Zombiesatelliitteja avaruudessa – älä lähetä sellaista itse!
Amerikkalainen avaruusalan start-up -yhtiö on lähettänyt avaruuteen nähtävästi määräysten vastaisia, mahdollisesti vaarallisia satelliitteja. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun näin pääsee käymään – mutta varmasti ei viimeinen. Samalla tapaus herättää kysymyksiä siitä, kuinka pieniksi satelliitit voidaan tehdä.
Swarm Technologies -yhtiö lähetti viime tammikuussa intialaiskantoraketilla avaruuteen neljä pientä Space Bees -nimistä satelliittia (kuva yllä). Kyseessä oli sama laukaisu, joka vei suomalaisen Iceye X1:n avaruuteen, joskaan suomalaissatelliitilla ei ole mitään tekoa tämän tapauksen kanssa.
Tai tietyssä mielessä on: ennen tämän vuoden alkua ei Suomessa ollut avaruuslakia. Siten suomalaisyhtiöt ja -tutkimuslaitokset – tai jopa yksityiset ihmiset – olisivat voineet periaatteessa lähettää avaruuteen melkeinpä mitä vain, kunhan niiden käyttämälle radioyhteydelle oli tarvittavat luvat ja laite täytti laukaisijan satelliiteille asettamat kriteerit. Noilla kriteereillä lähinnä varmistetaan se, ettei satelliitista ole vaaraa raketille tai muille samalla kyydillä lentäville satelliiteille.
Virallinen Suomi oli täysin valmistautumaton satelliittiaikaan, ja siksi Aalto-1:n lähettämisen tönäisemänä Suomelle tehtiin pikavauhtia oma avaruuslaki.
Vaikka laki tehtiin nopeasti, tuli siitä varsin hyvä, ja verrattuna moniin vanhoihin avaruusmaihin on meidän lakimme sovitettu paremmin uuteen piensatelliittiaikaan sekä avaruuden kaupalliseen käyttöön.
Avaruuslain myötä jokainen suomalainen satelliitin lähettäjä joutuu anomaan lupaa avaruustoimintaan. Syynä tähän on se, että jos saa aikaan avaruudessa haittaa tai putoaa taivaalta jonkun päähän, on viimeisessä vastuussa kansainvälisen määräysten mukaan Suomen valtio.
Avaruustoiminnalla tarkoitetaan ”avaruusesineen lähettämistä avaruuteen, avaruusesineen operointia ja muuta määräysvaltaa siihen avaruudessa sekä avaruusesineen palauttamista ja palautumista Maahan. Avaruusesineitä ovat esimerkiksi satelliitit, luotaimet ja kantoraketit.”
Lupaa vaatii myös se, jos ”avaruusesineen lähettämisen tai operoinnin” hankkii ulkopuoliselta palveluntarjoajalta.
Jos siis harkitset oman satelliitin lähettämistä tai sellaisen laukaisupalvelun ostamista joltain muulta, niin katso ensin avaruustoiminnasta vastaavan Työ- ja elinkeinoministeriön Avaruustoimintalupa-sivua netissä, koska siellä on tiivistettynä se kaikki, mitä avaruustoiminnasta annetussa laissa (63/2018) ja työ- ja elinkeinoministeriön asetuksessa avaruustoiminnasta kerrotaan.
”Lupa on siis haettava etukäteen TEM:ltä”, kertoo lain valmistelija Maija Lönnqvist ministeriöstä.
”Luvan edellytyksenä on, että toiminnanharjoittajalla on tekniset ja taloudelliset edellytykset suunnittelemaansa avaruustoimintaan, toiminta on riittävän turvallista, avaruusromun syntymistä ja vahingollisia ympäristövaikutuksia vältetään, toiminta on Suomen ulkopoliittisten intressien mukaista ja tarvittaessa vakuutus sekä Kansainvälisen ja vientiluvat on kunnossa.”
Käytännössä ministeriöön tulee toimittaa kirjallinen, vapaamuotoinen lupahakemus viimeistään kuusi kuukautta ennen avaruusesineen suunniteltua laukaisua tai kolme kuukautta ennen kiertoradalla olevan avaruusesineen hankkimista. Ennen luvan hakemista tosin kannattaa olla jo yhteydessä ministeriöön, sillä ainakin toistaiseksi satelliittien lähettämiset ovat sen verran harvinaisia tapauksia Suomessa, että ne kannattaa valmistella hyvin.
TEM pitää yllä myös kansallista avaruusesineiden rekisteriä, mikä nyt näyttää varsin jännältä:
Maija lupaa kunnolliset ohjeet avaruustoimintalupasivulle vielä tällä tai ensi viikolla. Avaruuslaki on vielä sen verran tuore, että ”odottelemme vielä lupaohjeen käännöksiä ennen sivuille laittamista”.
Mikä amerikkalaisilla meni pieleen?
Yhdysvalloissa satelliitit on täytynyt hyväksyttää jo pitkään, mutta valvonta etenkin nanosatelliittien kohdalla on ollut hyvin vähäistä ja perustunut luottamukseen. Suurin osa pienten, muutaman kymmentä senttiä kanttiinsa olevien satelliittien laukaisijoista on ollut yliopistoja, eikä laitteista ole ollut mitään haittaa, vaikka ne eivät olisi toimineet: ne tulevat joka tapauksessa alas nopeasti ja tuhoutuvat Maan ilmakehässä.
Nyt kuitenkin on nähtävästi käynyt niin, että Swarm Technologies -niminen Piilaaksossa majaansa pitävä yhtiö ei ole paljoa kysellyt lupien perään. Niin ei ole tehty myöskään Intiassa, mistä yhtiön satelliitit laukaistiin tammikuussa avaruuteen. Periaatteessa laukaisijan pitäisi varmistaa se, että satelliiteilla on kaikki kuvat kunnossa.
Tarkalleen ottaen yhtiö oli hakenut Yhdysvaltain radioliikennekomitealta (Federal Communications Committee) lupaa kokeelliseen yhteydenpitoon satelliittien kanssa, mutta lupa evättiin.
Syynä oli se, että satelliitit olivat niin pieniä. Yhtiön SpaceBee -satellitiit ovat kooltaan neljänneksen yhden yksikön cubesatista, eli 2,5 x 10 x 10 cm. Ongelma näiden satelliittien kanssa ei ole tekninen, vaan avaruusromuun liittyvä: näin pieniä kappaleita ei pystytä kunnolla seuraamaan avaruudessa, eli niiden paikkaa ei pystytä tietämään sen jälkeen, kun ne eivät enää toimi. Samalla näin pienikin kappale pystyy tekemään todella pahaa jälkeä toiseen satelliittiin törmätessään.
Swarm ei ole kommentoinut toistaiseksi syytä siihen, miksi he päättivät laukaista satelliitit ilman lupaa.
Kolmas osapuoli sopassa Swarmin ja intialaisten kanssa on satelliittien laukaisuvälittäjä, Spaceflight Industries -yhtiö. Se on kommentoinut asiaa lyhyesti toteamalla, että alalla on ollut käytännössä itsesäätely siten, että lupia ei ole juuri kyselty, koska on oletettu, että kukaan ei kuitenkaan laukaise mitään ilman asianmukaisia lupia.
Nämä neljä pikkusatelliittia eivät ole ongelma, mutta ne ja taannoin avaruuteen lähetetty ”Diskopallo” osoittavat selvästi sen, että avaruustoiminnan täytyy ryhdistäytyä. Tulevaisuudessa satelliittien ja minkä muun tahansa tavaran lähettäminen avaruuteen tulee olemaan halpaa ja helppoa, joten on olemassa suuri vaara, että etenkin matalasta kiertoradasta tulee kaatopaikka.
Avaruusromu on nyt enemmän teoreettinen kuin konkreettinen ongelma, mutta muuttuu nopeasti hyvinkin vaikeaksi hankaluudeksi koko avaruustoiminnalle, jos nyt mitään ei tehdä.
Vaikka byrokratiaa on hyvä purkaa täällä Maan päällä, avaruudessa sitä selvästi kaivataan nyt vähän lisää. Tosin voi myös olla yksinkertaisesti niin, että teknoyrittäjät eivät ole olleet ihan selvillä siitä, ettei satelliitteja saa ihan noin vain lähettää avaruuteen.
Juttu on julkaistu myös blogina Tiedetuubissa.