Tieteellisen julkaisemisen tulevaisuus

7.12.2023 klo 16.16, kirjoittaja
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua

Kirjoitin Helsingin yliopiston Think Open -blogiin siitä, miten avoimet nettiarkistot ja overlay-lehdet voivat mullistaa tieteellisten artikkelien julkaisemisen ja säästää miljardeja euroja tiedeyhteisön rahaa. Kirjoitus alkaa näin:

”Budapestin avoimen julkaisemisen aloitteesta on kulunut yli 20 vuotta. Open access -liikkeen veteraani Paul Ayris University College Londonin kirjastosta on todennut, että aloite on epäonnistunut tärkeimmässä tavoitteessaan – tieteellisen julkaisemisen kustannusten vähentämisessä.

Epäonnistuminen johtuu siitä, että monissa open access -hankkeissa ei ole otettu lähtökohdaksi tiedeyhteisön tarpeita ja pyritty tyydyttämään niitä kustannustehokkaalla tavalla julkaisumarkkinoista riippumatta, toisin kuin Budapestin aloitteessa linjattiin.

3 kommenttia “Tieteellisen julkaisemisen tulevaisuus”

  1. Omalla alallani olen huomannut että valitettavasti noin vuodesta 2010 eteenpäin degeneroitumisen ja ihan myös korruption merkkejä on alkanut näkyä lisääntyvästi, ja suunta on edelleen alaspäin. Referoijana on sattunut että olen sanonut paperin olevan roskaa, mutta silti editori julkaisee sen. Joskus editori on meilaamalla painostanut korjaamaan raporttiani positiviseksi, kertoen syynkin: tarvitaan lisää papereita maasta X. Toisaalta kirjoittajana olen kokenut että positiivisista referointiraporteista huolimatta editori saattaa hylätä paperin. Näitä tapauksia on useita. Sellainenkin tapaus on ollut että lähetän paperin, kuulen sattumalta kollegalta että se oli hänellä referoitavana ja että hän kirjoitti positiivisen raportin, mutta lehdestä ei kuulu mitään. Kun lopulta kysyn, lehti kehtaa väittää että paperi on jostain syytä hylätty ilman referointia. Pyydän kollegalta sen positiivisen raportin, näytän sitä lehdelle ja kysyn että miten tämä on selitettävissä. Sitten lehti vaikenee, tai tarkemmin sanottuna delegoi asian jollekin sihteerille joka ei ole ymmärtävinään mistä on kysymys. Kyseessä on periaatteessa alan päälehti, tai ainakin aiemmin sitä pidettiin sellaisena.

    Nämä valitettavan äärevät tapaukset ovat sattuneet omalle kohdalle viimeisten 10 vuoden aikana. On selvää että jos lehden päätoimittaja on korruptoitunut ja hänen päätöksistään ei voi valittaa, koko vertaisarviointijärjestelmältä putoaa pohja pois.

  2. Jyri T. sanoo:

    Korruptiosta yksi esimerkki ovat ns. predatory journals. Eräs professorikin sai CV:nsä mukaan läpi noin 50 ”vertaisarvioitua” artikkelia yhdessä vuodessa. Herää kysymys, mitä nämä julkaisut/julkaisijat olivat. Ks. https://beallslist.net/

  3. Syksy Räsänen sanoo:

    Vertaisarviointi ja predatory journals ovat oma ongelmansa, joita overlay-lehdet eivät ratkaise. Edelliseen auttaisi se, jos referee-raportit ja vastaukset niihin julkistettaisiin artikkelin kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *