Sattuman siemenet esillä
Pidin marraskuussa 2011 Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran symposiumissa esityksen ”Sattuman siemenet” nykykäsityksestämme maailmankaikkeudesta. Sen pohjalta kirjoittamani artikkeli on nyt ilmestynyt kirjassa ”Ihminen, uskonto ja luonnontieteet”. Muiden kirjoittajien otsikoina ovat mm. ”Galilei ja tieteellinen vallankumous”, ”Jättääkö tiede tilaa hengellisyydelle?” ja ”Yhdysvaltalaisen kristillisen oikeiston maailmankatsomus”. Oman tekstini viimeinen kappale on tämä:
”Kaikkien rakenteiden, kuten planeettojen tai ihmisten, yksityiskohdat ja koko olemassaolo on sattuman seurausta. Suurinta osaa maailmankaikkeuden aineesta ei pysty näkemään eikä koskemaan. Maailmankaikkeuden mittakaavat ovat niin pituuksien kuin aikojenkin suhteen inhimilliselle kokemukselle vieraita. Varhaisessa maailmankaikkeudessa kaikki tapahtuu äärimmäisen nopeasti ja erittäin pienillä etäisyyksillä, myöhempinä aikoina kosmologinen kehitys on niin hidasta ja tapahtuu niin suuressa mittakaavassa, että ihmiskunnan, saati yksittäisen ihmisen, elinaikana kaikki on oleellisesti paikallaan. Kosmologian paljastama kuva maailmankaikkeudesta on tyystin epäinhimillinen.”
Kannattaa kuitenkin muistaa että ensimmäisen lauseen tarina on vain eräs malli sille miten maailmankaikkeus mahdollisesti voisi olla rakentunut ja miten se saattaisi toimia. Emmehän mm. tiedä millaiset tapahtumat johtivat elämän ja ihmisen syntymiseen.
Miten määritellään sattuma?
Varsinkin tilanteessa, jossa mitään ei ole, sattumallekaan on vaikea nähdä sijaa. Tätähän pyritään kiertämään käsityksellä, että kaikki tapahtuu ja meidän havaintoavaruutemme on vain yksi äärettömästä määrästä vaihtoehtoja.
Jollain tavalla sitten pitäisi pystyä vielä perustelemaan, että ihan millainen fysiikka vain on sallittua. Itse olen päätynyt loogisesti siihen, että erillisyys ajaa määrätietoisesti johdonmukaiseen fysiikkaan, eikä muita kaikkeuksia ole tai niitä ei tarvitse huomioida.
Erillisyydessä on mahdollisuus takaisinkytkentään eli tietoisuuteen ja siten suunnitelmallisuuteen. Se mikä näyttäytyy sattumana voi olla tietoisen kaikkeuden kokeilua ja kujeilua. En näe tietä tuon mahdollisuuden eliminoimiseksi.
Toisaalta sama tapahtuma voi olla toiselle toimijalle määrätietoinen teko, toiselle satunnainen olosuhde.
Tietämättä yhtään mitä Syksy esitelmässään muuta sanoi, niin lyhyesti. Sanasta sattuma eivät kaikki pidä. Eivät vallankaan klassisen fysiikan läpitunkemat tai teismiä haikailevat. Sattumassa ei ole tarkoitusta. Kvanttifysiikassa on aitoa, sisäänrakennettua satunnaisuutta. Emme voi koskaan mitata kvanttitilaa mielivaltaisella tarkkuudella (Heisenbergin epämääräisyysperiaate), joten yksittäisen tapahtuman tulos tai korrelaatio ei ole ennustettavissa. Kuitenkin senkin satunnaisuus noudattaa tiettyjä säilymislakeja ja tilastollisuutta (ja aaltoyhtälön kehitys determinismiä).
”Epäinhimillinen” Syksyn tekstissä tarkoittanee juuri (antrooppisen periaatteen vastaista) tarkoituksettomuutta ja arkijärjen vastaisuutta.
Eusa:
Tässä yhteydessä sattuma viittaa kvanttimekaniikan epädeterminismiin, ks. http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/arjen_epatotuus
Mainittakoon, että kommenttiosio ei ole paikka omien teorioiden esittelemiseen.
Lentotaidoton:
Sattuman suhteen jokseenkin noin.
Kosmologian paljastamasta kuvasta tiivistelmäsi kertoo nykytietämyksestämme, maailmankaikkeudesta – jossa ”sattuma” edustaa tietämättömyytemme avaruutta…
Epäinhimillisyys voidaan myös tietämättömyytemme osa-alueena ohittaa ja muistaa olevamme osana maailmankaikkeudessa – sen vaikutuksen mukaisessa järjestelmässä, jossa inhimillisyys rakentuu…
Sattuma on ihan hyvä matemaattinen käsite. Sen käyttäminen tunteellisten ja aatteellisten vertausten yhteydessä on jotain muuta kuin fysiikkaa. Et Syksy liene niin tarkoittanutkaan, mutta provoksikin vaikutelmaan jää ristiriitaisuutta.
