Lämmintä kesää kaikille

2.8.2017 klo 20.52, kirjoittaja
Kategoriat: Astrobiologia

Tänä kesänä ei vielä ole paljoakaan saatu nauttia – tai kärsiä – kuumista hellepäivistä. Siksipä uskallankin ottaa asian puheeksi taas suuremmasta näkökulmasta, eli muistutella teitä siitä että koko planeetan lämpötilat ovat kuitenkin kiipeämässä ylöspäin. Ja jopa nopeammin kuin mitä virallisesti on oletettu ja ennustettu. Tämähän liittyy kasvihuonekaasujen lisääntymiseen ilmakehässä. Pari vuotta sitten solmitun Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittajavaltiot pyrkivät rajoittamaan näitä niin paljon että planeetan lämpötilan nousu rajoittuisi kahteen asteeseen. Aikomus on hyvä, mutta näyttää aika avuttomalle. Ensinnäkin, kahden asteen lämpötilan nousu jo sekin aiheuttaisi valtavia ympäristöhaittoja. Toisaalta, tuonkaan tavoitteen saavuttaminen ei näytä todennäköiselle. Monien ennusteiden mukaan hiilidioksidipäästöjä ei saada kuriin, ja lämpötila tulee nousemaan tämän vuosisadan aikana ehkä neljä – tai jopa kahdeksan astetta. Ennustettavuutta vaikeuttaa se että kasvihuonekaasujen lisääntyminen on itseään ruokkiva noidankehä. Sitä pahentavat sekä ikiroudasta vapautuvat metaanikaasut, sekä se että jäätiköiden ja lumen kadotessa maanpinta imee itseensä aina vain enemmän lämpöenergiaa. Ja tietenkin se että fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy yhä, entisestään.

Ajatus lämpötilan kohoamisesta ”joillakin asteilla” ei ehkä tunnu mitenkään katastrofaaliselle meidän pohjoisilla leveysasteillamme, mutta hallitsematon ilmastonmuutos olisi varmasti hyvin ankara koettelemus kaikkialla maapallolla, ja koko ihmiskunnalle. Toimittaja David Wallace-Wells esittelee globaalin ”tuomiopäivän” kaltaisen kauhu-skenaarion erilaisia ongelmia New York lehden artikkelissa ”the uninhabitable Earth”.

Ongelmia on tiedossa monenlaisia. Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen se paljon puhuttu merenpinnan nousu – ehkä ensin kolmella, tai viidellä, tai kymmenellä metrillä – jonka myötä alavat seudut kuten Hollanti, Tanska, Bangladesh, ja monet maailman metropolialueet jäisivät veden alle. Jos kaikki Maan jäätiköt sulavat, vedenpinta jouseekin jo noin 80 metriä nykyistä korkeammalle. Tämä tarkoittaisi että lähes koko mantereinen Eurooppa olisi veden alla. Kuten se oli vielä noin 50 miljoonaa vuotta sitten (http://aikavaellus.fi/aikamatka/45/)

Mutta paljon muutakin hankalaa tapahtuu: Lämpötilat nousevat kaikkialla, ja eteläisemmillä leveysasteilla niin korkealle että ihmiset eivät enää pysty työskentelemään eivätkä edes elämään niillä seuduilla. Ennusteiden mukaan noilla alueilla vuoden viileimpien kuukausien lämpötilat tulevat olemaan samoja kuin nyt on niiden korkeimmat lämpötilat, eli 50-60 ° – ja kuumimmat ehkä 10 ° kuumempia. Ilmastointi ei ole ratkaisu; sehän vain pahentaa tilannetta energiankulutuksen kautta, ja on lisäksi aivan liian kallista maailman köyhälle väelle.

Ongelma  ei ole vain ihmisten nääntyminen kuumuuteen, vaan myös kuivuuteen. Kuivuus ja kuumuus romahduttavat ruuan tuotannon. Suuret määrät ihmisiä ja myös muita lajeja kuolee, tai lähtee pakolaisina vaeltamaan kohti vehreämpiä viljelymaita. Nykyisin Eurooppa kipuilee joidenkin miljoonien pakolaisten ”tulviessa” Eurooppaan Lähi-Idästä ja Afrikasta; minkähänlaiset olisivat pohjoisten alueiden reaktiot sitten kun nuo pakolaistulvat käsittävät satoja miljoonia epätoivoisia ihmisiä. Se on humanitaarinen, yhteiskunnnallinen ja kansainvälinen katastrofi, jonka epätoivoisuus nostaa pintaan myös ihmisten suurimmat agressiot. Kuinka siitä selvitään?

Näiden bio- ja eko-ongelmien ohella myös ennustellaan myös talouden romahtamista; tämä johtuisi paitsi fossiilisten polttoaineiden rajoittamisesta, myös suoraan ilmastonmuutoksen aiheuttamista rakennus- ja viljelyalueiden menetyksistä, maatalouden tuottavuuden laskusta, ja yleisestä epävakaudesta. Ehkä koko meidän globaali talouselämän voimakas kasvu viimeisen sadan vuoden aikana on pitkälti johtunut fossiilisten polttoaineiden nostamisesta ylös ilmakehään, ja romahdus on nyt sitten suora seuraus siitä.

Tämän talousromahduksen rinnalla vaikuttaa hyvin pienelle se uhka mitä esiteltiin eilisissä uutislähetyksissä: ilmaston lämpötilan noustessa lentoliikenne eteläisille lentokentille pysähtyy, koska koneet eivät pysty nousemaan sieltä enää ilmaan.

Toisaalta, tämä (todennäköinen) ilmastokatastrofi ei kuitenkaan ole mitenkään ainutlaatuinen tämän planeetan historiassa. Nopeista ilmastonmuutoksista johtuneita suuria sukupuuttoja on tapahtunut ennenkin, ja itseasiassa, noin 250 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut ns. ”Suuri Kuolema” taisi olla aika samanlainen kuin tämä mikä nyt on tapahtumassa. Tuolloin, n. 95% kaikesta Maan elämästä kuoli. Tämä ilmeisesti johtui siitä että hiilidioksidin määrä nousi nopeasti, lämpötila nousi, meret happamoituvat, ja merieliöt kuolivat. Biomassan hajotessa meriin tuli massiivinen happikato, jonka seurauksena niissä alkoi kehittyä runsaasti rikkivetyä. Tuo myrkyllinen kaasu tappoi paljon lajeja merissä, ja sitä vapautui myös ilmakehään; tämän seurauksena kuoli runsaasti kuivan maan lajeja. Hapelliseen ilmakehään tottunut elämä tukehtui rikkivetyyn ja happipitoisuuden laskuun (http://aikavaellus.fi/aikamatka/251/). Tämä tietenkin tapahtui ilman ihmisen myötävaikutusta, mutta silti prosessi oli samansuuntainen kuin mikä nyt on käynnissä, kasvihuonekaasujen lisääntyessä. Merien myrkyttyminen ja myrkyllisen H2S-kaasun nousu ilmakehään olisi taas kuin maailmanlaajuinen ”suuri kuolema”.

Paitsi että tämä skenaario on kauhistuttava noin ihmisen yhteiskunnan (ja lajinkin) säilymisen kannalta, se on kuitenkin myös hyvin kiinnostava tieteellisesti. Koko eliökunnan kehitys on aina edennyt sattumanvaraisesti: pitkät vakaan kehityksen kaudet ovat aina ennenkin päättyneet äkillisiin katastrofeifin, jotka ovat pyyhkineet pois olemassa olevan vakiintuneen eliökunnan ja tehneet paljon tyhjää tilaa, johon sitten uudet, satunnaiset, mutta olosuhteisiin sopeutuneet lajit ovat voineet levittäytyä. Tällaisen ”vääjäämättömän tuomiopäivä-skenaarion” edessä useat suuren perspektiivin visionäärit ovat nyt pohdiskelleet että ihmisen pitää rakentaa siirtokuntia tämän planeetan ulkopuolelle, jotta laji voisi säilyä hengissä katastrofin kohdatessa. Tätä on sanonut mm. Stephen Hawking, ja Elon Musk, jonka Mars-siirtokuntasuunnitelmista kerroin edellisessä blogissani.

Älykkään (?) lajimme sukupuuton uhka myös sisältää ilmeisen astrobiologisen ulottuvuuden. David Wallace-Wellsin haastattelemat tutkijat, ja erityisesti paleontologi Peter Ward esittää ajatuksen että tämä olisi nyt laajempi kosminen ilmiö, ja selittäisi Fermin paradoksin, eli sen miksi älykkäät elämän muodot ovat hyvin harvinaisia maailmankaikkeudesta. Tämä voisi johtua siitä että jos niitä syntyy, ne myös aina häviävät hyvin nopeasti, koska ekologiset lainalaisuudet hävittävät pois liian dominoivat ja haitalliset tekijät. Hän kutsuu ilmiötä nimellä ”Suuri Filtteri”.

Toisaalta, useat haastatellut ilmastotutkijat ja ekologit myös uskovat siihen että ihminen on niin älykäs ja taitava että hän pystyy vielä tämänkin ongelman ratkaisemaan. Se voisi ratketa vaikkapa tehokkaiden hiilidioksidi-keräimien avulla (jos tasapaino ei ehdi lipsahtaa niin pitkälle että metaanit alkavat vapautua ilmakehään —).

jokatapauksessa: lämmintä loppukesää kaikille.

3 kommenttia “Lämmintä kesää kaikille”

  1. Pentti S. Varis sanoo:

    Pihassani on paljon koivuja, joita tuuli on tänä kesänä riepotellut joka päivä ja ainakin useimpina öinäkin. Mielestäni tämä on epätavallista, kun yleensä on tottunut joka kesä näkemään myös vähätuulisia päiviä ja täysin tuulettomia öitä. Mieleen on väistämättä tullut, että tällainen jatkuva tuuli ennakoi ilmaston lämpiämistä.

    Toinen ilmiö ilmakehässä on pilvien muodon radikaali muuttuminen vuodesta 1982 lähtien. Alkaessani tuona vuonna tutustumaan itseorganisaatioon mm. Prigoginen hienon kirjan ”From Being to Becoming” avulla tulin vilkaisseeksi taivaalle ja näin ihmeekseni taivaan olevan täynnä itseorganisaatiolle tyypillisiä struktuureja: pitsipilviä erilaisine kuusikulmio- ja viirukuvioineen. Joka päivä tuijottelin niitä ihaillen ja mietiskellen. Mutta pian struktuurit alkoivat köyhtyä. Tsernobylin voimalaonnettomuuden aikaan totesin mm. kuusikulmiopilvien kokonaan hävinneen valikoimasta ja erilaisten viirupilvien huomattavasti harventuneen ja yksinkertaistuneen. Selkeitä itseorganisaatiokuvioita ei siis enää esiintynyt. Ja vuonna 1993 kaikki struktuurit olivat käytännöllisesti hävinneet.

    Myös toinen tyypillinen pilvimuoto, Sibeliukset VII sinfonian mieleen tuovat tummat moniväriset lohkarepilvet, joita oli usein 70-luvulla, ovat havaintojeni mukaan kokonaan hävinneet arsenaalista.

    80-luvun jälkeen en juuri koskaan ole nähnyt edes sateisella ilmalla taivaan enen täyttäneitä ”riekalepilviä”, jotka itselleni edustivat maksimaalista kauneutta.

    http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastotutkimus

    Kuten ylläolevasta ilmenee, pilvien muoto riippuu hyvin monesta tekijästä. Mutta kehityksen ollessa kuvaamallani tavalla jatkuvasti aleneva ei voi olla uumoilematta ilmaston muuttumisen olevan jälleen olennainen tekijä.

  2. Jorma Kilpi sanoo:

    Puut eli metsät kai olisivat aika hyviä hiilidioksidi-keräimiä? Onko joku laskenut kuinka paljon metsäpinta-alaa pitäisi lisätä jotta sillä olisi vaikutusta ilmakehän hiilidioksidin määrään?

    Planeetan ulkopuoliset siirtokunnat ovat mielestäni tämänhetkisen teknisen tietotaidon rajamailla mutta niin älyttömän kalliita että halvemmalla päästään toimimalla fiksusti maapallolla.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Kyllä vain, juuri näin: ehdottomasti edullisempaa koettaa hallita ilmastonmuuotosta täällä planeetalla, ja koettaa sopeutua siihen mahdollisimman hyvin, kuin lähteä rakentamaan elinkelpoisia olosuhteita jonnekin muualle. Ehdottomasti. Samoin, ehdottomasti edullisinta koettaa hillitä tätä, ja myös muita ekologisia haittoja elämäntapoja ja kulutusta yksinkertaistamalla. Siis, ehdottomasti edullisinta. Mutta sitten tuleekin tämä koko asian mahtavan absurdi paradoksi: Maailman kulutuksen pitää koko ajan kasvaa jotta elinkeinoelämä tuottaisi koko ajan lisää voittoa. Siis: me uhraamme tämän planeetan elinkelpoiset olosuhteet vain sille että jotkut tahot voivat tehdä lisää voittoja.

      No, ehkä tuo on nyt hiukan yksinkertaistettu näkemys. Toki tähän vaikuttaa monet muutkin asiat: liian suuri syntyvyys, elintason nousu kehitysmaissa, ihmisten välinpitämättömyys, KOULUTUS tai sen puute, tai se että koulutus rakentaa arvomaailmoja jotka ymmärtävät asian lähinna liike-elämän näkökulmasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *