Kuplahäiriköt

21.2.2024 klo 21.28, kirjoittaja
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Toissaviikolla Mark Hindmarsh puhui Helsingin yliopiston fysiikan osaston kosmologiaseminaarissa olomuodon muutoksista varhaisessa maailmankaikkeudessa ja kylmässä heliumissa. Mark ja Kuang Zhang kirjoittivat aiheesta myös Fysiikan tutkimuslaitoksen blogiin. Molemmat ovat tutkijoina sekä Helsingin että Sussexin yliopistoissa.

Mark ja Kuang ovat pääasiassa kiinnostuneita siitä, miten aineen olomuoto muuttuu maailmankaikkeuden ollessa sekunnin miljardisodan sadasosan ikäinen. Silloin lämpötila laskee alle miljoonan miljardin asteen, ja Higgsin kenttä muuttaa olomuotoaan – tavallaan jäätyy. Higgsin jäätyminen saattaa alkaa kuplien muodostumisella, samaan tapaan kuin veden kiehuminen. Kuplien pinnan lähellä voi kehittyä enemmän ainetta kuin antiainetta, ja niiden törmäysten mainingit saattavat synnyttää voimakkaita gravitaatioaaltoja, joita valmisteilla oleva LISA-satelliittikolmikko voi havaita.

Hiukkasfysiikan Standardimallissa ei synny kuplia, mutta on valtava määrä Standardimallin laajennuksia, joissa tilanne on toinen. Yleensä hiukkasfysiikot ja kosmologit keskittyvät siihen, millaisia nämä laajennukset ovat ja miten uudet hiukkaset ja vuorovaikutukset vaikuttavat olomuodon muutokseen.

Mark ja Kuang yhteistyökumppaneidensa kanssa ovat ottaneet askeleen taaksepäin. He pohtivat sitä, onko olomuodon muutosta käsitelty alkuunkaan oikein. On olemassa yleisesti käytetty teoria kuplien syntymiselle, ja he tutkivat, voiko sen ennusteisiin luottaa vertaamalla niitä havaintoihin sellaisen aineen tapauksessa, mitä voi mitata maanpäällisissä oloissa.

Joitakin arkisiakin olomuodon muutoksia ymmärretään vielä vajavaisesti. Kaikki tietävät, että normaalipaineessa vesi jäätyy nollassa ja kiehuu sadassa asteessa. Mutta tämän laskeminen vesimolekyylien teoriasta ei ole yksinkertaista. Yksi ongelma on se, että suuri osa olomuodon muutoksista alkaa aineessa olevista epäpuhtauksista: pienet häiriöt johtavat suuriin muutoksiin. Jos lämmittää puhdasta vettä, se säilyy normaalipaineessa nestemäisenä 300 asteeseen asti. Vastaavasti jäähtyvän puhtaan vesihöyryn ennustetaan pysyvän kaasumaisena 50 asteeseen asti.

Veden tapauksessa tämä käytös osataan jokseenkin laskea. Mark ja kumpp. ovat kiinnittäneet huomionsa helium-3:een, eli aineeseen jonka ytimet koostuvat kahdesta protonista ja yhdestä neutronista. Kun lämpötila on noin asteen tuhannesosan verran absoluuttisen nollapisteen yläpuolella, helium-3:lla on kolme erilaista olomuotoa, joiden nimet ovat normaali, A ja B. Kuten veden tapauksessa, riippuu lämpötilasta ja paineesta, missä olomuodossa aine on. Mutta toisin kuin veden kohdalla, teoreettiset laskut ja havainnot ovat aivan ristiriidassa.

Kun soveltaa puhtaaseen helium-3:een varhaisessa maailmankaikkeudessa käytettävää teoriaa kuplista, saa tulokseksi että jos helium-3 päätyy olomuotoon A, se pysyy siinä äärimmäisen kauan – paljon kauemmin kuin miljardeja vuosia. Kokeissa kuitenkin nähdään, että olomuoto A muuttuu B:ksi minuuteissa tai tunneissa.