Kvanttimekaniikan epädeterminismi on pätevyysalueellaan toimiva teorian matemaattinen olio, ei muuta. Epäinhimillisyyden mainitseminen tässä yhteydessä saa huvittavan latauksen. Ehkä se kuitenkin antaa kirjoitukselle inhmillistä jännitettä ja viihdykettä joten olkoonpa perusteltua. 🙂
Niin, ja toki lyhyt provosoiva blogikirjoitus onnistuessaan saa runsaan ja ulotteisen palautesaaliin, pointsit siitä. Tässä voinee ruotia fysiikan ja filosofian rajanvetoja, jota edellisessä yritin näkökulmastani avata, en teoretisoida…
Blogikirjoitus astuu metafyysikan syviin vesiin, ja tällöin ei voi välttää keskustelua tietoisuudesta ja sen laadusta. Yhden ääripään näkemyksen mukaan kaikki on vain sattumaa, ja tietoisuus on harhaa ja illuusioita. Toisen ääripään mukaan tietoisuus taas on fundamenttaalia, kaiken olevan alku ja juuri. Myös tiedepiireissä löytyy molemman koulukunnan kannattajia, ja kaikkea tältä väliltä. Tosin ensiksi mainittu vaikuttaisi olevan julkisessa keskustelussa tällä hetkellä vallalla oleva näkemys, ja sitä mukaan kyseenalaistamaton ”totuus” (jos olet tämän koulukunnan kannattaja, niin voit poistaa hipsut totuus sanan ympäriltä).
Rauhaa ja rakkautta 🙂
Jotenkin tällaisia ”Monodilaisia manifesteja” lukiessaan on rivien välistä aistivinaan jonkinasteista ateismin propagointia. Toisaalta jumalan ei kait tarvitse olla mitenkään inhimillinen, joten sinänsä tämä ei vielä implikoi kummempia. (Vrt. Spinoza.)
Piristävä vastalääkkeenä Monodilaiselle sattuma-paatokselle, suosittelen Freeman Dysonin esseetä ”TIME WITHOUT END: PHYSICS AND BIOLOGY IN AN OPEN UNIVERSE”. Löytyy paitsi noilla hakusanoilla, myös osoitteesta:
http://www.aleph.se/Trans/Global/Omega/dyson.txt
(mikäli tätä linkkiä ei sensuroida).
Lasse Reunanen:
Silloin kun puhutaan sattumasta asettaen se lainausmerkkeihin, seuraa aina tuo (olevinaan niin muodikas sanonta) ”tietämättömyytemme avaruus”. Eli haikaillaan kvanttifysiikan determinismiä (piilomuuttujia).
Inhimillisyys rakentuu toki tämän kosmoksemme fysiikan lakien mukaan, ei sitä kukaan kiistä. Aivoillaan ihminen voi kuvitella myös kaikkea muuta, ihan mitä vain. Esimerkiksi vahvaa antrooppista periaatetta. Luulen, että tätä käsitystä vastaan Syksy kirjoitti sanalla epäinhimillisyys. Epäinhimillinen ei tarkoita ihmisen tarkoittamaa epäeettistä.
Ja Eusalle: silloin kun arkijärki ei taivu, otetaan matematiikka avuksi. On osoittautunut erittäin hyväksi (parhaimmaksi toistaiseksi) asioiden/kokeiden selittäjäksi. Toki Syksyn viimeisen sanan heitto oli provokatiivinen, mutta luulen, tarkoituksella.
Katsoin Karpalovin em. linkin, mutta vieraskielisenä yhtälökoosteena en yrittänytkään ymmärtää siitä…
Syksy Räsänen tiivisti; — ”äärimmäisen nopeasti ja erittäin pienillä etäisyyksillä, myöhempinä aikoina kosmologinen kehitys on niin hidasta ja tapahtuu niin suuressa mittakaavassa,” —
Em. tulkinta on hyvä omaksua vaikka ei yksityyiskohtia osaisikaan tarkemmin. Siitä kuitenkin ymmärtää miksi atomitason tutkimusta tarvitaan… Katson myöhemmin jos kirjaa saisi kirjastosta. En yritäkkään enempää asiaa ylitulkita, mutta kerron liitteeksi omakohtaista, joka saattaa olla yhteydessä 09.01. kommenttikirjoitukseeni muusta syystä:
Kävin pe 10.01. Salon kirjastossa ennen sulkemista noin 17:20-18:00, jolloin mm. katsoin kommenttini. Sillä aikaa oli kirjastopihalta varastettu lukittu Jupiter-polkupyöräni, jolla mm. olin kesällä Cygnus 2013 tapahtumassa. Aiemmin pyöriäni ei ole varastettu. Kävin tänään ilmoittamassa poliisille ja kirjastoon, mutta en tiedä taltioiko valvontakamera tapahtuneen. Poistuessani poliisilta – ohikävellen kaksi naista tarjosi nettiesitettä (ehkä uskonnollista). Halvan pyöräni ostohinta oli 179 euroa + noin 10 euroa muuta (saa nähdä löytyykö).