja nukkua yön ulkona.
Mikäli taivas on pilvinen, se tietysti estää avaruuden kohteiden tarkkailun. Voit katsoa sääennusteen omalle paikkakunnallesi Ilmatieteen laitoksen sivuilta.
Taivas alkaa olla havaintojen kannalta riittävän pimeä noin puolitoista, kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen, mutta jo hieman vaaleammaltakin taivaalta voi tarkkailla kirkkaimpia tähtiä.
Aurinko laskee Hangon korkeudella noin klo 20.30, Oulun korkeudella n. klo 20.40 ja Utsjoella n. klo 21.00.
Jos haluat tunnistaa yötaivaan kohteita, sinun kannattaa tarkistaa havaintopaikkasi ilmansuunnat. Apuna voi käyttää vaikkapa kännykän kompassia, jos muuta kompassia ei ole saatavilla.
Tarkastele 29.8. iltataivasta Ursan tähtikartasta. Voit muuttaa kellonaikaa ja havaintopaikkaa sivun alaoikealla olevista kuvakkeista!
Lataa Ursan maksuton tähtikartta kännykkääsi
Yön kohteet lyhyesti
Yön edetessä voi taivaalla voi nähdä erilaisia kohteita. Alla olevista linkeistä pääset lukemaan tarkemmin eri kohteista.
Iltayö (klo 20.30-22.30)
Kuu
Saturnus
Kesäkolmio ja Otava
tähdenlennot
satelliitit
Keskiyö (22.30-2.00)
Kuu
Saturnus
Mars
Kesäkolmio ja Otava
Muut tähtikuviot
tähdenlennot
satelliitit
Aamuyö (2.00-4.00)
Kuu
Saturnus
Mars
Kesäkolmio ja Otava
Muut tähtikuviot
Eniten tähdenlentoja
ISS ja muut satelliitit
Tähtikartta
Alla oleva tähtikartan näkymä näyttää etelätaivaan 29.8. klo 22. Voit pyörittää karttaa hiirellä tai mobiililaitteessa sormella, sekä vaihtaa kellonaikaa ja havaintopaikkaa kartan vasemman alakulman kuvakkeista. i-nappi antaa ohjeita kartan käyttöön. Voit myös avata kartan kokonaan uuteen välilehteen isompana kartan alta löytyvästä linkistä.
Kuu
Kuva NASA/Goddard/Lunar Reconnaissance Orbiter/Ursa
Täysikuu oli 28.8., joten Kuu on edelleen lähes täysi. Se nousee koko maassa n. kello 20.30. Kuu nousee idästä, on korkeimmillaan etelässä aamuyöllä klo 2.30 ja laskee länteen aamun koittaessa.
Koska Kuu on lähes täysi, Aurinko valaisee sen meille näkyvää pintaa lähes suoraan ja paistaa jokaisen kraatterin pohjalle asti. Kuun pinnalla ei näy nyt käytännössä lainkaan varjoja. Kuu näyttää sileältä pallolta. Nyt on kuitenkin hyvä aika tutustua Kuun meille näkyvään puoleen kokonaisuutena ja fiilistellä kirkasta ja näyttävää täysikuuta.
Taivaalla möllöttävä Kuu koetaan usein melko arkisena asiana. Mieleen ei juolahda, että se on ainoa paljain silmin erottuva taivaankappale, jonka pinnan voimme nähdä paljain silmin. Kuu syntyi noin 4,5 miljardia vuotta sitten, joitain kymmeniä miljoonia vuosia maapallon jälkeen, kun Maahan törmäsi yksi varhaisessa aurinkokunnassa kiertäneistä protoplaneetoista. Törmäyksessä Maan ja törmääjän ainesta suli, ja sitä roiskahti avaruuteen. Roiskeista tiivistyi Kuu. Se on valtavan suuri kiertolainen verrattuna muiden aurinkokunnan planeettojen kuihin. Se on myös ainoa maanulkoinen avaruuden kohde, jonka pinnalla ihminen on kävellyt!
Kuun pinnalta erottuu muuta Kuuta tummempia läikkiä. Ne ovat törmäysaltaita: muinaisia suuria törmäysjälkiä, jotka ovat sittemmin täyttyneet Kuun sisästä pursunneella sulalla kivellä. Näiden nuorempien tasankoalueiden pääasiallinen kivi on basalttia, ja vaaleammilta, vanhemmilta ylänköalueilta löytyy pääasiassa anortosiittia. Kuun tasankoja kutsutaan usein Kuun meriksi, mutta vettä niissä ei toki lainehdi.
Ylänköalueiden pinta on vanhempaa, ja siksi voimakkaammin kraatteroitunutta. Paljain silminkin voi hahmottaa Kuun pinnan alavasemmassa lohkossa erottuvan kirkkaan Tycho-kraatterin. Se on noin 108 miljoonaa vuotta vanja, ja siis Kuun iässä mitattuna varsin nuori. Ympäri Tychon lähialueita on törmäyksessä irronnutta Kuun materiaalia, joka on pudonnut takaisin Kuun pinnalle ja muodostanut säteittäisen heittelekentän.