On ainakin kaksi mahdollisuutta: joko (kuten vedelle) häiriöt ovat tärkeitä olomuodon muutoksissa, tai sitten teoria kuplien muodostumisesta on väärin. Mark ja kumpp. tutkivat asiaa teoreettisesti ja kokeellisesti Aalto-yliopiston matalan lämpötilan asiantuntijoiden sekä Lancasterin ja Royal Hollowayn yliopistojen kokeellisten fyysikoiden kanssa.

Vaikka tekisi helium-3:a miten huolella tahansa, epäpuhtauksilta ei voi välttyä. Lähes kaikki aine on radioaktiivista, eli sisältää ytimiä jotka hajoavat. Hajoamisessa syntyvät hiukkaset voivat kiitää helium-3:en sisälle, tahrata sen puhtauden ja käynnistää olomuodon muutoksen. Lisäksi Maapallolle tulee koko ajan avaruudesta kosmisia säteitä. Ne iskeytyvät ilmakehän atomeihin, ja törmäyksessä syntyvät hiukkaset voivat lentää maan pinnalle, häiriköidä kokeessa käytettävää helium-3:ta ja työntää olomuodon A pois tasapainosta.

Samanlaisia ongelmia tulee vastaan kun etsitään pimeää ainetta. Silloin pitää erottaa pimeän aineen törmäykset muiden hiukkasten tönimisestä. Kun laitteen panee kaivokseen, yllä oleva kivikuori pysäyttää taivaalta tulevat hiukkaset. Laitteesta tulevat ydinten hajoamistuotteet taasen erottaa siitä, että ne törmäävät yleensä lähellä astian reunoja, eivät sen sisuksissa.

Toinen mahdollinen häiriöiden lähde on reunat. Jossain helium-3:n pitää kohdata muu aine, ja kohtaamispinnan epätasaisuus voi suistaa olomuodon pois tolaltaan. Royal Hollowayssä rakennetaan helium3:lle astia, jonka on niin tasainen kuin atomit vain sallivat. Lancasterin yliopistossa taasen eristetään olomuoto A magneettikenttien avulla reunoista.

Mark ja kumpp. ovat jo laskeneet simulaatioiden avulla teoreettisesti, mitä tapahtuu kun olomuotoa A häiritään. Tällöin syntyy olomuodon B kuplia, mutta vastoin odotuksia helium-3 ei siirry ollenkaan normaaliin olomuotoon. Ei vielä ymmärretä, miksi näin on.

Tarkemmat teoreettiset laskut ja kokeiden tulokset osoittavat, onko teoria kuplien muodostumisesta virheellinen vai selviääkö kaikki häiriöillä. Edellisessä tapauksessa arviot aineen ja antiaineen epäsuhdan ja gravitaatioaaltojen syntymisestä varhaisessa maailmankaikkeudessa menevät uusiksi.

Jälkimmäisessä tapauksessa ongelmaa ei ole: varhaisen maailmankaikkeuden aine on erittäin puhdasta ja ulottuu rajattomiin, eli sillä ei ole reunoja. On tosin mahdollista, että sama Standardimallin laajennus, jonka takia syntyy kuplia, saa aikaan myös kosmisia säikeitä tai muita eksoottisia epätasaisuuksia, jotka muuttaisivat tilanteen.

LISA:n on määrä nousta Aurinkoa kiertävälle radalle vuonna 2035, eli on vielä vuosikymmen aikaa saada ennusteet valmiiksi. Samalla saadaan kenties ymmärrettyä muitakin kuin kosmologisia olomuodon muutoksia paremmin.

