Totuuden jälkeinen aika Yliopisto-lehdessä
Yliopisto-lehdessä on julkaistu kirjoitukseni siitä miksi on vaarallista, että lehti puolustaa tiededenialismia. Kirjoituksen alkuperäinen otsikko on yllä, Yliopisto-lehti muutti sen muotoon ”Väärä suunta”. Kirjoitus on luettavissa täällä (lehden sivu 59). Kirjoitin aiheesta aiemmin täällä ja täällä.
Samalla sivulla lehti julkaisi fysiikan filosofiasta väitelleen Tarja Kallio-Tammisen kirjoituksen, missä hän esiintyy filosofien edustajana ja esittää vaihtoehdoksi nykyiselle kokeellisesti varmennetulle fysiikalle ”nollaenergiatasapainoon perustuvaa kaiken teoriaa, jossa ihmisenkin toiminta on osa sykkivää maailmanjärjestystä”. Tämän valossa ei vaikuta mahdottomalta, että Helsingin yliopiston lehti julkaisisi puolustuspuheita Maan litteydestä.
Kirjoitukseni koko teksti:
Yliopisto-lehdessä 5/2025 esiteltiin Tuomo Suntolan ajatuksia suhteellisuusteoriasta kuin ne olisivat fysiikkaa. Arvosteltuani tätä päätoimittaja vastasi numeron 7/2025 pääkirjoituksessa, että Suntolan ideat haastavat vallitsevaa teoriaa ja voivat olla oikein koska ”totuus muuttuu”.
Suntolan ideat suhteellisuusteoriasta eivät ole fysiikkaa. Niissä on alkeellisia virheitä, mikään alan lehti ei ole hyväksynyt niitä julkaistavaksi, eikä yksikään alan tutkija ota niitä vakavasti. Suntolan ajatuksilla suhteellisuusteoriasta on yhtä vähän merkitystä fysiikalle kuin huuhaalla Maapallon litteydestä maantieteelle.
Miksi Yliopisto-lehti antaa niille tilaa?
Ehkä toimituksessa kiistetään, että on olemassa mielipiteistä riippumaton totuus. Teoriat muuttuvat ja käsityksiä kumotaan, mutta voimme silti saada selville asioita, joita ei voi järkevästi epäillä. Manner-Ahvenanmaa on saari. HIV aiheuttaa AIDSia. Merkurius liikkuu suurella tarkkuudella kuten suhteellisuusteoria ennustaa.
Tai sitten lehdessä ei ymmärretä, että asia voi olla järkevän epäilyn ulkopuolella, vaikka ei ole arkijärjen piirissä. Tähän viittaa se, että lehti on esitellyt myös Arto Annilan hölynpölyä fysiikkana, sivuuttaen fyysikoiden kommentit.
On vaarallinen suunta, että Yliopisto-lehti kieltäytyy korjaamasta kurssia asiantuntijoiden palautteen perusteella ja puolustaa pseudotiedettä.
Nykyään sanotaan yhä kovempaan ääneen, ettei tutkittu tieto ole arvokkaampaa kuin arkijärki. Suomessa hallituspuolueen edustajat haluavat kontrolloida tiedettä mielipiteidensä pohjalta, Yhdysvalloissa näin jo tehdään. Tiededenialismilla on vakavia seurauksia. Ihmisten toiminnan ja ilmastonmuutoksen –kuten HIVin ja AIDSin– yhteyden kiistäminen on aiheuttanut mittaamatonta kärsimystä, ja historian vääristelyllä on synkät jäljet.
Nyt tieteen kiistäjät voivat viitata Yliopisto-lehteen esimerkkinä siitä, miten varmimmankin tiedon voi ohittaa sanomalla ”totuus muuttuu”, alan tutkijoista välittämättä.
Olisi hauska tietää, miten lehden toimitus perustelee otsikon muuntamisen. Nyt tuo tuntuu aika vahvasti sensuurilta.
Mielipidekirjoitusten (ja lehden omien toimittajien kirjoittamien artikkeleidenkin) otsikoiden muuttaminen syystä tai toisesta on toimituksessa on tavallista. Voi olla, että otsikkoa pidettiin liian pitkänä taittoon. Tekstini oli otsikko mukaan lukien alle lehden ilmoittaman merkkimäärän, mutta otsikko on toki isommalla kirjasimella kuin muu teksti.
Filosofin ei ehkä kannata arvostella fysiikan teorioita, tai yrittää rakennella vaihtoehtoisia teorioita, koska hänellä harvoin on kompetenssia siihen. Fyysikot osaavat kyllä itsekin oman alansa kritiikin.
Sen sijaan filosofi voi ottaa oppia fysiikan saavutuksista ja pitää niitä lähtokohtina omassa ajattelussaan, joka filosofian luonteen mukaisesti pyrkii hahmottamaan olemisen kokonaisuutta, toisin sanoen löytämään todellisuuden ontologisen rakenteen. Tässä rakenteessa fysiikan tutkima maailma tai maailmankaikkeus on ehkä vain yksi komponentti kokonaisuudessa ’minä maailmassa’. Fysiikka ei yllä subjektiin.
Jättäkäämme siis fyysikoille mikä fyysikoille kuuluu ja filosofeille mikä filosofeille kuuluu. Ja eläkööt sovussa.
Ei tässä kukaan filosofi olekaan vaihtoehtoisia teorioita rakennellut – Suntola, jonka ideoita Tarja Kallio-Tamminen tuossa kuvailee, ei ole filosofi.
On kyllä outoa, että jotkut filosofit ajattelevat voivansa fyysikkoja paremmin arvioida, mitkä fysiikan teoriat ovat oikein, tai mikä on hölynpölyä ja mikä fysiikkaa. En tiedä ajattelevatko jotkut filosofit, että sama pätee muihin aloihin – että he voivat esimerkiksi lääketieteen tutkijoita paremmin arvioida, miten HIV-lääkkeitä pitäisi kehittää ja mitkä hoitomuodot tehoavat.
Tämä ei tietenkään koske kuin joitakin filosofeja, jotka ovat varmasti vähemmistö. Filosofeilla on ollut (ja on) toki myös kiinnostavaa ja hyödyllistä sanottavaa fysiikasta, ks. esim
https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/edistys-ja-rappio/
https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/piirileikkeja/
https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/rakennustelineita-ja-muotiarvosteluja/
Sen verran korjaisin otsikointia, että muotoilisin näin: ”Tosiasioiden jälkeinen aika Yliopisto-lehdessä”.
Totuus vittaa johonkin absoluuttisempaan uskoon/uskomukseen kuin mitattavat ja mallinnettavat suhteelliset tosiasiat, eli se konsensus parhaasta tiedosta, joka meillä havaittavasta todellisuudesta kulloinkin on.
Näinhän se on: tiede määrää, mitä filosofiassa voidaan sanoa.