Liki täysikuun kirkkaus tarkoittaa sitä, että himmeiden kohteiden, kuten Linnunradan ja Andromedan havaitseminen on nyt käytännössä mahdotonta. Myös himmeimmät tähdenlennot hukkuvat Kuun loisteeseen.
Planeetat
Yöllä 29./30.8.2026 on taivaalla nähtävissä paljain silmin yhteensä kaksi planeettaa: Saturnus ja Mars. Ne näyttävät paljalla silmällä tähtimäisiltä. Planeettojen etsinnässä on hyvä käyttää apuna jotain sähköistä tähtikarttaa.
Saturnus kohoaa itäisestä horisontista puoli kymmenen aikoihin illalla ja alkaa erottua pimenevältä iltataivaalta pikku hiljaa. Se on iltataivaalla Kuusta hieman alavasemmalle, ja ohitettuaan etelän aamulla se on Kuusta ylävasemmalle. Saturnus ei ole kovin kirkas, ja se onkin helppo sekoittaa taustataivaan tähtiin. Toisaalta se on nyt Kalojen tähdistössä, eikä alueella ole kirkkaita tähtiä. Tähtikartta voi silti olla hyödyksi planeettaa etsiessä. Saturnus on korkeimmillaan etelässä aamulla kolmen aikoihin.
Planeetta on kuuluisa renkaistaan, mutta niitä ei voi erottaa edes kiikareilla, vaan puuhaan tarvitaan kaukoputki. Tällä hetkellä renkaat näkyvät kuitenkin huonosti, sillä me näemme ne maapallolta katsottuna liki suoraan sivulta.
Mars nousee koillisen suuntaisesta horisontista puoli yhden aikaan yöllä. Se on korkeimmillaan idässä aamulla puoli viiden aikoihin. Talvitaivaalta tuttu Orionin suuri, tiimalasia muistuttava tähdistö on siitä alaoikealle. Mars on keskellä Kaksosten tähtikuviota. Katso Marsia tarkasti – näyttääkö se mielestäsi hieman punertavalta? Marsia kutsutaan myös punaiseksi planeetaksi, ja sen pinnan väri johtuu hapettuneesta raudasta, siis ruosteesta. Värin voi erottaa haaleana myös paljain silmin.
Kesäkolmio ja tähtikuviot
Kuva Jari Piikki
Suomen kesän vaalealla taivaalla erottuvat vain kirkkaimmat tähdet. Elokuun lopussa tulee etenkin eteläisessä Suomessa jo niin pimeää, että tähtikuvioita erottuu jo muutenkin, mutta taivaan tummuessa illalla Kesäkolmio tulee ensimmäisenä näkyviin.
Kesäkolmio ei ole varsinainen tähdistö, vaan se on kolmen tähdistön (Kotka, Joutsen ja Lyyra) kirkkaimpien tähtien muodostama kolmio. Se on suunnilleen etelässä iltakymmenen aikoihin kun se alkaa tulla näkyviin illan tummuessa.
Alimpana etelähorisonttia kohti osoittaa kolmion kärki, jonka tähti on Kotkan tähtikuvion Altair. Siitä ylöspäin oikealla on Lyyran Vega, ja vasemmalla Joutsenen Deneb.
Noin 45-60 minuuttia auringonlaskun jälkeen taivaalta alkaa erottua lisää tähtiä. Tutuimmista tähtikuvioista iltayön taivaalla ovat kauhamainen Otava (joka on osa Ison karhun tähtikuviota) korkealla luoteessa ja W-kirjaimen muotoinen Kassiopeia liki taivaanlaella idässä. Lännen suunnalla on yksinäinen kirkas tähti: se on Karhunvartijan tähtikuvion kirkkain tähti Capella.
Aamuyöllä koillisen ja idän suunnalta alkaa nousta tutun näköisiä talvitaivaan tähdistöjä kuten Härkä, Kaksoset ja Orion.
Pohjantähti näkyy läpi yön, eikä sen sijainti muutu yön aikana juuri lainkaan. Jos osaat etsiä Pohjantähden taivaalta, tiedät aina, missä suunnassa pohjoinen on.
Pohjantähden löytää helposti Otavan avulla. Kun olet löytänyt Otavan kauhamaisen muodon luoteiselta (illalla) tai pohjoiselta (aamuyöllä) taivaalta, katso sen kauhan kahta uloimmaista tähteä. Kulje mielessäsi taivaalla noin viisi kertaa niiden välinen välimatka, kauhan tähtien viitoittamaa suoraa pitkin. Täältä löytyy Pohjantähti. Se ei ole huhuista huolimatta erityisen kirkas tähti, mutta se on oman taivaanalueensa kirkkain tähti.
Tähtikuvioiden tunnistamisessa voi käyttää apuna tähtikarttaa, Ursan planisfääriä (jos sellainen löytyy) tai Ursan mobiilitähtikarttaa.
Tähdenlennot
Maan ilmakehään saapuu jatkuvasti pientä aurinkokunnassa liitävää pölyä ja soraa. Jos ilmakehään putoava kappale on riittävän suuri ja osuu Maan yöpuolelle, se voidaan nähdä maasta käsin tähdenlentona. Tähdenlento eli meteori kestää tyypillisesti vajaan sekunnin, pisimmillään muutaman sekunnin. Satunnaisista suunnista saapuvia tähdenlentoja voidaan nähdä taivaalla joka yö noin 5–15 kappaletta tunnissa.
Toisinaan ilmakehään sattuu hieman suurempi kappale, ja sen aiheuttama tähdenlento on niin kirkas, että voidaan puhua jo tulipallosta. Tulipallo on kirkkaudeltaan samaa luokkaa tai kirkkaampi kuin planeetta Venus. Jos tulipallo vielä leimahtaa lopuksi, sitä kutsutaan bolidiksi.
Toisinaan voidaan nähdä myös enemmän tähdenlentoja, jotka näyttävät kaikki tulevan samasta ns. säteilypisteestä taivaalla. Tällöin puhutaan tähdenlentoparvista. Ne aiheuttavat Aurinkoa kiertävät komeetat, jotka jättävät radalleen pölyä ja murusia itsestään. Jos tällainen komeetan pölyvana risteää Maan radan kanssa, syntyy tähdenlentoparvi, johon kuuluvia tähdenlentoja nähdään aina samaan aikaan vuodesta. Yksi tunnetuimmista tähdenlentoparivsta on elokuun puolivälissä nähtävät perseidit.
Tällä hetkellä on aktiivisena hyvin heikko tähdenlentoparvi nimeltä aurigidit, jonka säteilypiste on Ajomiehen tähdistössä, sen kirkkaimman tähden Capellan lähellä. Parveen kuuluvia tähdenlentoja voi nähdä ehkä yhden, pari kappaletta tunnissa. Mikäli näet taivaalla tähdenlennon, ja saat jäljitettyä mielessäsi sen tulosuunnan taivaalla Ajomiehen tähdistöön, näit todennäköisesti aurigidin.
Kirkas, lähes täysi Kuu estää nyt loisteellaan himmeimpien tähdenlentojen näkymistä.
ISS ja satelliitit
Satelliitit näkyvät taivaalla silmin nähden liikkuvina valopisteinä, jotka eivät kuitenkaan liiku niin nopeasti kuin tähdenlennot. Ne liikkuvat taivaan poikki tyypillisesti muutamassa minuutissa.
Satelliittien aurinkopaneeleista heijastuva auringonvalo tuo ne näkyviin. Satelliitteja voikin nähdä vain silloin, kun Aurinko ei ole kovin syvällä horisontin takana: muutoin satelliitit ja niiden aurinkopaneelit jäävät Maan varjoon. Tähän aikaan vuodesta satelliitteja kuitenkin näkyy läpi koko yön.
Satelliitit liikkuvat taivaalla eri nopeuksilla ja niiden kirkkaus vaihtelee. Niitä voi nähdä liikkumassa taivaan halki lähes missä suunnassa tahansa, mutta pääosin ne liikkuvat lännestä itään. Kaikki taivaalla tällä tapaa liikkuvat kappaleet eivät ole satelliitteja, vaan osa näistä valopisteistä on avaruusromua, esimerkiksi muinaisten kantorakettien jäämiä. Jos näet rivin valopisteitä liikkumassa samassa linjassa, olet nähnyt letkan perä perää laukaistuja Starlink-satelliitteja.
Ylitse lentänyttä satelliittia voi koettaa tunnistaa havaintoajan perusteella menemällä Heavens-above -sivuston kirkkaiden satelliittien sivulle ja merkitsemällä vaihtamalla havaintopaikaksi oma sijainti (oikea yläkulma). Myös sivuston käyttämän kielen voi vaihtaa suomeksi, jollei se sitä jo ole. Kutakin satelliitin riviä klikkaamalla saa näkyviin tähtikartan, johon on merkitty kyseisen satelliitin rata tuona yönä.
Yötaivaalla näkyy yhä enemmän satelliitteja, sillä avaruuteen laukaistaan niitä lisää yhä kiihtyvällä nopeudella. Aktiivisia satelliitteja on tällä hetkellä yli 18 600 kappaletta, ja niistä noin 11 000 on SpaceX:n Starlink-satelliitteja.
Kansainvälinen avaruusasema ISS kulkee taivaan halki aamulla 30.8. Asema näyttää taivaalla kirkkaalta tähdeltä ja liikkuu silmin nähden. Mitä pohjoisempana ollaan, sitä matalammalla asema näkyy, ja käytännössä ISS:n voi nähdä oikeastaan vain suunnilleen Jyväskylän eteläpuolella. ISS:n ylikulun tarkemmat tiedot löytyvät tämän linkin takaa. Merkitse havaintopaikaksi oma sijainti (oikea yläkulma). Myös sivuston käyttämän kielen voi vaihtaa suomeksi.
Ylitys alkaa Helsingissä, kun asema tulee esiin Maan varjosta noin kello 4.28 etelälounaassa. Asema kulkee matalalla vasemmalle, alittaa Orionin tähdistön ja katoaa itäkaakkoiseen horisonttiin klo 4.34.