8 kommenttia “Kuplahäiriköt”

  1. Miguel sanoo:

    Kiitos näistä blogeista. Päivittäin tsekkaan, onko uutta. Noita lämpötiloja on vaikea ymmärtää. On absoluuttinen nollapiste, 0-astetta ja sata celsiusta ja muutama tuhat, mutta mitä on oikeastaan miljoona miljardi astetta? Miten se eroaa pelkästä miljardista? Ja sitten noista Lisa-havainnoista, kauanko niitä gravitaatioaaltoja tulee universumin alusta, onko ne aallot jo menneet,vai tulevatko ne vasta Lisan elinajan mentyä? Olen ymmärtänyt, että se on pulssimainen tapahtuma ja jos kesto on tosiaan miljardisosan sadasosan ikäinen.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Kiitos!

      Miljoona miljardia astetta on miljoona kertaa enemmän kuin miljardi astetta, samaan tapaan kuin miljoona metriä on miljoona kertaa enemmän kuin metri.

      Gravitaatioaallot matkaavat valonnopeudella. Mutta koska niitä on syntynyt kaikkialla avaruudessa, niitä tulee meille koko ajan, yhä kauempana olevista avaruuden osista.

  2. Cargo sanoo:

    Millaisessa tilassa aine mahtaa olla alkuräjähdyksen aikoihin? Meinaan vaan, että vallitseeko silloin jokin superpositiotila, jossa aine on samaan aikaan kaikissa eri olomuodoissa? Näin nojatuolistakäsin ajateltuna luulisi myöhempien tapahtumien ennustamisen olevan sangen vaikeaa, etenkin kun maailmankaikkeiden tapauksessa ei ole kyse mistään toistokokeesta.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Maailmankaikkeuden aivan alusta ei tiedetä mitään, ei edes sitä onko sellainen ollut. Mutta tämä ei vaikuta ennustamiseen, koska inflaatio ja sen jälkeen lämpötasapaino pyyhkivät pois suurimman osan kaikesta edeltävästä.

      Lisää aiheesta:

      https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/muistinmenetykset-ennustusten-takana/

  3. Miguel sanoo:

    Sitä miettii, että lämpötila on lopulta vain energiaa. ”Ei lämpöä” . Liike-energiaa, mutta jos ei ole edes hiukkasia tai voimia ennen jäähtymistä, niin mitä se lämpötila on? Voidaanko ton energian määrä laskea lämpötilasta ja sen energian pitäisi lopulta olla jäätynyt sidosvoimiksi, gravitaatioksi, aineeksi ja siksi pimeäksi energiaksi tai massaksi. Liittyykö tää edes löyhästi tähän pimeän energian tai massan massiivisen ylimäärän arvioon. Vai miten näitä lasketaan?

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Lämpötila mittaa tosiaan lämpötasapainossa olevien hiukkasten liike-energiaa. Mitä isompi lämpötila, sitä isompi liike-energia.

      Tällä ei ole mitään tekemistä pimeän aineen tai pimeän energian määrän kanssa.

      1. Miguel sanoo:

        Kysyn vielä, kun asia kiehtoo, vaikka voi mennä raikkasti ohi merkinnän, että jos lämpötila on liike-energiaa, niin onko kentillä liike-energiaa? Syntyikö termodynamiikka sillä hetkellä, kun hiukkaset saivat massan Higgsin kentän jäätymisen myötä. Termodynamiikka lienee yksi fundamentaalista termeistä fysiikassa. Mukaan lukien mm. ajan suunta. Ennen ei kai voinut olla liike-energiaa. Ajan alku lienee ollut sekavaa, U- käännöksiä. Ja lopulta joku murkku-kapina-teini ylitti sen rajan, josta ei ollut paluuta. Ja sillä tiellä mennään. Kuolinvuoteella: ”mikä oli elämäsi highlighti”. ” Loin Universumin” :⁠-⁠)

        1. Syksy Räsänen sanoo:

          Kyllä, kentillä on liike-energiaa. Termodynamiikka on fysiikan haara, ei fysikaalinen ilmiö.

          Lämpötasapainosta ja termodynamiikasta, ks.

          https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/ikuisuus-vailla-lampokuolemaa/

          https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/muistinmenetykset-ennustusten-takana/

          Ei tästä sen enempää.

Vastaa käyttäjälle Syksy Räsänen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *