Tieteilijän etiikasta

26.5.2017 klo 15.28, kirjoittaja
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua

Pidin tänään Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootion tunnustuksettomassa tilaisuudessa puheen. Se meni jokseenkin näin.

Minua pyydettiin lausumaan muutama sana etiikasta. Helsingin yliopiston eettisten ohjeiden mukaan hyvän tieteellisen käytännön lähtökohtana ovat ”tiedeyhteisön tunnustamat toimintatavat”.

Onkin tavallista, että tieteen etiikan pohdinta rajoitetaan siihen, miten toimitaan tiedeyhteisön hyväksymällä tavalla. Tiedeyhteisön normien tarkoituksena on varmistaa, että kukin tekee tiedettä oikein.

On kuitenkin olemassa myös laajempi eettinen kysymys: tekeekö tieteellä oikein, tekeekö tieteellisellä koulutuksella oikein. Tämä kysymys on oleellinen myös niille, jotka eivät jatka tiedeyhteisössä, vaan hyödyntävät tieteellistä osaamistaan muualla.

Te promovoidut tiedätte, millaista on työskennellä epävarmuuden kanssa; millaista on selvittää pitääkö jokin asia paikkansa; millaista on huomata, että onkin väärässä; millaista on joutua myöntämään olevansa väärässä; te tiedätte mitä tarkoittaa asioiden tarkasteleminen analyyttisesti ja kriittisesti.

Nämä taidot, jotka te olette hankkineet vuosien työllä, ovat yhteiskunnalle tärkeitä. Ilman teidänlaistenne ihmisten kykyä ongelmanratkaisuun ja analyyttiseen ajatteluun nykyaikainen, teknologinen, sosiaalisesti monimuotoinen yhteiskunta ei voisi toimia eikä kehittyä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että teillä on vastuuta. Tieteilijän opinnot opettavat paljon, miten ajattelun työkaluja käytetään, mutta vähän sitä, mihin niitä pitäisi käyttää ja mihin niitä ei pitäisi käyttää.

Yhdysvaltojen suurin matemaatikkojen työnantaja on NSA. Yhdessä CIA:n ja Yhdysvaltojen armeijan kanssa se työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä tiedustelun ja tarkkailun parissa, monet heistä korkeasti koulutettuja. Onko sattumaa, että näistä kymmenistä tuhansista niillä kahdella, jotka ovat eniten tuoneet julki näiden tahojen väärinkäytöksiä ja rikoksia -viime viikolla vapautuneella Chelsea Manningilla ja maanpaossa olevalla Edward Snowdenilla– ei kummallakaan ollut korkeakoulututkintoa?

Otetaan laajempi esimerkki, joka ei liity henkilökohtaiseen toimintaan. Yhdysvaltalaisten tuki sille, että heidän hallituksensa tappaa ihmisiä miehittämättömillä lentokoneilla ympäri maailmaa korreloi positiivisesti koulutustason kanssa. Samoin tuki Israelin pommitukselle Gazassa kesällä 2014. Mitä korkeammin koulutettu ihminen on, sitä todennäköisemmin hän kannattaa -ainakin näissä tapauksissa- laitonta ja tuhoisaa väkivaltaa, josta on vastuussa valtio, johon identifioidutaan kollektiivisesti.

Mainitsen nämä esimerkit havainnollistaakseni sitä, että analyyttisen ajattelun taidosta ei ole moraalisten arvioiden tekemisessä mitään hyötyä, jos ajattelua ei osaa suunnata niiden tekemiseen. Arvioinnin kohdistaminen yhteisön normeihin edellyttää sitä, että pystyy katsomaan asioita yhteisön ulkopuolelta.

Tieteellisissä opinnoissa tätä ei juuri opi. Päinvastoin, niiden myötä oppii ajattelun työkalujen lisäksi sen, miten toimitaan yhteisön osana, sen sääntöjen mukaisesti.

On sanottava, että ilman yhteisön toimintaan ja normeihin sitoutumista nykyaikainen yhteiskunta ei olisi mahdollinen. Ihmisten kyky asettua osaksi isoa kokonaisuutta mahdollistaa kaikki saavutukset yli sen, mihin pieni ihmisjoukko kykenee, sanalla sanoen sivilisaation.

Mutta inhimillinen sivilisaatio vaatii myös yhteisön toiminnan yksilöllistä arvioimista.

Esimerkki Suomesta: Nokia myi vuonna 2008 Iraniin teknologiaa matkaviestinten tarkkailuun. Seuraavana vuonna Iranin hallinto käytti sitä demokratiapyrkimysten väkivaltaiseen tukahduttamiseen. Nokia myönsi, että sen ”olisi pitänyt paremmin ymmärtää mahdolliset seuraukset ihmisoikeuksille Iranissa”.

Nokian projektissa on varmasti ollut mukana useita korkeasti koulutettuja ammattilaisia. Ja ilmeisesti kukaan heistä ei tullut ajatelleeksi, että viestinnän tarkkailuun tarkoitetun teknologian myyminen viranomaisille, jotka järjestelmällisesti loukkaavat ihmisoikeuksia, johtaisi siihen, että nämä käyttävät sitä viestinnän tarkkailemiseen ihmisoikeusloukkausten avittamiseksi. Tai jos tuli, ei pitänyt sitä ongelmana. Tai jos piti, ei tuonut asiaa esille. Tai jos toi, ei ryhtynyt toimiin. Kukaan nokialaisista tuskin halusi, että ihmisiä kidutetaan koska he tavoittelevat demokratiaa, mutta kukaan ei puhaltanut peliä poikki. Dokumentit aiheesta tosin myöhemmin vuodettiin, joten me tiedämme asian yksityiskohdista.

Toinen Nokiaan liittyvä tapaus. Eräässä puheessa mainitsin siitä, miten moraalitonta on se, että puhelintemme raaka-aineita tulee maista, joissa näiden raaka-aineiden kontrolloimisesta käydään sotia. Puheen jälkeen kaksi henkilöä tuli luokseni ja kertoi olevansa Nokian työntekijöitä. He kiittivät minua siitä, että toin tätä tärkeää asiaa esille ja kertoivat, miten he ovat vaikuttaneet yrityksen sisällä siihen, että raaka-aineiden alkuperään saadaan selvyyttä ja osallisuutta ihmisoikeusloukkauksiin voidaan pienentää.

Voisin mainita yhteisön moraalisia ongelmia myös tiedeyhteisöstä. Mainitsin nämä kaksi esimerkkiä havainnollistaakseni sitä, että kun todella kohtaa eettisiä ongelmia, ei yleensä ole selvää, mikä on oikea ratkaisu. Milloin pitäisi toimia yhteisön sisällä yrittäen muuttaa sen toimintatapoja? Milloin pitäisi lopettaa osallisuus ja viedä asia yhteisön ulkopuolelle? Milloin ollaan siinä pisteessä, että pitäisi sabotoida yhteisön toimintaa?

Tällaisiin kysymyksiin ei ole valmiita vastauksia, aivan kuten ei ole yhtä tieteellistä metodia, jota seuraamalla aina löytäisi oikean ratkaisun tutkimusongelmiin. Mutta teillä, jotka olette oppineet tieteellisen ajattelun välineet, on hyvät valmiudet arvioida tällaisia monimutkaisia kysymyksiä ja tehdä johtopäätöksiä.

Tämä edellyttää sen tunnistamista, että on tarpeen kriittisesti arvioida ei vain sitä, miten yhteisön käytäntöjä noudatetaan, vaan sitä, millaisia nämä käytännöt ovat. Vain tällaisesta ulkopuolisesta  näkökulmasta voi kammeta analyyttisen ymmärryksen inhimillisyyden palvelukseen, niin että toiminta ei noudata vain tiedeyhteisön etiikkaa, vaan myös tieteilijän etiikkaa.

9 kommenttia “Tieteilijän etiikasta”

  1. Leena Verkkosaari-Jatta sanoo:

    Kiitos tästä ja muista arvokkaista puheenvuoroistasi sekä kirjoituksistasi ja myös käytännön teoista. Vain harvalla on samanlaista rohkeutta, on niin paljon helpompaa antaa periksi.

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Kiitos kauniista sanoista! En tosin koe, että minun sanani tai tekoni olisivat vaatineet paljon rohkeutta. On monia ihmisiä, jotka asettavat itsensä todelliseen vaaraan toimiessaan paremman maailman puolesta, heidän tekonsa todella vaativat rohkeutta.

  2. Nyt on niin hyvä kirjoitus että jo sen kommentoiminenkin tuntuu lähes epäpyhältä.

    That said, kommentoidaan silti. Taloudellisella toiminnalla on 5 sidosryhmää: työntekijät, asiakkaat, omistajat, vallanpitäjät ja ympäröivä yhteiskunta ja luonto. Eri aikoina ja eri maissa kukin näistä viidestä voi olla ylikorostunut. Esimerkiksi vanhassa agraariyhteiskunnassa yhteiskunta ja kirkko perinnäistapoineen rajoittivat innovaatioita voimakkaasti. Pohjois-Koreassa suhde vallanpitäjiin on firmalle hyvin tärkeä. Suomessa 1970-luvulla työntekijät olivat arvossaan, sen jälkeen tuli aika jolloin asiakas oli aina oikeassa, ja nykyään korostuu omistus, aina osakeyhtiölakia myöten. Tällöin etiikka jää jalkoihin paitsi silloin kun se vaikuttaa myyntiin tai on lainvastaista. Saa nähdä mitä tulee omistuksen jälkeen eli mikä noista viidestä alkaa dominoida seuraavaksi vai löytyykö peräti tasapaino.

    1. M. H. sanoo:

      Niinpä, siinä tulikin hyvin faktat esille. Jos tässä maailmassa ryhtyy keikuttamaan venettä on ainakin parasta omata hyvä uimataito. Yleensä on viisasta olla vaiti, jos mielii työnsä säilyttää.

  3. Sylvi sanoo:

    Kiitos tästä kantaaottavasta tekstistä Syksy! On totta, että kriittistä ajattelua tarvitaan tänä päivänä vieläkin enemmän. Tahtoisin päästä joskus kuuntelemaan luentojasi. Pidätkö niitä yliopistolla? -Sylvi

    1. Syksy Räsänen sanoo:

      Kiitos kiitoksista.

      Yliopistoluentoni on enimmäkseen suunnattu fysiikan opiskelijoille, niistä ei suurelle yleisölle ole juuri iloa.

      Viime syksynä tosin oli suurelle yleisöllekin sopiva kurssi Fysiikkaa runoilijoille, mutta en luennoi sitä tänä vuonna. http://www.courses.physics.helsinki.fi/teor/run/

      Pidän tosin populaareja esityksiä fysiikasta erilaisissa tilaisuuksissa kuten Tieteen päivillä, Ursan tapahtumissa, museoissa ja niin edelleen. ilmoitan niistä täällä blogissa.

      1. Sylvi sanoo:

        Kiitos vinkeistä. Opiskelen itse fysiikkaa, ja tulisin mielelläni joskus kuuntelemaan.

  4. Harri Pohja sanoo:

    Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta!

Vastaa käyttäjälle Leena Verkkosaari-Jatta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *